Sasu Haapanen

suomalainen näyttelijä

Aleksander ”Sasu” Haapanen (7. tammikuuta 1905 Helsinki25. joulukuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Haapanen 1930-luvun alussa.

UraMuokkaa

Sasu Haapanen syntyi Helsingissä sorvari Aleksander Haapasen perheeseen. Hän suoritti musiikkiopintoja ja teatterikursseja, kunnes sai vuonna 1923 kiinnityksen Koiton Näyttämölle, jossa työskenteli kymmenen vuotta. Haapanen teki pitkän uran Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1933–1965 ja siitä muodostetussa Helsingin Kaupunginteatterissa aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1969 saakka.[1] Hänen näyttämösuorituksistaan huomattavia olivat Hamletin nimiosa, Akusti Niskavuoren Hetassa ja isä näytelmässä Hyvä maa.[2]

Haapanen esiintyi myös noin neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1962. Erityisen paljon hän näytteli herrasmieskonnia ja sota-ajan elokuvissa venäläisiä roistoja. Ensimmäisen merkittävän filmiroolinsa Haapanen teki aatedraamassa Jääkärin morsian (1938). Hän esitti juutalaista Isakia, joka vakoilee venäläisten hyväksi. Koomikkona hän ansioitui muun muassa kömpelön herrasmiesmäisen kirjailijan roolissa elokuvassa Markan tähden (1938).[2]

Vuonna 1939 Haapanen teki kaikkiaan viisi elokuvaroolia, joista merkittävin oli elokuvaohjaaja Risto Karpalainen komediassa Herrat ovat herkkäuskoisia. Roistotyyppejä hän esitti muun muassa elokuvissa Viimeinen vieras (1941), Ryhmy ja Romppainen (1941), Onni pyörii (1942) ja Tyttö astuu elämään (1943). Elokuvassa Suomisen Ollin tempaus (1941) Haapanen on rehti ja isänmaallinen maalari Suominen.[2]

Haapanen kertoi Elokuva-Aitalle vuonna 1944 kyllästyneensä roistojen esittämiseen, mutta toisaalta totesi uusien vivahteiden löytämisen erilaisiin konnatyyppeihin tuovan näyttelijänkyvyille haastetta. Mieluisiksi elokuvarooleikseen hän mainitsi Jääkärin morsiamen Isakin sekä Tuomari Martan (1943) nimismies Pellikan. Vuonna 1945 Haapanen teki onnistuneen miespääosatulkinnan Hella Wuolijoen näytelmään perustuvassa elokuvassa Vastamyrkky. Sodan jälkeen hän näytteli valkokankaalla sivuosia. Näistä huomattavin oli torikauppias Eriksson Maria Jotunin teksteihin perustuvassa elokuvassa Kun on tunteet (1954). Viimeisen elokuvaroolinsa Haapanen teki Maunu Kurkvaaran ohjaamassa elokuvassa Yksityisalue (1962).[2]

Sasu Haapanen levytti vuonna 1930 noin 15 iskelmää kuten ”Ali Baba”, ”Kaarina”, ”Kasakka” (”Tosca-valssi”) ja ”Särkynyt elämä”.

Haapanen palkittiin vuonna 1956 Pro Finlandia -mitalilla. Hän esiintyi 1960-luvulla useissa televisiotuotannoissa ja radiokuunnelmissa. Haapanen tunnettiin varsinkin Outsiderin ja Reino Helismaan radiosarjojen käheänä kertojaäänenä.[2]

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1936 VMV 6 Amerikan-Väiski, salakuljettaja
1938 Niskavuoren naiset apteekkari
Jääkärin morsian Isak
Poikamiesten holhokki kauppamatkustaja Vilkki Suosalpa
Markan tähden kirjailija Topi Jousi
1939 Herrat ovat herkkäuskoisia filmiohjaaja Risto Karpalainen
Hätävara historian opettaja
Avoveteen Jaakko Viklund
Aktivistit santarmiluutnantti Semenov
1940 Tottisalmen perillinen Fredrik Värnehjelm
Ketunhäntä kainalossa kettufarmari Schneibelstein
1941 Viimeinen vieras apulaisjohtaja Eeli Heliö
Ryhmy ja Romppainen Virt, kansainvälinen seikkailija
1942 Onni pyörii Ilves
Suomisen Ollin tempaus maalari Suominen, Jaskan isä
Oi, aika vanha, kultainen...! asioitsija Holger Kanninen
1943 Tyttö astuu elämään punaupseeri
Tuomari Martta nimismies Väinö Pellikka

Vuosi Elokuva Rooli
1943 Katariina ja Munkkiniemen kreivi Hans, kuski
Synnitön lankeemus Mihail
1944 Anja tule kotiin Nikke Vuorento
1945 Vastamyrkky pankinjohtaja Magnus Varanko
Kolmastoista koputus tohtori Velmar, vakoojaliigan johtaja
1947 Pimeänpirtin hävitys Evert Björkell
Tuhottu nuoruus tohtori Albert Varjo
1952 Salakuljettajan laulu liigan johtaja
Hän tuli ikkunasta salakuljettaja
Yhden yön hinta kertoja
1953 Maailman kaunein tyttö Alfredo, keittiömestari
Pekka Puupää kesälaitumilla kiinteistövälittäjä Aadolf Muikku
1954 Kun on tunteet kauppias Eriksson
Onni etsii asuntoa Leevi Liukas
Niskavuoren Aarne apteekkari
1955 Säkkijärven polkka Viipurin Musiikkiopiston johtaja
1962 Yksityisalue rakennusurakoitsija

LähteetMuokkaa

  1. Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
  2. a b c d e Rytkönen, Sisko: Sasu Haapanen Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.3.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.