Aktivistit (elokuva)

vuoden 1939 elokuva

Aktivistit (ruots. Aktivisterna) on vuonna 1939 valmistunut Risto Orkon ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva. Lajityypiltään se on sortovuosien aktivisteista kertova historiallinen aatedraama.

Aktivistit
Ohjaaja Risto Orko
Käsikirjoittaja Ilmari Unho
Risto Orko
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä Pekka Akimov
Kuvaaja Charles Bauer
Leikkaaja Risto Orko
Lavastaja Hannu Leminen
Koreografi Alexander Saxelin
Pääosat Helena Kara
Tuulikki Paananen
Tauno Majuri
Uuno Laakso
Ville Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 9. huhtikuuta 1939
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Alkuteksteissä elokuva omistetaan ”niiden miesten muistolle, jotka henkensä hinnalla nostivat kansamme taisteluun sortajaa vastaan”. Tapahtumat sijoittuvat toisen sortokauden loppuaikoihin, vuosiin 1916–1917. Ensimmäisen sortokauden keskeisiä tapahtumia käsitellyt alkujakso jätettiin elokuvan lopullisesta versiosta pois, kun sille kertyi pituutta jo lähes kaksi tuntia. Alkujakso olisi käsitellyt samoja aiheita kuin samana vuonna valmistunut ja hieman aiemmin elokuvateattereihin ehtinyt SF-elokuva Helmikuun manifesti.[1]

Aktivistit-elokuvan kirjapainokohtauksessa oli nähtävissä vaikutteita Nyrki Tapiovaaran elokuvasta Varastettu kuolema.[1]

Elokuvan ensi-ilta oli 9. huhtikuuta 1939 Helsingin Kino-Palatsissa ja Scalassa. Yleisömenestys oli varsinkin Helsingissä tuntuvasti yli vuoden keskitason. Elokuva oli erittäin kallis, minkä vuoksi se jäi esityskiellon jälkeen taloudellisesti tappiolle. Sen tuotantokustannukset olivat lähes yhtä suuret kuin vuotta aikaisemmin valmistuneen Jääkärin morsiamen.[1] Aktivistit joutui sotien jälkeen 1944 esityskieltoon, josta se vapautui 1986.[2] Yksi erikoisluvalla järjestetty näytös oli Elokuva-arkistossa vuonna 1959.[1]

Aktivistit esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran heinäkuussa 1991.[1]

Näyttelijät

muokkaa
 Helena Kara  Marja Niskanen, senaattorin tytär  
 Tuulikki Paananen  Katjushka Danilova, kenraalin tytär  
 Uuno Laakso  värväri-Ville, aktivisti ja etappijääkäri  
 Ville Salminen  santarmieversti Sergei Aleksandrovitsh Vasiljev  
 Tauno Majuri  luutnantti Yrjö Jakola, kenraali Danilovin adjutantti  
 Paavo Jännes  senaattori Niskanen  
 Turo Kartto  Kari Raita, nuori ylioppilas  
 Kullervo Kalske  Jussi Virta, aktivistijohtaja  
 Topo Leistelä  kenraali Danilov, kaupungin komendantti  
 Sasu Haapanen  santarmiluutnantti Dimitri Semenov, Vasiljevin adjutantti  
 Pentti Saares  Jallu, aktivisti  
 Reino Valkama  Kalle, aktivisti  
 Arvi Tuomi  lääkäri Malas  
 Onni Veijonen  Feodor, Vasiljevin palveluspoika  
 Pertti Hörman  Pekka, Jakolan palveluspoika  

Kreditoimattomat näyttelijät

 Kaarlo Hiltunen  aktivistitoverus  
 Rauli Tuomi  Heikki, nuori aktivisti  
 Erkki Uotila  santarmiratsumestari Kirilov  
 Tapio Nurkka  aktivisti  
 Hannes Häyrinen  Kustaa, aktivisti  
 Seppo Sariola  aktivisti  
 Ida Salmi  kreivitär  
 Kaarlo Saarnio  kreivi  
 Kauko Kokkonen  aktivisti / sanelua kirjoittava venäläisupseeri  
 Nora Mäkinen  Niskasen palvelijatar  
 Oiva Luhtala  Olavi, aktivisti  
 Vilho Auvinen  naista ahdisteleva venäläinen sotilas  
 Ossi Korhonen  santarmi maantietarkastuksessa  
 Hugo Hytönen  jouluevankeliumia lukeva isäntä  
 Hannes Veivo  saneleva santarmialiupseeri  
 Vilho Siivola  Ivan, humalainen sotilas  
 Taito Mäkelä  santarmiluutnantti Ivanov  
 Kyösti Erämaa  jääkäri  
 Yrjö Aaltonen  jääkäri  

Tuotanto

muokkaa

Jääkärin morsiamen (1938) hyvä yleisömenestys innoitti Suomi-Filmiä ja Risto Orkoa jatkamaan samantapaisen aiheen merkeissä. Niin syntyi alkuperäiskäsikirjoitus spektaakkelielokuvaan Aktivistit, jonka Orko teki yhdessä Ilmari Unhon kanssa syyskesällä 1938. Elokuva kuvattiin seuraavana talvena.[1]

Suomi-Filmi valmistautui Aktivisteihin erittäin huolellisesti: erilaisia lavastuksia rakennettiin puolisensataa, ja varsinkin pukujen valmistukseen käytettiin aikaa ja varoja tavallista runsaammin. Uutisaitta-lehdessä kerrottiin, että elokuvan tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin naisten pukumuoti ei ollut kovin kaunis. Koska naisfilmitähdistä Karasta ja Paanasesta ei haluttu tehdä ”linnunpelättimiä”, roolihahmojen asuista suunniteltiin hienompia kuin ne sortovuosina oikeasti olivat.[3] Aktivisteissa toistuu myös vanhan kotimaisen elokuvan naisstereotypia: tumma nainen edustaa pahuutta ja vaalea hyvyyttä. Kara oli elokuvassa viaton suomalaisneito, jonka kavalana venäläisvastustajana oli tummaverikkö Paananen.[4]

Elokuvan ulkojaksoja tehtiin lähinnä Helsingin Kasarmikadulla, Bulevardilla, Eirassa ja Katajanokalla. Aktivistien piilopaikkaa esittävä metsämökki löytyi Espoosta. Osa sisäkuvista on peräisin ravintola Fenniasta ja Pyhän Laurin kirkosta. Studioina käytettiin Suomi-Filmin studiota Munkkisaaressa, ja Upseerikasinon tanssiaiskohtaus tehtiin Polin rakennuksessa Lönnrotinkatu 29:ssä.[1]

Suomi-Filmi leikkasi Aktivisteja ensi-illan jälkeen. Poiston kohteiksi joutui jakso, jossa aktivistit pakenevat maaseudulle ja santarmit pysäyttävät heidät tarkistaen kuorman. Jakso palautettiin KAVI:n digitoituun Elonet-versioon vuonna 2019. Venäläisvastaisuutensa takia Aktivistit määrättiin sodan jälkeen hyllylle. Se sai virallisen esitysluvan vasta yli 40 vuotta myöhemmin, vuonna 1986.[1]

Arviot

muokkaa

Elokuva on poliittinen sankarikuvaus, johon aikalaisarvioissa suhtauduttiin kunnioittavasti, mutta kriittisiäkin äänenpainoja löytyi. Aikalaiskriitikot kiittelivät elokuvaa jännittäväksi, romanttiseksi sekä taitavasti tehdyksi. Toisaalta sen henkilöhahmoja pidettiin yksiviivaisina, ja joidenkin mielestä ”ryssiä” nostettiin liikaa esille aktivistien ohi.[5]

Esityskiellosta vapautumisen yhteydessä 1980-luvulla kriitikot tunnustivat muun muassa elokuvan ”visuaalisen hienostuneisuuden ja tyylikkyyden” sekä ”reilun isänmaallisuuden”. Toisaalta kansalliskiihkoisuuden katsottiin hallitsevan elokuvaa. Tuolloin nostettiin esille myös elokuvan ”voimakkaan seksistiset asetelmat”: niin sanotuista ”naisen keinoista” on apua, kun pelissä on satojen miesten henki ja kenties koko maan vapaus.[5]

Televisioesityksen yhteydessä vuonna 2013 eräs kriitikko piti Aktivisteja muun muassa jännittävänä sekä vahvasti tyyliteltynä, ja totesi sen ”kestävän kansainvälisenkin vertailun”.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h Aktivistit (elokuva) Elonet. Taustaa, Elonet.fi,] viitattu 6.8.2013
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 9.2.2012, s. D 7.
  3. Rytkönen 2008, s. 106
  4. Rytkönen 2008, s. 96
  5. a b Aktivistit (elokuva) Elonet. Lehdistöarviot Elonet.fi, viitattu 6.8.2013
  6. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2013 sivu 29
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Juoni puuttuu