Hannu Leminen

Hanno (Hannu) Päiviö Leminen (5. tammikuuta 1910 Helsinki – 6. kesäkuuta 1997 Turku) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -lavastaja ja Yleisradion johtaja.

Hannu Leminen
Henkilötiedot
Koko nimi	Hanno Päiviö Leminen
Syntynyt	5. tammikuuta 1910 Helsinki
Kuollut	6. kesäkuuta 1997 (87 vuotta) Turku
Ammatti	lavastaja, ohjaaja, Yleisradion johtaja
Puoliso	Helena Kara
Ohjaaja
Taiteilijanimet	H. Lemi, Lemi
Palkinnot
Parhaan ohjauksen Jussi 1944 Parhaan lavastuksen Jussi 1946 ja 1954 Erikois-Jussi 1953
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Leminen toimi studiopäällikkönä ja päälavastajana Suomi-Filmissä 1937–1940, Suomen Filmiteollisuudessa studiopäällikkönä ja ohjaajana 1940–1947, Adams Filmin tuotantopäällikkönä 1947–1952, Olympia-Filmin tuotantojohtajana 1952–1953, Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja ohjaajana 1953–1957, Mainos-TV:n ohjelmapäällikkönä 1957–1963 sekä Fennada-Filmin kaupallisena johtajana 1963–1964.

Elokuvauransa jälkeen Leminen työskenteli Yleisradiossa TV1-kanavan teatteri- ja ajanvieteosaston päällikkönä 1964–1965 sekä TV2:n johtajana vuosina 1965–1974.

Leminen oli vuodesta 1940 naimisissa näyttelijä Helena Karan kanssa, jolla oli rooli lähes jokaisessa Lemisen elokuvassa.

Leminen ohjasi 29 elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Valkoiset ruusut, Rosvo Roope, Kesäillan valssi, Vieras mies sekä Helsingin olympiakisat dokumentoineet Maailmat kohtaavat ja Kultaa ja kunniaa. Hän voitti neljä kertaa Jussi-palkinnon, kaksi kertaa lavastuksesta (En ole kreivitär ja Morsiusseppele) ja kaksi kertaa ohjauksesta (Valkoiset ruusut ja Maailmat kohtaavat).

Filmografia

Pitkät elokuvat

Pakkorajalta Syvärille (koostedokumentti; suunnittelu ja leikkaus yhdessä Orvo Saarikiven ja Valentin Vaalan kanssa), 1941 Täysosuma, 1941 Avioliittoyhtiö, 1942 Puck, 1942 Tuomari Martta, 1943 Valkoiset ruusut, 1943 (Jussi-palkinto ohjauksesta) Synnitön lankeemus, 1943 Suurin voitto, 1944 Vain sinulle, 1945 En ole kreivitär, 1945 (Jussi-palkinto lavastuksesta) Synnin jäljet, 1946 Synd (elokuvan Synnin jäljet ruotsinkielinen versio), 1946 Hedelmätön puu, 1947 Tuhottu nuoruus, 1947 Sankari kuin sankari, 1948 Soita minulle, Helena!, 1948

Rosvo-Roope, 1949 Amor hoi!, 1950 Ratavartijan kaunis Inkeri, 1950 Kesäillan valssi, 1951 Hän tuli ikkunasta, 1952 Begegnung der Welten (kuvausjohto, leikkaus yhdessä Gerr Stegemannin kanssa), 1952 Maailmat kohtaavat (dokumentti), 1952 (Jussi-palkinto ohjauksesta) Kultaa ja kunniaa (dokumentti), 1953 Morsiusseppele 1954 (Jussi-palkinto lavastuksesta) Onnelliset, 1954 Lähellä syntiä, 1955 Riihalan valtias, 1956 Ratkaisun päivät, 1956 Muuan sulhasmies, 1956 Vieras mies, 1957

Lyhyet dokumentit

• 1937 Temppeli Auran rannalla
• 1940 Puolustusvoimain uutiskatsaus 1–9 (leikkaus, nro 9 suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
• 1940 Välähdyksiä Suomen ja Venäjän sodasta 1939-1940. (suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
• 1941 Sireenien kukkiessa (ohjaus ja leikkaus)
• 1941 Puolustusvoimain katsaus 1–13 (suunnittelu ja leikkaus: Hannu Leminen, Orvo Saarikivi, Valentin Vaala)
• 1941 Puolustusvoimain katsaus 49, 52 (kuvasuunnittelu ja leikkaus: Yrjö Rannikko ja Hannu Leminen)
• 1947 Syöpä voidaan parantaa (lyhyt dokumentti, tilaaja Suomen syöpäyhdistys)
• 1948 Vuosisadan salapoliisi (lyhyt dokumentti, tilaaja Veikkaus Oy)
• 1949 Rengasmatkalla (VR:n ja Postisäästöpankin matkailuaiheinen, näytelmällinen tilauselokuva)
• 1949 Mies paikallaan (tilaaja Kansallinen Kokoomus rp)

Kirjallisuutta

• Laine, Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.): Valkoiset ruusut: Hannu Lemisen & Helena Karan elämä ja elokuvat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1175. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISSN 0355-1768. ISBN 978-952-222-001-1.
• Toiviainen, Sakari: ”Leminen, Hannu (1910–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 59–60. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Hannu Leminen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Sininen laulu: Hannu Leminen. YLE Teema.