Avaa päävalikko

Tuhottu nuoruus on Hannu Lemisen ohjaama näytelmäelokuva vuodelta 1947, jonka aiheena on tuolloin tehdyt laittomat abortit, joiden määrä nousi vuosittain 20 000:een[1].

Tuhottu nuoruus
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Martta Salmela-Järvinen
Hannu Leminen
Tuottaja Signe af Forselles
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Hannu Leminen
Lavastaja Hannu Leminen
Pääosat Henny Waljus
Helena Kara
Paavo Jännes
Kullervo Kalske
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Adams Filmi Oy
Ensi-ilta 1947
Kesto 77 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sisällysluettelo

NäyttelijätMuokkaa

 Henny Waljus  … Elma Niininen  
 Helena Kara  … Kirsti Niininen  
 Paavo Jännes  … muurari Niininen  
 Kullervo Kalske  … Eino Varjo  
 Hannes Häyrinen  … Hanski Eliasson  
 Sasu Haapanen  … tohtori Albert Varjo  
 Lea Lampi  … Adele Varjo  
 Leo Mikander  … Niinisen Kalle  
 Nisse Mikander  … Niinisen Pentti  
 Rita Sipilä  … Niinisen Liisa  
 Annika Sipilä  … Niinisen Kerttu  
 Enni Rekola  … tohtorinna Varjo  
 Elina Kolehmainen  … Eliassonska  
 Liisa Nevalainen  … kotisisar  
 Sylva Rossi  … neiti Keihäs  
 William Markus  … Risto  
 Elvi Saarnio  … potilas vastaanotolla  
 Sirkka-Liisa Wilén  … nuori äiti  
 Kosti Aaltonen  … kirvesmies  
 Ida Salmi  … kätilö  
 Elina Ollikainen  … Mailis Eliasson  
 Toini Huhta  … äitiysneuvolan kortistonhoitaja  
 Varma Lahtinen  … nainen pihalla  
 Lauri Kyöstilä  … naapuri perunamaalla  

TuotantoMuokkaa

Hannu Leminen siirtyi Suomen Filmiteollisuudelta kesällä 1947 Adamsille, joka ei ollut vuosiin tuottanut pitkiä elokuvia. Leminen ohjasi yhtiölle vuosina 1947–1949 neljä elokuvaa.[2]

Elokuvan käsikirjoituksen teossa oli asiantuntija-apuna monissa sosiaalialan järestöissä toiminut kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen, jolle annettu aika tekstin läpikäymiseen oli kuitenkin hyvin lyhyt, vain viikon verran.[2]

VastaanottoMuokkaa

Elokuvan yleisömenestys oli Helsingissä keskitasoa heikompi, muualla hyvä.[2]

Aikalaisarvioissa elokuvaa pidettiin jonkinlaisena valistusfilminä mutta siinä nähtiin myös ansioita. Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoitti, että se on ”kodikkaalla tavalla elävä ja uskottava”, ja samalla linjalla olivat kriitikot yleensäkin. Tosin Irina Uvalmo löysi Työkansan Sanomissa julkaistussa arviossa runsaasti kritiikin kohteita, mutta totesi yhteenvetona: ”elokuvan pyrkimys suhtautua tavallisiin työläisiin vakavasti ja kohtalaisesti onnistuakin pyrkimyksissään merkitsee vahvaa plussaa”.[3]

2000-luvulla televisioesityksen yhteydessä kirjoittamassaan arviossa eräs kriitikko löytää tästä kuten monesta ajankohdan elokuvasta yllättävän kovaa dramaattista tehoa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b JK:Tuhottu nuoruus. Päivän elokuvia, Tv-maailma 41/2013, s. 29.
  2. a b c Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 18.10.2013
  3. Lehdistöarviot, Elonet.fi, viitattu 18.10.2013

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.