Riihalan valtias

vuoden 1956 elokuva

Riihalan valtias on Hannu Lemisen ohjaama melodraama vuodelta 1956. Elokuva perustuu Arvo Kalliolan romaaniin Lihan okaat (1946).[1]

Riihalan valtias
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Juha Nevalainen
Hannu Leminen
Perustuu Arvo Kalliolan romaaniin
Lihan okaat, Fennia (1946)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Erkki Imberg
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Ville Hänninen
Pääosat Emma Väänänen
Heimo Lepistö
Raili Mäki
Alpo Vammelvuo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 20. tammikuuta 1956
Kesto 83 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvassa viina ja vietit ovat vieneet vanhaa isäntää (Heimo Lepistö), ja elämä on kylmettänyt emännän (Emma Väänänen) sydämen. Uusi sukupolvi vapautuu kuitenkin ikeestä. Moraliteetti panostaa rakkauteen ja anteeksiantoon, jotka voittavat maalliset kunnianhimot[2][3].

Näyttelijät

muokkaa
 Emma Väänänen  Anna, Riihalan emäntä  
 Heimo Lepistö  Riihalan isäntä  
 Raili Mäki  Elma, Kaltevan piika  
 Alpo Vammelvuo  Riihalan Antti  
 Anni Helenius  Kaltevan Eliina  
 Kerttu Hämeranta  Kaltevan emäntä  
 Matti Aulos  Kaltevan isäntä  
 Varma Lahtinen  Lehto-Leena  
 Pentti Siivonen  Kaltevan Viljo  
 Pia Hattara  Sanna, Riihalan karjakko  
 Irja Rannikko  Lyyti, Kaltevan piika  
 Paavo Honkamäki  Anselmi, Riihalan renki  
 Helsingin Teatteriorkesteri  yhtye  
 Lopen VPK  stunt, tulipalokohtaus  
 Väinö Sulalampi  Kaltevan Veikko  
 Lea Venkula  Veikon morsian  
 Alli Seppälä  häävieraita  
 Kalervo Anttila  häävieraita  
 Kosti Seppälä  häävieraita  
 Onni Timonen  häävieraita  
 Vilho Rannanmaa  harmonikansoittaja  
 Pentti Säilä  Anttia jututtava nuori mies häätalon pihalla  

Tuotanto

muokkaa

Käsikirjoituksen ensimmäisen version teki Juha Nevalainen, mutta hänen nimeään ei voitu mainita hänen muiden sopimustensa vuoksi, ja siksi elokuvan tiedoissa mainitaan vain Lemisen nimi.[1]

Arviot

muokkaa

Aikalaisarvioissa elokuvaa on sanottu huomion arvoiseksi suomalaiseksi filmityöksi mutta myös latteaksi viikkolehtikertomukseksi, josta pilkistää jopa sairaalloista ja lohdutonta paatosta. Epäiltiin myös, ettei se uppoa ”ainakaan tällä hetkellä Tuntemattoman sotilaan totuutta katsovaan elokuvayleisöön” (Edvin Laineen ohjaustyön Tuntematon sotilas ensi-ilta oli ollut kuukautta aikaisemmin[4], ja tämän katsojamäärä jäi 180 000:een [5]).

Myöhemmin Niskavuori-henkistä elokuvaa on luonnehdittu väkeväksi melodraamaksi, joka ansaitsee arvonnoston. Vuoropuhelua ja kuvallista kerrontaa pidetään sujuvina, ja maaseutuelokuvan lajityyppi saa siinä päivitystä (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat 1.8.2012).[2] Kriitikon silmissä elokuvassa on jopa psykologisen kauhuelokuvan kaikuja[6]. Erityisesti Emma Väänäsen roolisuorituksen kriitikot nostivat elokuvan kantavaksi voimaksi. Kuolema ja tuli toimivat vertauskuvina, vaikutteiden antajana nähdään Ingmar Bergmanin elokuvat.[3][6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Muut tiedot, Elonet.fi. Viitattu 1.8.2012.
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 1.8.2012, s. B 13.
  3. a b AL: Riihalan valtias. Päivän elokuvia. Tv-maailma 30/2012 s. .
  4. Tuntematon sotilas, esitystiedot. Viitattu 1.8.2012.
  5. Elokuvauutiset.fi (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 1.8.2012.
  6. a b AP: Riihalan valtias. Päivän elokuvia. Tv-maailma 49/2013 s. 21.