Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Muista merkityksistä katso Kesäillan valssi (täsmennyssivu)

Kesäillan valssi (I sommarkvällen) on Hannu Lemisen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1951. Elokuva on rakennettu Oskar Merikannon musiikin varaan.

Kesäillan valssi
Elokuvan DVD-kansi
Elokuvan DVD-kansi
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Hannu Leminen
Usko Kemppi
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Oskar Merikanto
Kuvaaja Marius Raichi
Leikkaaja Armas Laurinen
Pääosat Eeva-Kaarina Volanen
Leif Wager
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 5. lokakuuta 1951
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 23 941 117 vmk
Seuraaja Onnelliset
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Annina (Volanen) ja Lauri (Wager).

Melodramaattinen elokuva kertoo rikkaan perheen tyttärestä ja köyhästä muusikosta, jotka taistelevat onnensa puolesta. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin, jonka dialogista voi päätellä Hämeenlinnaksi. Ajallisesti tarina etenee keväästä 1898 kevääseen 1902. Kesäillan valssi oli vuoden 1951 yleisömenestys Rovaniemen markkinoiden ohella. Televisiossa se sai ensiesityksensä 28. joulukuuta 1963. Elokuvassa soi kaikkiaan viisitoista Merikannon sävellystä.

NäyttelijätMuokkaa

 Eeva-Kaarina Volanen  … Annina Grahn  
 Leif Wager  … Maisteri Lauri Alanko  
 Salli Karuna  … Wilhelmina Grahn  
 Uuno Laakso  … Senaattori Konrad Grahn  
 Aino Lohikoski  … Linda-täti  
 Reino Valkama  … Manu Kallio  
 Toini Vartiainen  … Else Nurmela  
 Ekke Hämäläinen  … luutnantti Carl-Erik Grahn  
 Sirkka Osmala  … Lea Qvist  
 Heikki Savolainen  … Lennart Hjelm eli Lennu  
 Martti Similä  … maestro  
 Rauha Puntti  … Marjaana  
 Elli Ylimaa  … Sophie Blom  
 Ossi Korhonen  … hovimestari  
 Osmo Pöntinen  … herra ravintolassa  
 Paavo Hukkinen  … laskujen perijä  
 Rauni Luoma  … Henna Kallio  
 Toivo Lahti  … vuokraemännän mies  
 Hilkka Hannikainen  … sairaanhoitajatar  
 Kaarlo Wilska  … pihasoittaja  
 Kerttu Salmi  … vuokraemäntä  
 Eero Viitanen  … Riku Nurmela  
 Lauri Lahtinen  … laulusolisti  

JuoniMuokkaa

On kevät eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa vuonna 1898. Laulunopettaja Lauri Alanko vetää kevätkauden viimeistä laulutuntia yläluokkaisille naisoppilaillensa, joiden päät hän on saanut kertakaikkisen sekaisin. Tunnin päätyttyä Annina Grahn jää luokkaan kahden kesken Laurin kanssa teeskennellen unohtaneensa jotakin. Juttu alkaa luistaa Anninan ja Laurin välillä ja Annina rohkenee pyytää yksityistunteja kesäksi. Lauri asuu Linda-tätinsä luona ja raapustelee nuotteja yökaudet. Hänen näkönsä heikkenee vähitellen. Hän vierailee Grahnien kotona neuvottelemassa Anninan yksityistunneista. Käytännön syistä tunnit pidettäisiin Laurin kotona. Anninan äiti Wilhelmina suostuu järjestelyyn epäröityään aikansa. Pian hempeillään joutsenlammen rannalla. Lauri on kirjoittanut runon linnanneidosta johon nuori trubaduuri rakastuu. Tarina esitetään kuvaelmana, jossa Wagerin esittämä trubaduuri laulaa serenadin Volasen esittämälle linnanneidolle. Pian Annina ja Lauri porskuttavat joutsenlammessa vaatteet päällään. Paikalle tulee Else, Lea ja muita Anninan ystävättäriä perhoshaaveineen. Neidot tunnistavat Anninan, mutta miehen henkilöllisyys jää arvoitukseksi. Syntyy skandaali.

Tieto Anninan joutsenlampi-skandaalista yltää lopulta myös Grahnien kotikartanoon. Annina ei suostu paljastamaan kuka salaperäinen mies hänen seurassaan oli. Lauri päättää tulla kertomaan Grahneille asian oikean laidan. Samalla hän pyytää Anninan kättä. Etenkin Wilhelmina on jyrkästi kosintaa vastaan. Myös Anninan isoveli Carl-Erik pitää kosintaa röyhkeänä. Myrskyisän yön varjoissa Annina karkaa kotoaan Laurin luo. Carl-Erik jäljittää Anninaa Laurin asuntoon, mutta nuoripari lähtee pakoon Hattulaan. He majoittuvat Manu ja Henna Kallion taloon.

 
Lea (Sirkka Osmala), Carl-Erik (Ekke Hämäläinen) ja Else (Toini Vartiainen) juhlivat Anninan 21-vuotispäiviä.

Annina ja Lauri menevät naimisiin ja muuttavat Helsinkiin, jossa tuore aviomies saa työpaikan orkesterin viulistina. Laurin silmäsairaus alkaa varjostaa avio-onnea. Mies alkaa myös epäillä, kuinka vauraista oloista lähtöisin oleva vaimo viihtyy vaatimattomassa avioelämässään. ”Niin kauan olemme rikkaita, kun meillä on toisemme”, Annina vastaa epäilyihin. Laurin työtaakka kasvaa; hän ei kuitenkaan salli vaimonsa menevän ansiotyöhön toimeentuloa helpottamaan. Rakastavaisten onni on huipussaan, kun Annina kertoo olevansa raskaana. Lauria piinaava silmäsairaus pahenee äkillisesti, mistä seuraa vakavia taloudellisia ongelmia.

Nuoripari yrittää kituuttaa päivästä toiseen. Menojen pienentämiseksi Annina ja Lauri muuttavat viheliäiseen loukkoon jossa on matalampi vuokra. Annina ottaa kotiinsa työtä joulukoristeiden valmistajana. Manu Kallio järjestää Laurille työtä erään ravintolan pianistina. Yhtenä iltana joulun aikaan Carl-Erik tulee viettämään iltaa samaan ravintolaan. Hän ajautuu suukopuun Laurin kanssa. Carl-Erik nimittää lankomiestään ”filharmoniseksi kapakkarämpyttäjäksi”. Lauri menettää malttinsa ja lyö Carl-Erikiä. Seurauksena hän saa potkut ja Carl-Erik saa kiertoteitse kuulla lankonsa sokeutuneen. Viimeisillään raskaana oleva Annina alkaa levottomana etsiä miestään, mutta tuupertuu lumiselle kadulle. Ravintolasta poistuva Carl-Erik kävelee sattumalta Anninan ohi ja toimittaa tämän sairaalaan.

Carl-Erik vierailee Laurin luona kertomassa, että Laurista on tullut isä. Grahnit ovat iloisia isovanhemmuudestaan ja hyväksyvät Laurin vävykseen. Wilhelmina ihmettelee tyttärensä urheutta, kun tämä on jaksanut ahertaa monet vuodet ankeissa oloissa. Kuullessaan Laurin silmäsairaudesta Konrad päättää lähettää hänet leikkaukseen heti joulun jälkeen. Elokuva päättyy seuraavan kevätkauden päättäjäisjuhlaan, jossa näkönsä takaisin saanut Lauri johtaa orkesteria vaimonsa ihailevien katseiden alla.

ArvostelutMuokkaa

Aikalaiskriitikot kehuivat Lemisen ohjausta sekä Volasen ja Wagerin näyttelijäntyötä. Ilta-Sanomat piti Kesäillan valssia elokuvallisesti eräänä parhaista ”viime vuosien kotimaisista elokuvista”. Savon Sanomat kirjoitti: ”Eeva-Kaarina Volanen sielukkaalla eläytymisellään ja hauraalla tytön olemuksellaan on kuin luotu tähän tehtävään”. Aamulehti arvioi Wagerin onnistuneen näyttelijänä paremmin kuin kenties kertaakaan siihen mennessä. Kuvaaja Marius Raichin kameratyötä kehuttiin.

Myöhemmin televisioesitysten yhteydessä vastaanotto on tylympi, ja eräs kriitikko luonnehtii elokuvaa hapanimeläksi tusinatuotteeksi, "jossa ihmiset liihottelevat musiikin tahdissa kuin lennokit".[1]

TuotantoMuokkaa

Kesäillan valssi kuvattiin kesällä 1951. Grahnien kotia esittää Tullisaaren kartano Helsingin Laajasalossa. Romanttinen lampi on Aulangon puiston joutsenlampi Hämeenlinnassa. Laurin poikamiesasunto on Diktarhemmet Flensborgintörmä Porvoossa. Anninan ja Laurin ensimmäinen asunto sijaitsee Helsingin Eirassa osoitteessa Juhani Ahon tie 5. Helsingin katunäkymät 1900-luvun vaihteesta ja myös talvikohtaukset lavastettiin Munkkisaaren studioille. Risto Orko anoi Kesäillan valssille verovapautta. Hän vetosi siihen, että elokuvan tarkoitus oli ”esittää mahdollisimman elävästi, kuin väritettynä, Merikannon musiikkia”. Aivan elokuvan alussa painotetaan, että kyseessä ei ole tarina Merikannon elämästä.

Kuvaaja Marius Raichi oli palannut Ranskasta Suomeen, ja tämä oli hänen ensimmäinen kuvaustyönsä Suomessa vuoden 1945 jälkeen.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 32/2013 sivu 29
  2. Kesäillan valssi (1951) / Taustaa, Elonet.fi viitattu 19.10.2018