Ratavartijan kaunis Inkeri
Ratavartijan kaunis Inkeri on suomalainen elokuva vuodelta 1950. Sen on ohjannut Hannu Leminen ja tuottanut Mauno Mäkelä Fennada-Filmistä. Kyseessä oli yhtiön ensimmäinen pitkä elokuva, jota on kiittäen mainittu Lemisen parhaaksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli 20. lokakuuta 1950 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa.
| Ratavartijan kaunis Inkeri | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja | "Filmikynä" (Hannu Leminen ja Ilmari Unho) |
| Perustuu | Jussi Kukkosen romaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri. Karisto, 1947. |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Ahti Sonninen |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Pääosat |
Helena Kara Erkki Viljos Eino Kaipainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 1950 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuva perustuu Jussi Kukkosen kriitikkojen arvioissa tylytystä saaneeseen viihderomaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri vuodelta 1947. Se on nuoren vaimon, häntä vanhemman ratavartijana toimivan aviomiehen ja nuoren komean veturinkuljettajan välinen melodramaattinen kolmiodraama.
Veturinkuljettaja (Erkki Viljos) suutelee kaunista ratavartijan vaimoa Inkeriä (Helena Kara, ohjaajan puoliso) tietämättä, että tämän mies on ratavartija.[1] Inkeri on solminut avioliiton kiitollisuudesta ja joutuu houkutusten edessä omantunnonkriisiin.[2]
Taustaa muokkaa
Elokuvatarkastamo paheksui erästä kuvaleikkausta, jossa Inkerin ja Ilmarin rakkauskohtaus vaihtuu lähikuvaan höyryveturin kiivaasti edestakaisin liikkuvasta kiertokangesta. Tämän katsottiin herättävän katsojissa epäsiveellisiä mielikuvia.[3]
Arviot muokkaa
Aikalaiskriitikkojen näkemykset tiivistää Olavi Veistäjä (Aamulehti) kritiikkinsä otsikossa: "Hyvin ohjattua ja näyteltyä kehnoa viikkolehtiromantiikkaa." Muun muassa Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat) ihmettelee arviossaan, "että tästä kertomuksesta on saatu aikaan elokuva, joka hämmästyttävän vankasti liikkuu arjen realistisella peruskalliolla". Kiitosta saavat ohjaaja Lemiseen lisäksi niin kuvaaja Esko Töyri kuin säveltäjä Ahti Sonninen (Jouko Tyyri, Ylioppilaslehti). Myös näyttelijät saavat kiitosta monelta kriitikolta.[4]
Eräässä myöhemmässä arviossa elokuvaa on sanottu Lemisen parhaaksi melodraamaksi, jossa limittyvät toisiinsa rakkauden poltteessa riutuvat ihmiset, veturin mäntien voima ja kesäinen luonto.[2]
Näyttelijät muokkaa
| Helena Kara | … | Inkeri Junkkari, ratavartijan vaimo |
| Erkki Viljos | … | Ilmari Perttula, veturin kuljettaja |
| Eino Kaipainen | … | Iikka Junkkari, ratavartija |
| Leila Itkonen | … | Martta Lukkari |
| Paavo Hukkinen | … | Matti Korhonen, veturin lämmittäjä |
| Matti Aulos | … | Pekka Lukkari, rautatieläinen |
| Henny Waljus | … | Mari Lukkari |
| Aarne Laine | … | varikon päällikkö |
| Tiina Rinne | … | sairaanhoitaja |
Lähteet muokkaa
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 12.8.2011, sivu D 7
- ↑ a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 31/2011 sivu 29
- ↑ Ratavartijan kaunis Inkeri Elonet. Taustaa, viitattu 18.8.2014
- ↑ Ratavartijan kaunis Inkeri Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 20.8.2014