En ole kreivitär
En ole kreivitär on Hannu Lemisen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1945.
| En ole kreivitär | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja | Roy (Tapio Vilpponen) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Nils-Eric Fougstedt |
| Kuvaaja | Marius Raichi |
| Leikkaaja | Hannu Leminen |
| Lavastaja | Hannu Leminen |
| Pääosat |
Helena Kara Olavi Reimas Thure Bahne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 1945 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuva on kuvitteellisen Pomeranian hovien ja hotellien ympäristössä tapahtuva romanttinen kertomus. Helena Kara näyttelee pääosassa kaksoisroolin mannekiinina ja kreivittärenä. Elokuva on ensimmäinen Suomen Filmiteollisuuden uusilla studioilla Helsingin Liisankadulla valmistunut elokuva. Leminen sai lavastuksesta Jussi-palkinnon,[1] joskin käsikirjoituksen tehnyt mutta lavastajana paremmin tunnettu Roy eli Tapio Vilpponen on jälkikäteen sanonut, että hänen tekisi mieli ottaa osansa kunniasta[2].
Näyttelijät Muokkaa
| Helena Kara | … | mannekiini Nora, kreivitär Drek |
| Olavi Reimas | … | luutn., kreivi Erik Möllehorn |
| Thure Bahne | … | kreivi Drek |
| Matti Aulos | … | shahi Abdul-Illad-Irzan |
| Lida Salin | … | nainen turkkilaisessa kylpylässä |
| Rauha Rentola | … | ompelijatar |
| Birgit Nuotio | … | kreivitär Flotte |
| Irja Kuusla | … | ompelijatar |
| Kerttu Salmi | … | hotelli Continentalin kyökkipiika |
| Topo Leistelä | … | kreivi Flotte |
| Sven Relander | … | seikkailija Pomsakoff |
| Ville Salminen | … | Buksjevinsky |
| Pentti Viljanen | … | ratsumestari |
| Jalmari Rinne | … | seikkailija Triple |
| Ture Junttu | … | jalokivikauppias Morelli |
| Joel Asikainen | … | palvelija Dunstan |
| Veikko Linna | … | päällikkökomisario |
| Oke Tuuri | … | sotilaspalvelija |
| Uuno Montonen | … | vahtimestari |
| Arvi Tuomi | … | hotelli Continentalin hovimestari |
| Arvo Lehesmaa | … | salapoliisi |
| Aku Peltonen | … | Misha, kuski |
| Arvo Kuusla | … | tarjoilija |
| William Reunanen | … | lakeija |
| Harri Sinijärvi | … | tarjoilija |
| Lauri Kyöstilä | … | vahtimestari |
| Hannu Leminen | … | ohjaaja |
| Leo Sarri | … | järjestäjä/ratsupalvelija |
| Uuno Montonen | … | kertoja |
Arviot Muokkaa
Aikalaisarvioissa erityisen kiitoksen saavat Lemisen upea lavastus sekä muut ulkoiset puitteet, mutta useimmat kiinnittivät huomiota myös juonen hajanaisuuteen. Näkemykset kiteytti Olavi Vesterdahl (Aamulehti): ”Esiintyjien puvusto [on] loistelias ja suuret tanssikohtaukset antoivat lisää silmänruokaa, niin että filmi ulkonaisilta puitteiltaan on häikäisevä – ei ihme että ohut juoni uhkaa sortua kaiken tämän alle.” Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti) antoi kiitoksen Marius Raichin kuvaukselle ja Nils-Eric Fougstedtin musiikille.”[3]
Vaikka elokuva on myöhemmin eräässä arviossa sijoitettu Lemisen tuotannon parhaimmistoon,[4] on kuitenkin sanottu myös, että onnistuneesti luotujen miljöiden elokuva on ”jähmeäksi jäävä romanttinen satu” (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat 2012).[5]
Palkinnot Muokkaa
Elokuvan tekijät saivat kaksi Jussi-palkintoa, Marius Raichi kuvauksesta ja Hannu Leminen lavastuksesta.[2]
Lähteet Muokkaa
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 13.9.2011, s. D 5.
- ↑ a b En ole kreivitär Elonetissä. Taustaa. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ En ole kreivitär Elonetissä. Lehdistöarvio. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Keskisuomalainen[vanhentunut linkki]. Viitattu 13.9.2011.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 6.11.2012, s. D 7.