Rauli Tuomi

suomalainen näyttelijä

Rauli Rafael Arvid Tuomi (15. heinäkuuta 1919 Helsinki2. helmikuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hänet tunnettiin sekä klassisten että modernien draamojen sankarina, ja häntä pidettiin yhtenä sukupolvensa lahjakkaimmista näyttelijöistä.

Rauli Tuomi
Henkilötiedot
Koko nimi Rauli Rafael Arvid Tuomi
Syntynyt 15. heinäkuuta 1919
Helsinki
Kuollut 2. helmikuuta 1949 (29 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Rakel Linnanheimo (vih. 1944–49)
Näyttelijä
Aktiivisena 1938–1949
Merkittävät roolit Daniel Hjort
Romeo ja Julia
Linnaisten vihreä kamari
”Minä elän”
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

TaustaMuokkaa

Rauli Tuomi syntyi laajaan näyttelijäsukuun. Hänen vanhempansa olivat näyttelijät Arvi ja Santa Tuomi, ja Liisa Tuomi oli hänen siskonsa. Setä Valter Tuomi ja täti Emmi Jurkka (o.s. Tuomi) olivat niin ikään näyttelijöitä, samoin kuin Rauli Tuomen serkut Sakari, Vappu ja Jussi Jurkka.

Koulussa huonosti menestynyt Tuomi oli isänsä johtaman Viipurin Kaupunginteatterin avustajana ja opiskeli teatterin oppilaskoulussa. Hän sai kiinnityksen kaudeksi 1937–38 ja esitti Daniel Hjortin nimiroolin jo 17-vuotiaana. Vaativa rooli toi Tuomelle huomattavaa tunnustusta, ja menestyksen siivittämänä hän muutti Helsinkiin opiskelemaan Suomen Näyttämöopistoon.

Tuomi oli naimisissa häntä 11 vuotta vanhemman Rakel Linnanheimon kanssa viisi vuotta ennen kuolemaansa.

UraMuokkaa

Tuomi opiskeli Näyttämöopistossa vuosina 1938–1940 ja sai tämän jälkeen kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän näytteli kuolemaansa saakka. Uran alkuajat hän palveli kuitenkin rintamalla talvisodassa Taipaleenjoella ja esiintyi viihdytyskiertueilla. Jatkosodan aikana sotilasarvoltaan vänrikki Tuomi osallistui muun muassa Sortavalan valtaukseen ja haavoittui useasti.

Sodan jälkeen Tuomi nousi Kansallisteatterin tähtinäyttelijäksi. Hän tulkitsi teatterissa usein klassisten draamojen romanttisia rakastajia, kuten Romeon ja Julian miespääosan. Julian roolissa oli Eeva-Kaarina Volanen. Niin ikään Tuomen taiteellisia menestysrooleja olivat muun muassa Sapphon Phaon, Likaisten käsien Hugo, Antigonen Haimon ja Lothringenin Johannan Farwell.

Tuomi esiintyi myös kaikkiaan 24 elokuvassa. Lukuisten pikkuroolien jälkeen hän teki ensimmäisen merkittävän osansa elokuvassa Synnin puumerkki (1942). Rooli arkkitehti Kaarle Lithauna Linnaisten vihreässä kamarissa (1945) toi hänelle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon. Toistamiseen hänelle myönnettiin Jussi-patsas kahta vuotta myöhemmin Ilmari Unhon ohjaamasta elokuvasta ”Minä elän” (1946). Palkittujen roolien myötä Tuomi oli nopeasti kasvaneen suosionsa huipulla. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Haaviston Leeni (1948).

Tuomen suurimmat elokuvaosat olivat vireeltään traagisia nuoria rakastajia tai yksinäisiä sieluja. Aikalaiskriitikot pitivät hänen näyttelemistyyliään runollisen herkkänä ja modernin eleettömänä. Tuomi itse piti nimenomaan vakavista osista, sillä omien sanojensa mukaan häntä ei ollut siunattu huumorin lahjoilla.

KuolemaMuokkaa

”Meillä soi puhelin aamuyöstä – Rakel soitti ja kertoi että Rauli on Marian sairaalassa. On ilmoitettava Arville ja Santalle ja sitten kiiruhdettava paikalle. Kun saavuimme, oli kaikki jo ohi – Rauli oli kuollut.”

– Liisa Tuomi

Rauli Tuomi sai sodassa vamman sieluunsa eikä toipunut siitä koskaan. Eläytyvä ja herkkä tulkinta Aleksis Kivenä elämäkertaelokuvassa ”Minä elän” muodostui näyttelijän joutsenlauluksi: roolin raskaus sai hänen herkän, sodan vaurioittaman mielenterveytensä luhistumaan lopullisesti, ja hän teki itsemurhan 29 vuoden iässä.

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1938 Nummisuutarit mies Karrin tuvassa
Laulu tulipunaisesta kukasta häävieras
1939 Jumalan tuomio auskultantti
Helmikuun manifesti aktivisti
Halveksittu työmies
Aktivistit Heikki, nuori aktivisti
1940 Runon kuningas ja muuttolintu ylioppilas
SF-paraati mies kioskilla
Kyökin puolella mies uimarannalla
Yövartija vain... laulava ylioppilas
1941 Kulkurin valssi haitaristi mustalaisorkesterissa
Kaivopuiston kaunis Regina paroni Ramsay

Vuosi Elokuva Rooli
1942 Synnin puumerkki Vesa Kamppi
1944 Kuollut mies vihastuu kemigrafi Raimo Varta, Leilan veli
Kartanon naiset sotilaspappi
1945 Linnaisten vihreä kamari arkkitehti Kaarle Lithau
1946 Rakkauden risti taiteilija Henrik Hormi
”Minä elän” Aleksis Kivi
1947 Hedelmätön puu toimittaja Erkki Tyrni
Suopursu kukkii kirjailija Martti Kaski
Pimeänpirtin hävitys Verner Berg
Naiskohtaloita luutnantti Klaus von Rapp
1948 Soita minulle, Helena! Erkki Talasti
Haaviston Leeni Pelastusarmeijan luutnantti Viljo Karila

LähteetMuokkaa

  • Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Kustannusliike Apulehti, 1972.
  • Tuomi, Rauli (1919–1949) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Rauli Tuomi Elonetissä