Avaa päävalikko

Kuollut mies vihastuu on Ilmari Unhon vuonna 1944 ohjaama jännityskomedia, jossa eversti Rainer Sarmo eli ”kuollut mies” etsii alamaailman johtajaa. Elokuva on yksi kolmesta Simo Penttilän omien tarinoidensa pohjalta käsikirjoittamasta Kuollut mies -sarjan elokuvasta[1].

Kuollut mies vihastuu
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Simo Penttilä
Ilmari Unho
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Kalle Peronkoski (sisäkuvat)
Erkki Majava (ulkokuvat)
Leikkaaja Elle Hongisto
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Joel Rinne
Regina Linnanheimo
Kaija Rahola
Reino Valkama
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1944
Kesto 95 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sisällysluettelo

JuoniMuokkaa

Eversti Sarmo (Joel Rinne) kohtaa kauniin pianistin Maria Lichterin (Regina Linnanheimo) ja johtaja Josef Hakimina esiintyvän rahanväärentäjän (Ville Salminen).[2]

NäyttelijätMuokkaa

 Joel Rinne  … eversti evp. Rainer Sarmo, "kuollut mies"  
 Regina Linnanheimo  … pianisti Maria Lichter  
 Kaija Rahola  … pankkineiti Leila Varta  
 Reino Valkama  … kapteeni evp. Mikko Vehmer  
 Ville Salminen  … "johtaja" Josef Hakim  
 Rauli Tuomi  … kemigrafi Raimo Varta  
 Eine Laine  … Lyyli Montola eversti Sarmon ja kapt. Vehmerin kodinhoitajatar  
 Ture Junttu  … "johtaja" Riku Aallos  
 Vilho Siivola  … Pauli Rönn  
 Oiva Luhtala  … Lukki  
 Matti Lehtelä  … Vänä  
 Arvo Lehesmaa  … Moravian ministeri Zeewick  
 Jorma Nortimo  … Moravian lähetystösihteeri Barrio  
 Paavo Jännes  … valtiollisen poliisin päällikkö Merkkilä  
 Pentti Saares  … palvelija Moravian lähetystössä  
 Elli Pihlaja  … nainen kutsuilla  
 Eero Kilpi  … vieras lähetystössä  
 Simo Osa  … vieras lähetystössä  

TuotantoMuokkaa

Elokuvan tapahtumien ajankohta on jatkosota, jolloin pimennysverhot ja vakoilijavaara ovat arkipäivää. Myös itse elokuvan tekoon sota vaikutti, sillä lopputöitä jouduttiin Helsingin pommitusten vuoksi lykkäämään, ja ensi-iltakin siirtyi usealla kuukaudella. Sarmo oli edellisessä kuollut mies -elokuvassa kihlautunut, mutta tässä ei morsianta näy ja Sarmo on poikamies. Elokuvaan tehtiin myöhemmin muutoksia, joiden taustalla oli ilmeisesti Suomen ja Neuvostoliiton solmima rauha. Suomi-filmin myöhemmässä videoversiossa vuodelta 1990 on mukana myös poistettuja jaksoja.[3]

VastaanottoMuokkaa

Elokuva viehätti monia kriitikoita: ”kotimaisen elokuvatuotannon paras tähänastinen saavutus”, ”Erikoisen herkulliseksi sen tekee aktuelli huumori”, joku kuitenkin huomautti juonen kulun onnahtelusta. Näyttelijöitä kiitettiin, ja erityisesti Joel Rinteen loistavaan roolisuoritukseen kiinnitettiin huomiota.[4]

Erään myöhemmän kriitikon mukaan sekavan elokuvan kestävintä antia ovat Kalle Peronkosken kuvaus, Ville Salmisen lavastukset ja George de Godzinskyn musiikki.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kuollut mies rakastuu. Yle.fi. Viitattu 4.6.2011.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.11.2011, s. D 15.
  3. Muut tiedot, Elonet.fi. Viitattu 13.8.2013.
  4. Lehdistöarvioita Elonet.fi. Viitattu 13.8.2013.
  5. AL: Kuollut mies vihastuu. Päivän elokuvia, Tv-maailma 32/2013 s. 17.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.