Sakari Jurkka
Heikki Sakari Jurkka (alk. Juurivirta; 16. syyskuuta 1923 Oulu – 13. joulukuuta 2012 Espoo[1]) oli suomalainen näyttelijä.
Sakari Jurkka | |
---|---|
![]() 1955. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Heikki Sakari Jurkka |
Syntynyt | 16. syyskuuta 1923 Oulu, Suomi |
Kuollut | 13. joulukuuta 2012 (89 vuotta) Espoo, Suomi |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso |
Anja Kola Helen Elde |
Lapset |
Timo Jurkka Mikko Jurkka |
Näyttelijä | |
Taiteilijanimet | Heikki Sakari Juurivirta |
Merkittävät roolit |
Jallu Karvi (Minäkö isä!) |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Svensk Filmdatabas | |
Sakari Jurkka oli näyttelijänä muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa. Hän toimi Teatteri Jurkan johtajana 1974–1976.
Jurkka näytteli myös lukuisissa elokuvissa, ja hänet palkittiin Jussilla vuonna 1954 parhaasta miespääosasta elokuvassa Minäkö isä!. Hän myös ohjasi kolme elokuvaa.
Lapsuus, perhe, suku ja yksityiselämä
muokkaaJurkan vanhemmat olivat näyttelijä ja teatterinjohtaja Emmi Jurkka sekä teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Eino Jurkka. He työskentelivät Oulun Työväen Näyttämöllä poikansa syntymän aikaan. Oululaislehdessä oli Sakarin synnyttyä seuraavanlainen ilmoitus: ”Syntyneitä: Terve poika syntynyt 16. päivä syyskuuta 1923 Sonnisaaren synnytyssairaalassa. Nimeksi tuli Heikki Sakari. Ystävät ja tuttavat tervetuloa kahville lauantaina Oulun Työväenteatterin lämpiöön. Emmi ja Eino Jurkka, Syyskuu 1923.”[2]
Myös Jurkan sisarukset Jussi Jurkka ja Vappu Jurkka sekä serkut Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi olivat näyttelijöitä.
Jurkka oli naimisissa kolme kertaa. Tuija Räikkösen kanssa hänet vihittiin 1946, Anja Kolan kanssa 1952 ja Helen Elden kanssa 1963. Ensimmäisen vaimon kanssa hänellä oli yksi ja muiden kanssa kaksi poikaa.[3] Pojista Timo Jurkka ja Mikko Jurkka ovat myös näyttelijöitä. Sakari Jurkka kuoli pitkään sairastettuaan kotikaupungissaan Espoossa Puolarmetsän sairaalassa 89-vuotiaana joulukuussa 2012.
Teatteriura
muokkaaJurkan ensimmäinen teatterirooli oli paimenpoikana Helsingin Kansanteatterin Sudenmorsian-näytelmässä. Hän oli kiinnitettynä mm. Tampereen Työväen Teatterissa, Intimiteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Lahden kaupunginteatterin johtajana hän työskenteli vuodet 1972-1974.[4]
Valikoitu filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaa- Runon kuningas ja muuttolintu (1940)
- Maaret – tunturien tyttö (1947)
- Gabriel, tule takaisin (1951)
- Pitkäjärveläiset (1951)
- Salakuljettajan laulu (1952)
- Noita palaa elämään (1952)
- Kuningas kulkureitten (1953)
- Alaston malli karkuteillä (1953)
- Kovanaama (1954)
- Minäkö isä! (1954)
- Olemme kaikki syyllisiä (1954)
- Rakastin sinua, Hilde (1954)
- Säkkijärven polkka (1955)
- Helunan häämatka (1955)
- Evakko (1956)
- Jokin ihmisessä (1956)
- Rintamalotta (1956)
- Anu ja Mikko (1956)
- Silja – nuorena nukkunut (1956)
- Pää pystyyn Helena (1957)
- Kulkurin masurkka (1958)
- Paksunahka (1958)
- Patarouva (1959)
- Voi veljet, mikä päivä! (1961)
- Taape tähtenä (1962)
- Kustaa III (1963)
- Täällä alkaa seikkailu (1965)
- Mies elää (1968)
- Akseli ja Elina (1970)
- Pohjantähti (1973)
- Natalia (1979)
- Pölhölä (1981)
- Kun Hunttalan Matti Suomen osti (1984)
- Harjunpää ja kiusantekijät (1993)
- Raid (2003)
Televisiosarjat
muokkaa- Rauhanranta 12 (1979–1980)
- Seitsemän veljestä (1989)
- Lentsu (1990)
- Kotikatu (1995)
- Nitrokabinetti (1997–1998)
Ohjaukset
muokkaa- Leena (1954)
- Helunan häämatka (1955)
- Voi veljet, mikä päivä! (1961)
Lähteet
muokkaa- ↑ Näyttelijä Sakari Jurkka on kuollut Iltalehti. 14.12.2012. Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 17.12.2012. Viitattu 15.12.2012.
- ↑ http://www.ouka.fi/aikamatkaoulu/nelisatanen/nrot/nro7.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://personal.inet.fi/koti/markku.laaksonen/index_mnn3_nmmnnm3245031.html [vanhentunut linkki]
- ↑ Mitä Missä Milloin 2012, s. 417. Määritä julkaisija!
Aiheesta muualla
muokkaa- Helavuori, Hanna-Leena: Jurkka, Sakari (1923–2012). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Sakari Jurkan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.