Eino Jurkka

suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja
Eino Jurkka

Eino Heikki Jurkka (alk. Rothström, vuoteen 1931 Juurivirta; 9. helmikuuta 1894 Hämeenlinna12. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja.

TaustaMuokkaa

Eino Jurkan vanhemmat olivat koristemaalari Heikki Rothström ja Rosa Saari. Hänen äitinsä oli kotoisin Jämsästä ja paikallisen kartanon tytär. Vuonna 1906 perheen sukunimi suomennettiin Juurivirraksi, joka myöhemmin lyhentyi tuttavallisemmin Jurkaksi. Näyttelijäksi Eino Jurkka päätyi sattumalta. Ollessaan junassa matkalla Jämsään opiskelemaan hän näki Helsingin Sanomien ilmoituksen, jossa etsittiin esiintyjää musiikkinäytelmään. Hän hakeutui Kaarle Halmeen johtamalle kiertueelle vuonna 1912 ja elätti itseään satunnaistöillä.

UraMuokkaa

Jurkan ensimmäinen kiinnitys oli Turun Casino-Operetissa, ja vuonna 1918 hän pääsi Helsinkiin Kansan Näyttämölle. Sieltä hän siirtyi Ouluun johtamaan alkuvaiheissaan olevaa Oulun Työväen Näyttämöä ennen Viipuriin siirtymistä. Vuodesta 1924 alkaen Jurkka toimi neljä vuotta Viipurin Näyttämön näyttelijänä ja johtajana. Hänen ohjaamastaan Peer Gyntistä tuli esityskautensa teatteritapaus vuonna 1926. Siinä kiteytyivät Jurkan ohjaustyölle tyypilliset keinot: tekstin rohkea työstäminen, elävä teatterinomaisuus ja olennaisuuksien taju. Lauri Haarlan historiallinen näytelmä Velisurmaajat muotoutui Jurkan ohjaamana alkuvoimaiseksi ja uskottavaksi.

1930-luvulla Jurkka toimi Helsingissä Koiton Näyttämön johtajana ja myöhemmin ohjaajana. Siellä hänen vahvoja ohjaustöitään olivat muun muassa Neekeri (1931), Hanuumanin tytär (1932) ja Sudenmorsian (1937). Näytelmien pääosassa oli hänen entinen vaimonsa Emmi Jurkka. Sotavuodet Eino Jurkka vietti Jämsässä, ja vuodesta 1942 hän toimi näyttämönjohtajana Kuusankoskella. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi johtajaksi Iisalmen Yhteisteatteriin.

Jurkan näyttelijäntyötä on luonnehdittu moderniksi ja moniulotteiseksi. Hänen puhetapansa oli ajatusten välittämistä ja ilmaisu sisäistynyttä. Jurkan klassikoiksi nousseita roolitöitä olivat Vihtorin osa näytelmässä Kaksi Vihtoria Koiton Näyttämöltä sekä Leo Tolstoin Elävän ruumiin Fedja, jota hän näytteli ensi kerran Viipurissa 1928. Jurkka esitti Vihtoria myös Kahden Vihtorin elokuvaversiossa sekä Vihtori ja Klaara-farssissa (1939). Teatterityön ohessa Jurkka teki 1930-luvulla ja sodan aikana yhteensä kolmisenkymmentä valkokangasroolia ja ohjasi kaksi elokuvaa vuonna 1940.

Intimiteatterissa Jurkka työskenteli heti sen perustamisesta alkaen 1950. Tuolloin jo sairauden heikentämänä hän esiintyi teatterin näytelmissä Kummittelijoita ja Britannicus vuonna 1951.

YksityiselämäMuokkaa

Jurkka oli vuodesta 1922 naimisissa näyttelijä Emmi Jurkan (o.s. Tuomi) kanssa, ja heillä oli kolme näyttelijälasta: Sakari, Vappu ja Jussi. Eino ja Emmi Jurkka ottivat avioeron vuonna 1931, mutta heidän työtoveruutensa jatkui vielä pitkään.

Jurkan tunnettuja lapsenlapsia ovat Laura Jurkka, Mikko Jurkka, Timo Jurkka ja Ville Sandqvist.

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1920 Ollin oppivuodet räätäli
1931 Sano se suomeksi Näyttelijä
1933 Sininen varjo johtaja Orma
1934 Minä ja ministeri herra Pöhö, ulkoministeriön virkamies
Meidän poikamme ilmassa – me maassa valtuutettu Äes
Helsingin kuuluisin liikemies herra Petterkvist
1935 Kun isä tahtoo... johtaja August Lampaanpää
1936 Vaimoke toimittaja Torvela
VMV 6 Rentun-Matti, salakuljettaja
1937 Ja alla oli tulinen järvi Laurikka
Koskenlaskijan morsian Heikki, Paloniemen isäntä
1938 Nummisuutarit Sepeteus, lukkari
1939 Helmikuun manifesti Pobedonostsev
Kaksi Vihtoria johtaja Vihtori Rantamo, ent. Ramberg
Vihtori ja Klaara Vihtori Vuorenkaiku
Halveksittu tehtailija Vargen
1940 Eulalia-täti Mauri Huhkinen
Herra johtajan ”harha-askel” johtaja Aukusti Rantamo
Unelma karjamajalla Kylälahden kauppias
Kyökin puolella toimittaja Pontus
1941 Viimeinen vieras kauppias Kalle Herttamo, ent. Huhtinen
1942 Varaventtiili Taneli Iippo, johtajaopettaja
Yli rajan ukko Meller
Synnin puumerkki Vesan isä, vossikkakuski
1943 Neiti Tuittupää Esa Turtiainen
1952 Yö on pitkä Jussin isä, lehtori
Salakuljettajan laulu knallipäinen herra
Ohjaukset

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.