Kaksi Vihtoria

Kaksi Vihtoria on Nyrki Tapiovaaran ohjaama suomalainen farssielokuva vuodelta 1939.

Kaksi Vihtoria
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Nyrki Tapiovaara
Käsikirjoittaja Nyrki Tapiovaara, Erik Blomberg
Perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931), joka puolestaan pohjautuu sarjakuvaan Vihtori ja Klaara
Tuottaja Erik Blomberg
Säveltäjä George de Godzinsky
Pääosat Eino Jurkka
Annie Mörk
Sointu Kouvu
Arvi Tuomi
Helmer Kaski
Irja Rannikko
Jalmari Parikka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Elo-Seppo Oy Ab
Ensi-ilta 5. helmikuuta 1939
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva oli ohjaajalleen haastava, sillä hän pyrki "puhtaaseen elokuvaan", kun Vihtoreiden tarina taas on sidottu tiukasti teatterin keinoihin. Elokuva kuvattiin lähes kauttaaltaan lavasteissa. Siitä sensuroitiin aikoinaan seitsemän minuuttia.

Elokuvan sivuosissa näyttelevät muun muassa Mirjami Kuosmanen laulajattarena sekä Nyrki Tapiovaara miehenä junanvaunun portailla. Oopperalaulajanakin suosiota niittänyt näyttelijä Martti Seilo nähdään ensi kerran valkokankaalla pianistin osassa. Elokuva on mustavalkoinen.

Elokuvan ravintolajaksossa ukulelea näppäilevä Matti Jurva esittää itse säveltämänsä ja Tatu Pekkarisen sanoittamat laulut Väliaikainen, Kun tanssii lambethwalkia, suonissa ei ole kalkkia ja Eikö lähdetä pikkasen istumaan.[1]

Elokuvan aihe on sarjakuvasta Vihtori ja Klaara[2] Tatu Pekkarisen näytelmän Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931) kautta kierrätettynä.

JuoniMuokkaa

Tarinan ytimessä on Rantamon perhe. Vihtori Rantamo on ulospäin piinkova liikemies ja luja perheenpää, tosiasiassa hän elää kuitenkin vaimonsa, Klaaran tossun alla. Kun vaimo lähtee matkalle, Vihtori päättää hieman irrotella. Hän esiintyy tarinan toiselle Vihtorille, ravintolayleisölle ja vahingossa radion kautta koko kansalle. Klaara sattuu kuulemaan lähetyksen ja järkyttyy, kun hänen Vihtorinsa uskaltautuu sovinnaisten rooliensa ulkopuolelle. Vanhat, totunnaiset roolit pitää palauttaa keinolla millä hyvänsä.

Elokuvan toisen Vihtorin sukunimi on Hiltunen. Hän on eronnut ja seurustelee Augustan kanssa. Klaara erehtyy luulemaan Augustaa hänen oman Vihtorinsa morsiameksi, lajityypin mukaisesti yritykset selvittää sekaannuksia synnyttävät uusia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä. Vihtorin ja Klaaran tytär Hilkka puolestaan on pintaliitäjä, jonka elämän tärkein päämäärä tuntuu olevan avioliitto. Hän rakastuu "alempisäätyiseen" Robertiin, ja hänen vanhemmilleen se on suuren luokan järkytys. Hilkka ja Robert joutuvat voittamaan esteet, joita ajan yhteiskunta asettaa epäsäätyiselle parille. He ovat klassinen "rikas tyttö ja köyhä poika" -pari, joka luonnollisesti lopussa saa toisensa, vaikka heidänkin suhteensa laatu osoittautuu kovin pintapuoliseksi.

ArviotMuokkaa

Erään kriitikon arviossa todetaan että kyseessä on Tapiovaaran heppoisin elokuva. Paikoin hienot jaksot jäävät kokonaisuuden junnaavan rytmin varjoon. Lopun itsemurhayritys on kuitenkin kenties suomalaisen elokuvan huvittavin.[3]

EsityksetMuokkaa

Kaksi Vihtoria on esitetty harvakseltaan televisiossa, jossa se näytettiin ensi kerran 2. maaliskuuta 1974.

NäyttelijätMuokkaa

 Annie Mörk  Karoliina Rantamo, "Klaara"  
 Sointu Kouvo  Hilkka Rantamo  
 Eino Jurkka  johtaja Vihtori Rantamo  
 Arvi Tuomi  asianajaja Vihtori Hiltunen  
 Helmer Kaski  konttoristi Robert Hokkanen  
 Irja Rannikko  Augusta  
 Jalmari Parikka  karjalaisäijä  
 Hertta Leistén  majatalon emäntä  
 Lida Salin  Miina  
 Varma Lahtinen  Mandi  
 Ossi Korhonen  konttoristi Liljelund, poistettu rooli  
 Paavo Kuoppala  "Suomen Leijona"  
 Emil Wainio  portieri  
 Kauko Salava  poliisi  
 Annie Sundman  kartanon rouva  
 Waldemar Wohlström  kartanon herra  
 Matti Jurva  laulusolisti  
 Irja Koskinen  tanssisolistit  
 Alexander Saxelin  tanssisolistit  
 Mirjami Kuosmanen  laulusolisti  
 Margareta Wasenius  Can Can Girls  
 Lydia Saxelin  Can Can Girls  
 Kerttu Niemi  Can Can Girls  
 Edvard Hyyppä  Steppaaja  
 Victor Boije  Imitaattori  
 Senja Soitso  Vihtori Rantamon sihteeri  
 Nyrki Tapiovaara  mies junavaunun portailla  
 Sulo Alatalo  pasuuna/orkesteri  
 Anatol Gunaropulos  saksofoni/orkesteri  
 Eddie Grönqvist  klarinetti ja saksofoni/orkesteri  
 Jomi Leino  rummut/orkesteri  
 Alexander Wittenberg  klarinetti ja saksofoni/orkesteri  
 P. Tiilikainen  sikeäuninen mies  
 Martti Seilo  kartanon nuoriherra  
 Einari Ketola  "Suomen räätäli"  
 Maija Nuutinen  nainen ravintolassa  

LähteetMuokkaa

  • Sakari Toiviainen: Nyrki Tapiovaaran tie; Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986, ISBN 951-860-115-1

ViitteetMuokkaa

  1. EloNet: Matti Jurva
  2. Arto Pajukallio, Anarkistinen nouskaskomedia, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7
  3. HWR: Kaksi Vihtoria, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 22/2014 sivu 11