Iisalmi

kaupunki Pohjois-Savon maakunnassa

Iisalmi (ruots. Idensalmi[7]) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa. Kaupunki perustettiin vuonna 1891 (kauppala 1860), jolloin se erotettiin ympäröivästä Iisalmen maalaiskunnasta. Kauppalana Iisalmi oli epäitsenäinen kauppala ja kuului Iisalmen maalaiskuntaan. Kaupungin perustamiseen vaikutti itseoppinut kansanmies Petter Kumpulainen. Hän esitti kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Bergille osoittamassaan anomuskirjelmässä Ylä-Savon suurimpia puutteita, joita olivat oman kaupungin puuttuminen ja vesireitin kanavoimattomuus. Iisalmi on tunnettu 2010-luvulla vientiteollisuuskaupunkina[8][9], sekä seudun opiskelukaupunkina.[10]

Iisalmi
Idensalmi
Iisalmi.vaakuna.svg Iisalmi.sijainti.Suomi.2020.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°33′40″N, 027°11′20″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Ylä-Savon seutukunta
Kuntanumero 140
Hallinnollinen keskus Iisalmen keskustaajama
Perustettu 1627
– kaupungiksi 1891
Kuntaliitokset Iisalmen mlk (1970)
Kokonaispinta-ala 872,20 km²
128:nneksi suurin 2020 [1]
– maa 763,02 km²
– sisävesi 109,18 km²
Väkiluku 21 350
49:nneksi suurin 30.6.2020 [2]
väestötiheys 27,98 as./km² (30.6.2020)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 15,5 %
– 15–64-v. 60,9 %
– yli 64-v. 23,6 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,6 %
– muut 2,4 %
Kunnallisvero 20,50 %
218:nneksi suurin 2020 [5]
Kaupunginjohtaja Jarmo Ronkainen
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Vas.
 • Kok.
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD

15
8
7
6
3
2
2
www.iisalmi.fi
Kustaa Aadolfin kirkko valmistui 1779.
Koljonvirta
Porovesi

MaantiedeMuokkaa

SijaintiMuokkaa

Iisalmen rajanaapureita ovat Kiuruvesi, Lapinlahti, Kuopio, Pielavesi, Sonkajärvi ja Vieremä.

LuonnonympäristöMuokkaa

Iisalmen alueella on 111 järveä, joista suurimmat ovat Onkivesi, Haapajärvi, Porovesi ja Nerkoonjärvi.[11]

Iisalmen Natura-kohteita ovat Iisalmen lintuvedet: Ylemmäinen, Keskimmäinen, Tismiö, Savonselkä-Haukilahti, Vedenpäänlahti sekä Säyneenluhta. Järvet ovat arvokas lintuvesikohde, koska ne toimivat muuton aikana levähdyspaikkana.[12]

Kaupunginosat ja kylätMuokkaa

Ahmo, Huotari, Haapasaari, Hernejärvi, Iisalmi, Jokela, Jordan, Kangas, Kangaslampi, Kihmula, Kilpisaari, Kirma, Kirkonsalmi, Kotikylä, Kurenpolvi, Kääriänsaari, Lappetelä, Lintukylä, Luuniemi, Makkaralahti, Marjahaka, Nerkoo, Nerkoonniemi, Niemisjärvi, Ohenmäki, Paloinen, Pappila, Partala, Peltosalmi, Pihlajaharju, Pitolamminmäki, Porosuo, Pölönmäki, Pöllösenlahti, Pörsänmäki, Rohmula, Ruotaanlahti, Runni, Ruotaanmäki, Ryhälänmäki, Sankariniemi, Savipelto, Soinlahti, Sourunsalo, Touhula, Ulmala, Valkeamäki, Varpanen, Vieremäjärvi, Viitaa.

Suurin lähiö on Lippuniemi (2 700 asukasta).

HistoriaMuokkaa

Asutusta alueella on ollut 1500-luvusta ja seudulle suunniteltiin Pohjois-Savon kaupallista keskusta jo 1700-luvulla (toteutui vasta 1856). Iisalmi kasvoi hitaasti. Kaupunkioikeuksien myöntämisen aikaan asukkaita oli noin tuhat ja vuonna 1959 noin 6 000.[13]

Iisalmen maalaiskunta liitettiin kaupunkiin vuoden 1970 alusta. Asukasluku on 21 350[2] ja pinta-ala 872,20 km2, josta maata on 763,02 km2 ja vettä 109,18 km².[1] Rantaviivan pituus on 495 kilometriä.

Rautatien tulo Iisalmeen vuonna 1902 oli eräs ratkaisevista kasvun edellytyksistä. Iisalmen rautatieasema oli pitkään useiden VR:n pikajunien pohjoinen pääteasema, koska sähköistetty rata päättyi sinne. Sähköistys Iisalmesta Kontiomäen kautta Ouluun valmistui 2006.

Iisalmen historian kuuluisimpia tapahtumia on vuonna 1808 käyty Koljonvirran taistelu, jota J.L. Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Kaupungin lähihistorian dramaattisin hetki on Putkolan pamauksen nimellä tunnettu onnettomuus, jossa Iisalmen keskustassa sijainnut tavaratalo Putkola tuhoutui maali-, lakka- ja kaasupullovaraston räjähdettyä 14. syyskuuta 1965.

Iisalmen Peltosalmella Ohenmäen alueella toimi kymmeniä vuosia Puolustusvoimien Iisalmen Asevarikko (IisAseV, ent. Asevarikko 9 AseV 9), joka lakkautettiin puolustuspoliittisen selonteon perusteella vuoden 2003 alussa.

HallintoMuokkaa

Iisalmen kaupunginjohtaja vuodesta 2013 on Jarmo Ronkainen.

Kaupunginvaltuustossa on 43 paikkaa. Paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2017 jälkeen seuraavasti (suluissa paikkaluvun muutos edelliseen valtuustoon nähden)[6]:

TalousMuokkaa

Paikkakunnan tunnetuimmat yritykset ovat olutta ja muita mietoja alkoholijuomia sekä virvoitusjuomia valmistava Olvi Oyj, kaiutinvalmistaja Genelec ja erikoisajoneuvoja tuottava Profile Vehicles sekä kaivosajoneuvojen valmistuksesta tunnettu Normet Group Oy. Muita tunnettuja iisalmelaisia yrityksiä ovat lämpöpuun tuottaja Lunawood, nurmikkosiementen tuottaja Savon Siemen, betoniteollisuusyritys Betonimestarit, rautavalujen toimittaja Suomivalimo sekä opetusväline- ja -kalustovalmistaja Is-vet. Iisalmessa sijaitsevat myös maailman pienin ravintola Ravintola Kuappi[14] ja panimomuseo.

Lähes kaikki alueen yritykset ovat jäseniä Iisalmen Yrittäjissä, joka on Savon Yrittäjien paikallisyhdistys.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Väestötietojärjestelmä[15]
Iisalmen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
22 648
1985
  
23 612
1990
  
23 979
1995
  
24 042
2000
  
23 113
2005
  
22 482
2010
  
22 095
2015
  
22 083
2020
  
21 374

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Iisalmessa oli 21 639 asukasta, joista 16 385 asui taajamissa, 5 103 haja-asutusalueilla ja 151 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Iisalmen taajama-aste on 76,3 %.[16] Iisalmen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[17]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Iisalmen keskustaajama 15 293
2 Peltosalmi 798
3 Soinlahti 294

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

KulttuuriMuokkaa

Iisalmessa toimii kaksi aktiivista harrastajateatteriryhmää, In-teatteri ja Iisalmen teatteri. Koljonvirta teatteri esiintyy kesäisin Mansikkaniemellä.

Galleria Art Annan lopetettua Iisalmessa ei ole varsinaista taidegalleriaa, mutta Iisalmen kulttuurikeskuksessa on usein esillä kuvataidetta ja paikallisten keräilijöiden kokoelmia. Kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen on syntynyt Iisalmessa. Kuvataiteilija Osmo Monto asui ja työskenteli Iisalmessa.

Juhani Ahon museo Mansikkaniemellä on kuuluisan kirjailijan lapsuudenkoti. Iisalmessa sijaitsee myös Ylä-Savon Kotiseutumuseo.

Iisalmen kaupunginkirjasto sijaitsee kulttuurikeskuksessa. Kokoelmien ohella kirjasto tarjoaa tiloja opiskeluun ja oleiluun ja järjestää tapahtumia. Iisalmen kaupunginkirjasto on osa Ylä-Savon kirjastoverkko Rutakkoa.

Iisalmi oli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa merkittävä Suomen tietokoneharrastajien demoskene -kulttuurille.[18] Tunnetuin Iisalmen demoryhmä, Byterapers, perustettiin vuonna 1986.

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Iisalmen perinneruoaksi valittiin muurinpohjaletut.[19]

UrheiluMuokkaa

Kaupungin tunnetuimmat urheiluseurat ovat jääkiekkoseura Iisalmen Peli-karhut eli IPK (Mestis), jalkapalloseurat PK-37 (Kolmonen), Iisalmen Pallo-Veikot eli PAVE (Kolmonen) ja Klubi-36 (Naisten kakkonen), salibandyseura FBI (3. divisioona), , uimaseura Iisalmen Uimarit sekä lähinnä yleisurheiluun ja hiihtoon keskittyvä Iisalmen Visa. Myös Iisalmen naisvoimistelijat (Iina), Iisalmen Urheilu-Vesat (IUV), ratsastusseura Koljonvirran ratsastajat (KvR) ja melkein tuhannen jäsenen ulkoiluun keskittynyt Iisalmen Latu ovat tunnettuja ja toiminnassaan aktiivisia urheiluseuroja.

Uskonnolliset yhteisötMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Iisalmessa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Seurakunta kuuluu Ylä-Savon seurakuntayhtymään.

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Iisalmen kaupungin nykyisellä alueella.[20]

Herätysliikkeet ja muut kirkkokunnatMuokkaa

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii herännäisyys[21] sekä lestadiolaiset uusheräys[22] ja vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Iisalmen rauhanyhdistys[23]. Viidesläisyyttä edustaa paikkakunnalla Kansanlähetys[24]. Iisalmella toimii myös Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Danielin luterilainen seurakunta[25].

Muita kirkkokuntia edustavat Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluva Iisalmen ortodoksinen seurakunta, jonka toimialueena on Iisalmen lisäksi Sonkajärven, Vieremän ja Lapinlahden kunnat[26], helluntaiherätykseen lukeutuva Iisalmen helluntaiseurakunta[27], Suomen vapaakirkkoon kuuluva Iisalmen Vapaaseurakunta[28] sekä Suomen Adventtikirkon Iisalmen adventtiseurakunta[29].

YstävyyskaupungitMuokkaa

Lähde: [30]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*-2020M06* 30.6.2020. Tilastokeskus. Viitattu 20.8.2020.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2020 27.11.2019. Verohallinto. Viitattu 26.1.2020.
  6. a b Kuntavaalit 2017, Iisalmi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Mikko Heikkilä: Iidesjärvi ja Iisalmi pisteenä Iin päälle - tutkielma Suomen Ii-alkuisten paikannimien alkuperästä ja suhteesta lapinrauniohin. Muinaistutkija, , nro 3/2015, s. 30-48. Suomen arkeologinen seura.
  8. Luulitko, että Itä-Suomella menee huonosti? Iisalmen ihme imee enemmän työntekijöitä kuin seudulla riittää väkeä Helsingin Sanomat. 6.6.2018. Viitattu 11.9.2018.
  9. Iisalmen seudulla löytyi keino saada vienti vetämään ja tilauskirjat täyteen – Ylä-Savoon syntyi oikea suomalainen talousihme Ilta-Sanomat. 10.12.2017. Viitattu 11.9.2018.
  10. Opiskelijaelämää - Ylä-Savo www.yla-savo.fi. Viitattu 11.9.2018.
  11. Iisalmen järvet. Järviwiki. Viitattu 5.9.2016.
  12. Natura 2000 -alueet Pohjois-Savossa (myös linkitetyt aluekohtaiset sivut) Ympäristö.fi. Viitattu 17.1.2018.
  13. "Tämä on Iisalmea 1–2". Oy Suomen Filmiteollisuus, 1959.
  14. Oona Laine: Maailman pienin ravintola löytyy Iisalmesta – intiimi tunnelma on taattu! Ilta-Sanomat, is.fi. 19.7.2018. Viitattu 16.7.2020.
  15. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.
  16. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. "Iisalmi - Oluen ja demojen kaupunki", Byterapers-ryhmän laatima dokumenttifilmi, 2014
  19. Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  20. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  21. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.1.2012.
  22. Lestadiolainen Uusheräys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.1.2012.
  23. Iisalmen Rauhanyhdistys ry Iisalmen Rauhanyhdistys ry. Viitattu 24.1.2012.
  24. Iisalmen tapahtumat Pohjois-Savon Ev.Lut. Kansanlähetys. Viitattu 24.1.2012.
  25. Danielin luterilainen seurakunta LHPK. Viitattu 4.6.2015.
  26. Iisalmen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 24.1.2012.
  27. Iisalmen helluntaiseurakunta Iisalmen helluntaiseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  28. Iisalmen Vapaaseurakunta Iisalmen Vapaaseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  29. Iisalmen adventtiseurakunta Iisalmen adventtiseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  30. Ystävyyskaupungit iisalmi.fi. Iisalmen kaupunki. Viitattu 17.12.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Matti Klinge: Iisalmen ruhtinaskunta, 2006, ISBN 951-746-841-5.
  • Sirkku Muilu ym. (toim.): Samasta veräjästä : Lounais-Iisalmen kylät ry kylähistoriikki. Iisalmi: Lounais-Iisalmen kylät, 2004.
  • Tauno Räisänen: Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860–1930, Kuopio 1959.
  • Anja Tsokkinen: Iisalmen kaupungin historia 1930–1969, 1996, ISBN 952-90-7441-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa