Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys

(Ohjattu sivulta Kansanlähetys)

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (lyhenne SEKL) on vuonna 1967 perustettu kristillinen yhdistys, joka tekee lähetystyötä Suomessa ja ulkomailla. Kansanlähetys järjestää Raamattuopetusta sekä erilaisia tapahtumia toimintakeskuksessaan Ryttylässä.

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
Perustettu 1967
Toimiala herätysliike, lähetystyö
Kotipaikka Hausjärvi
Puheenjohtaja Mika Tuovinen (lähetysjohtaja)
Hallitus Pj. Heikkilä Tuomo, Grekula Anssi, Hakkarainen Irmeli, Hakulinen Hanna, Hildén Teemu, Huttunen Markku, Hölsö Mauno, Kemppainen Raili, Kujanpää Lassi, Mönkkönen Ritva, Tervonen Mauri ja Timonen Raija. Puhevaltaiset edustajat: Kiviranta Antti ja Repo Jukka[1]
Jäsenlehti Uusi Tie

Liikkeenä SEKL toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, mutta toisinaan myös kritisoi kirkon toimintaa silloin kun kirkon käytäntöjen katsotaan poikkeavan Raamatusta.[2] SEKL on uuspietistisistä liikkeistä laajimmalle levinnyt.[3]

Kansanlähetyksen vuotuinen pääjuhla Kansanlähetyspäivät järjestetään aina heinäkuun ensimmäisenä kokonaisena viikonloppuna, ja se kerää noin 7 000–12 000 osallistujaa. Kansanlähetyspäivät järjestetään yleensä Ryttylässä. Vuoteen 2016 asti tapahtuma kiersi eri puolilla maata.

Liikkeen visio on "Raamattu rakkaaksi - evankeliumi kaikille". Aikaisemmin mottona ollut "Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja" kuvaa edelleen hyvin liikkeen toimintaa .[4]

OppiMuokkaa

Kansanlähetys pitää Raamattua kaiken elämän ja opin ylimpänä perusteena.[5] Liike on voimakkaasti kritisoinut radikaaleiksi katsomiaan opillisia linjauksia.[6] Virallisesti SEKL ei hyväksy naispappeutta, mutta suurin osa sen työntekijöistä tekee yhteistyötä naispappien kanssa.[7]

HistoriaMuokkaa

1960-lukuMuokkaa

Monet Kansanlähetyksen perustajajäsenistä olivat olleet mukana Suomen Raamattuopiston, Helsingin Raamattukoulun ja Ylioppilaslähetyksen (nykyisen OPKOn) toiminnassa. Järjestöt päättivät vuonna 1964 perustaa Uusi tie -sanomalehden evankelioimistyönsä välineeksi. Kansanlähetys perustettiin 29. toukokuuta 1967 Ylioppilaslähetyksen tiloissa Helsingissä katto-organisaatioksi pienemmille uuspietistisille järjestöille. Kesällä järjestettiin ensimmäiset kansanlähetyspäivät. Samana vuonna perustettiin slaavilaistyön osasto, jonka tehtävänä oli avustaa rautaesiripun takaista vainottua seurakuntaa ja liikkeen ylläpitämä lähetyskoulu aloitti toimintansa Jämsän vanhan kunnansairaalan tiloissa.[8][9] Vuoden 1968 kansanlähetyspäivillä Lahdessa siunattiin ensimmäiset lähetystyöntekijät työhönsä. Lokakuussa 1968 Kansanlähetys osti Hausjärven kunnalta tyhjäksi jääneen koulukodin tilat Ryttylästä.[10] Lähetyskoulu siirtyi Ryttylään. Yhteistyössä Norjan luterilaisen lähetysliiton kanssa Kansanlähetys aloitti lähetystyön Japanissa ja Etiopiassa.[8]

1970-lukuMuokkaa

Alkuvuosinaan liike kasvoi varsin nopeasti, ja 1970-luvun alkuvuosina sillä oli toimintaa 171 paikkakunnalla. Ennen Matti Väisäsen valintaa liikkeen ensimmäiseksi pääsihteeriksilähde? Kansanlähetyksellä ei ollut kaikkien tunnustamaa johtajaa, minkä vuoksi radiolähetysjärjestö Sanansaattajat irtautui omaksi järjestökseen vuonna 1973 ja Lähetysyhdistys Kylväjä vuotta myöhemmin. Suuri osa Kansanlähetyksen palveluksessa silloin olleista läheteistä siirtyi näiden järjestöjen palvelukseen.[11] Ryttylään ja Sääminkiin perustettiin omat koulutuskeskukset, minkä lisäksi Ryttylään suunniteltiin oman radio- ja televisioaseman perustamista vastapainona Yleisradion ohjelmistolle. Kirkkohistorioitsija Eino Murtorinteen mukaan Uuden tien Kristilliselle liitolle antama tuki auttoi puoluetta saamaan yhden edustajan läpi vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.[9]

Vuonna 1971 Kansanlähetys hyväksyttiin kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi tietyin rajoituksin, jotka koskivat työtä Neuvostoliitossa ja Euroopassa. Vuonna 1972 muutamat uskovat lähtivät Itä-Eurooppaan salakuljettamaan Raamattuja maanalaisille seurakunnille autojen bensatankeissa.[12] Raamattujen salakuljetustoiminta laajeni Neuvostoliittoon ja myöhemmin välitettiin myös kirjapainokoneita. Työ Italiassa, Saksassa ja Englannissa aloitettiin. Lähetyskoulun teologinen kurssi muutettiin Lähetyskorkeakouluksi, joka toimi vuosina 1972–1982.[8] 1979 aloitettiin työ Sudanissa, josta poistuttiin 1980-luvulla sisällissodan vuoksi.

1980-luvulta nykypäiväänMuokkaa

Lähetystyöntekijät Erik ja Eeva Barentsen surmattiin 30. joulukuuta 1980 Kabulissa.[8] Vuonna 1982 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset raamatunkääntäjät Keniaan. Seuraavina vuosina aloitettiin raamatunkäännöstyö Indonesiassa, Etiopiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. 1987 perustettiin Suomen teologinen instituutti kuuden muun herätysliikkeen kanssa. Vuonna 1989 allekirjoitettiin SEKL:n ja Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon välinen yhteistyösopimus. Neuvostoliiton hajottua lähetystyö aloitettiin Venäjällä ja Virossa. Raamatunkäännöstyössä valmistui burum-mindikin kielinen Uuden testamentin käännös vuonna 1996.[13]

2000-luvun alussa Venäjällä valmistui tataarinkielinen, Etiopiassa konsonkielinen, Papua-Uudessa-Guineassa borongin- ja mendenkieliset raamatunkäännökset. Ryttylässä pidettiin yhteiskristillinen nuorten lähetyskonferenssi 2006 Nuorten kesä -tapahtuman yhteydessä.

Väisänen vihittiin 20. maaliskuuta 2010 Missionsprovinsenin piispaksi Suomeen, jossa hän toimii Luther-säätiön pappien sielunhoitajana[14]. Lähetysjohtaja Timo Rämä, Väisäsen seuraaja Kansanlähetyksen johtajana, piti säätiön ratkaisua ongelmallisena, mutta ei silti sulje kokonaan pois mahdollisuutta toimia kirkkojärjestyksestä välittämättä, mikäli yhteistyö seurakuntien kanssa vaikeutuu[15].

Rämän seuraajaksi Kansanlähetyksen lähetysjohtajaksi valittiin pastori Mika Tuovinen, joka aloitti toimessa 1.1.2012[16]. Sisäministeri Päivi Räsäsen puhe Kansanlähetyspäivillä 2013 sai aikaan vilkasta keskustelua. Hän sanoi muun muassa, että Raamattu ajaa eräissä tilanteissa lainsäädännön ohitse ja arvosteli voimakkaasti nykyistä aborttilainsäädäntöä. Useita tuhansia erosi kirkosta.[17][18]

Kesällä 2014 kaksi Kansanlähetyksen avustustyöntekijää, Seija Järvenpää ja Kaija Martin, ammuttiin Afganistanissa Heratissa.[19]

KotimaantyöMuokkaa

Kansanlähetys toteuttaa kotimaisen työnsä 18 piirijärjestön kautta, joista yksi on Ruotsin suomenkielinen evankelisluterilainen kansanlähetys. Vapaaehtoisten panos on tärkeää kaikessa toiminnassa. Monet piirit järjestävät omia sunnuntaijumalanpalveluksiaan, joista käytetään kahta nimeä: F5 tai Leipäsunnuntai[15]. Varojenkeruu lähetystyölle kuuluu kotimaantyön vastuualueeseen. SEKL tuottaa ohjelmia kristilliselle radioasema Radio Deille ja televisio-ohjelmia Taivas TV7:lle.

KansanlähetysopistoMuokkaa

Opetusministeriön myöntämä kansanopiston ylläpitämislupa tuli voimaan 1.1.2001.[20] Kansanlähetysopisto korostaa toiminnassaan keskeisenä asiana raamattuopetusta. Opistossa voi opiskella raamattulinjalla, teologisella linjalla, nuorisotiimilinjalla, kristillisellä taidelinjalla, kansainvälisyyslinjalla ja lähetystyöntekijälinjalla. Raamattulinjan opinnoissa luodaan yleiskuva koko Raamatusta ja perehdytään lähetystyöhön ja kristinuskoon liittyviin kysymyksiin. Teologisella linjalla opiskellaan lisäksi teologisia aineita, ja monet opiskelijat pyrkivät linjan jälkeen teologisiin tiedekuntiin Helsingin tai Joensuun yliopistoihin. Nuorisotiimilinjalla annetaan valmiuksia toimia vastuunkantajana kristillisessä nuorisotyössä. Nuorisotiimi osallistuu myös valtakunnallisten nuorisotapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kansainvälisyyslinjalaiset syventyvät muutamasta kuukaudesta lähes vuoteen kestävällä ulkomaan opiskelujaksollaan vieraisiin kulttuureihin ja lähetystyöhön. Taidelinjan oppiaineita ovat Raamattu, musiikki, teatteri ja tanssi. Lukuvuoden päätteeksi kukin opiskelija valmistaa taiteellisen lopputyön.[21] Linjojen lisäksi opisto tarjoaa useita lyhytkursseja ja tapahtumia.

Ryttylän lähetyskeskusMuokkaa

Alueen historia tunnetaan 1500-luvulta saakka. Vuosina 1923–1961 paikka toimi Helsingin kaupungin poikakotina. Ryttylässä sijaitseva lähetyskeskus on ollut kansanlähetyksen omistuksessa vuodesta 1969.[22]

NuorisotyöMuokkaa

 
Kansanlähetyksen logot vuodesta 2019 lähtien. Ylhäältä: Kansanlähetyksen ja sen piirijärjestöjen logo (sininen), Nuorten Maailman logo (oranssi) ja Kansanlähetysopiston logo (vihreä).

Kansanlähetyksen nuorisotyö jakaantuu kahteen osa-alueeseen, jotka ovat varsinainen nuorisotyö (15–19-vuotiaat) ja nuorten aikuisten työ (20–29-vuotiaat).[23] Työmuotoja ovat rippikoulutyö, aktiotyö, musiikkitoiminta, nuorten parissa tehtävä DOK-työ, nuorten aikuisten Kolme kohtaamista -työ ja valtakunnalliset nuorisotapahtumat, joista tärkein on Nuorten kesä.

Nuorten maailma on mukana julkaisemassa myös Suomen vanhinta ja suurinta kristillistä nuortenlehteä Nuottaa, jolla on noin 3 200 tilaajaa. Se on ilmestynyt vuodesta 1979 ja sitä julkaisevat Suomen Luterilainen evankeliumiyhdistys ja Kansanlähetys.[24].

Musiikkitoiminnasta vastaavat yhtyeet Mikko goes to Heaven ja G-Powered kiertävät esiintymässä kouluissa ja nuorisotapahtumissa.

KustannustoimintaMuokkaa

Uusi Tie -yhtiö vastaa Kansanlähetyksen julkaisutoiminnasta. Kristillisen kirjallisuuden lisäksi se julkaisee Uusi tie-, Vie sanoma-, Donkki- ja Nuotta-lehtiä. Uusi tie -lehteä on julkaistu vuodesta 1965 lähtien. Sen nykyinen päätoimittaja on Leif Nummela.

Vuonna 2005 toiminnan aloitti Operaatio Mediaenkeli -verkkosivu, jonka kautta voi tilata Uusi tie -lehden lahjaksi julkisiin laitoksiin, kuten kirjastoihin, vanhainkoteihin ja terveyskeskuksiin.[25]

LähetystyöMuokkaa

Kansanlähetys suuntaa lähetystyönsä erityisesti sellaisten kansojen pariin, joissa kristillinen todistus on vähäistä. Työn päämääränä on itsenäisten kansallisten luterilaisten kirkkojen syntyminen ja kasvaminen. Valtaosa näistä kansoista sijaitsee niin sanotun 10/40-ikkunan alueella. Muita tärkeitä painopistealueita ovat medialähetystyö, raamatunkäännöstyö, juutalaistyö ja siirtolaistyö Euroopassa.[26] Kansanlähetyksellä oli yhteensä 91 lähetystyöntekijää 31.12.2006.[27] Seurakuntien talousarviomäärärahat lähetystyölle muodostavat 25–30 % liikkeen tuloista.[28] SEKL sai tukea ulkoasiainministeriöltä kehitysyhteistyöhankkeisiin Etiopiassa ja Lähi-idässä vuodelle 2007 yhteensä 340 000 euroa.[29]

Lähi-itä ja AfrikkaMuokkaa

Turvallisuussyistä Kansanlähetys ei yleensä kerro, missä maissa sillä on Lähi-idässä työntekijöitä, poikkeuksena Israel. Kansanlähetyksellä on alueella monenlaisia terveydenhuolto-, koulutus-, ja kehitysyhteistyöprojekteja.[30] SEKL:in tärkein yhteistyöjärjestö alueella on SAT-7, joka on toukokuussa 1996 lähetyksensä aloittanut arabiankielistä kristillistä ohjelmaa lähettävä satelliittitelevisiokanava.[31]

Etiopiantyössä Kansanlähetys tekee yhteistyötä Mekane Yesus -kirkon kanssa neljällä alueella: Addis Abebassa, Airassa, Arba Minchissä ja Jimmassa. South West -synodissa on käynnissä raamatunkäännösprojekti gidolen kielelle.[32]selvennä Lounais-Etiopiassa valmistui yhteistyössä Suomen ulkoministeriön kanssa kolmivuotinen vesi-, hygienia- ja kouluhanke, jossa annettiin paikalliselle väestölle hygieniakoulutusta, rakennettiin vesihuoltojärjestelmää ja uudistettiin koulurakennuksia[33].

EurooppaMuokkaa

Työ Saksassa on keskittynyt ELRIM-instituutin tekemään islamtutkimukseen. Instituutin tavoitteena on edistää islamilaisen uskonnon ja kulttuurin tuntemusta kirkkojen ja muitten kristillisten yhteisöjen parissa ja tehdä akateemista uskonto- ja lähetysteologista tutkimusta.[34] Tutkimustyöstä vastaa teologian tohtori Martti Vaahtoranta.

Kansanlähetys tekee Venäjällä työtään Inkerin kirkon parissa Karjalassa, Länsi-Siperiassa, Pietarissa ja Mordvan alueella. Vähemmistökielille on myös raamatunkäännösprojekteja.

Englannin-työ on keskittynyt Lontoon alueelle, jossa tehdään diakoniatyötä maahanmuuttajien parissa ja julkaistaan The Light Noor -lehteä.

JapaniMuokkaa

Kansanlähetys on alusta asti tehnyt työtä Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon parissa. Työalueina ovat Nishinomiya, Fukuyama, Sumoto ja Otsu.

Papua-Uusi-GuineaMuokkaa

Kansanlähetyksen raamatunkäännöstyö Papua-Uudessa-Guineassa tehdään yhteistyössä Summer Institute of Linguistics -järjestön kanssa. 2005 Papua-Uuden-Guinean työssä valmistui mendenkielinen Uusi testamentti. Työtä jatketaan mape-kielen parissa.

TalousMuokkaa

RahoitusMuokkaa

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[35] 10 000 € 10 000 € 10 000 € 10 000 €

KritiikkiMuokkaa

Kirkkososiologian professori Eila Helanderin mukaan Kansanlähetys tunnetaan paremmin naispappeuden, homouden ja abortin vastustamisesta kuin evankeliumin julistamisesta.[17] Liikkeen pitkäaikainen työntekijä, pastori Mika Ebeling sai marraskuussa 2015 Oulun tuomiokapitulilta nuhteita[36] seurakuntalaisille lähettämiensä kuukausikirjeiden vuoksi, joissa hän nimeää sukulaisiaan haureellisiksi[37].

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Eino Honkanen: Kolme vuotta kansanlähetystä. Uusi tie, 1970.
  • Juha Kauppinen: Kansanlähetyksen alueellinen leviäminen (väit.). Kirkon tutkimuskeskus, 1990.
  • Kotikulmilta maailman toreille Uusi tie 1997
  • Eino Honkanen, Uolevi Muroma: Täyttä elämää. Uusi tie, 2004.
  • Piia Latvala: Valoa itään? Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967–1973. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 209. Väitöskirja. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2008. 373 s. ISBN: 978-952-5031-51-5. ISSN 0356-0759.

LähteetMuokkaa

  • Heinilä, Pentti: Erittäin salainen. Uusi tie, 2002.
  • Heino Harri: Mihin Suomi tänään uskoo?. WSOY, 1997.
  • Kansanlähetyksen verkkosivut
  • Kansanlähetyksen vuosikirjat 1997, 2001, 2003 ja 2006
  • Kirkko ja Kaupunki -lehti
  • Vie Sanoma, numerot 5/2006 ja 2/2007

ViitteetMuokkaa

  1. Liittohallitus 2013 7.8.2013. SEKL.
  2. Kansanlähetys:Ohjelma (2.8. Kansanlähetys kirkossa) 17.10.2006. SEKL. Viitattu 26.6.2007.
  3. Kirkko muutosten keskellä, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000-2003 (12.6 Uuspietistiset liikkeet) 2004. Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 28.6.2007.
  4. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys aloittaa yhteistoimintaneuvottelut kansanlahetys.fi. 27.10.2017.
  5. Oppiperustamme 4.5.2005. SEKL. Viitattu 27.6.2007.
  6. Leif Nummela: ''Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - Vuosikirja 2003, s. 12–17 "Raamattu etiikan lähteenä"
  7. Patronen, Sirpa: Yli puolet järjestöistä ei hyväksy naispappeutta. Kirkko & Kaupunki, 26.9.2007.
  8. a b c d Koivisto, Juhani: Kansanlähetystä viidellä vuosikymmenellä. Vie sanoma, 2007, nro 2, s. 29.
  9. a b Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia: Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990, s. 320–322. WSOY, 1995.
  10. Timo Rämä: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - vuosikirja 2002, s.16 "35 vuotta kansan evankelioimista kansojen evankelioimiseksi"
  11. Kansanlähetyksen historia (herätyksen ja lähetyksen välinen jännite) 25.1.2007. SEKL. Viitattu 27.6.2007.
  12. Heinilä, 2002 s.57
  13. Rämä: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - vuosikirja 1997, s.47
  14. Makkonen, Jouko: Matti Väisänen vihittiin Lähetysprovinssin piispaksi seurakuntalainen.fi. 20.3.2010.
  15. a b Vähäsarja, Petri: Timo Rämä Luther-säätiön hiippakunnasta: "Se on ongelmallinen tie" Seurakuntalainen.fi. 20.01.2011. Viitattu 26.1.2011.
  16. Mika Tuovinen Kansanlähetyksen uudeksi lähetysjohtajaksi seurakuntalainen.fi. 5.2.2011. Viitattu 5.2.2011.
  17. a b Järvinen, Elina: Oletko valmis? Suomen kuvalehti, 11.10.2013, nro 41, s. 26–35.
  18. Antti Laakso: Kirkko ei tuomitse Päivi Räsäsen Raamattu-kommentteja Yle, uutiset. 11.7.2013. Viitattu 19.3.2017.
  19. Afganistanin surmat herättävät kysymyksiä työn jatkumisesta Uusi Tie lehden verkkoversio. Kustannus Oy Uusi Tie. Viitattu 3.5.2015.
  20. Timo Rämä (toim.): Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - Vuosikirja 2001, s. 75 "Kansanlähetysopisto aloitti toimintansa"
  21. Tapani Kaitainen: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - Vuosikirja 2006, s. 123-137 "Valmiuksia hengelliseen elämään ja työhön"
  22. Lähetyskeskuksen historiaa sekl.fi. 17.5.2005. Viitattu 26.6.2007.
  23. Kai Niemelä: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys - Vuosikirja 2006, s. 99 (Nuorten maailma: Yleistä)
  24. Nuotta - nuoren kristityn oma lehti Nuotta.com. 29.04.2008. Viitattu 14.8.2009.
  25. Mikä on Operaatio Mediaenkeli? Uusi tie. Viitattu 8.11.2007.
  26. Painopistealueemme SEKL. Viitattu 26.12.2013.
  27. Lähettitilasto 1.02.2007. SEKL. Viitattu 25.6.2007.
  28. Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, s. 58. WSOY, 1997.
  29. Kansalaisjärjestöhankkeet 2007 s. 184. Ulkoasiainministeriö
  30. Elisabet Elo: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. Vuosikirja 2006, s. 39–45 (Lähi-itä)
  31. Mediatyö 6.6.2005. SEKL. Viitattu 27.6.2006.
  32. Kaitainen: SEKL - Vuosikirja 2006, s. 55
  33. Voipio, Heli: Kehitysyhteistyöhanke valmistui Etiopiassa evl.fi. 19.3.2010. Viitattu 27.3.2010.
  34. Olkkonen, Matti: Nuorten opiskeluvuosi huipentui mielenkiintoiseen Saksan matkaan. Vie Sanoma, 2006, nro 5, s. 8.
  35. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 23.5.2018.
  36. http://www.oulunhiippakunta.evl.fi/?x20437=3614870
  37. http://www.hs.fi/paivanlehti/23112015/a1448167979948

Aiheesta muuallaMuokkaa