Vaimoke
Vaimoke on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen romanttinen komedia vuodelta 1936. Elokuva perustuu Hilja Valtosen saman nimiseen romaaniin, ja se on ensimmäinen Valtosen romaanien filmatisointi.[1] Vaimoke on Ansa Ikosen ensimmäinen pääosaelokuva, ja se teki hänestä tähden. Ensi-iltavuonnaan se oli suosituimpia suomalaisia elokuvia.
| Vaimoke | |
|---|---|
 Vaimokkeen DVD-laitoksen kansikuva. |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Valentin Vaala Tauno Tattari |
| Perustuu | Hilja Valtosen romaaniin Vaimoke |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Theodor Luts |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Armas Fredman |
| Pääosat |
Ansa Ikonen Tauno Palo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 12. huhtikuuta 1936 |
| Kesto | 82 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 817 974 mk |
| Seuraaja | Mieheke |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vaimokkeen keskushenkilö on Ikosen näyttelemä voimakastahtoinen nuori nainen Kirsti, joka joutuu kiperiin tilanteisiin tuttaviensa tekemän vedonlyönnin seurauksena. Vastapuolena on vetoa lyönyt niin ikään voimakastahtoinen nuori mies Esko, joka huomaa joutuneensa Kirstin pyöritykseen. Petollinen neiti Pietarinen tuo omat mausteensa lemmensoppaan. Televisiossa Vaimoke esitettiin ensi kerran 14. lokakuuta 1967. Elokuva on mustavalkoinen.
NäyttelijätMuokkaa
| Ansa Ikonen | … Kirsti Leivo |
| Tauno Palo | … agronomi Esko Latva |
| Uuno Laakso | … Isä-Miettinen "Julle", opettaja |
| Kunto Karapää | … Tanu Miettinen, metsätieteen ylioppilas |
| Väinö Sola | … lukkari Leivo, Kirstin isä |
| Aino Lohikoski | … Liisa, Kirstin sisar |
| Rakel Linnanheimo | … Maila, Kirstin sisar |
| Eino Jurkka | … toimittaja Torvela |
| Kirsti Suonio | … Sofia Leivo o.s. Lundgren, Kirstin äiti |
| Sylvi Sakki | … neiti Maija Pietarinen, agronomin emännöitsijä |
| Ruth Snellman | … Signe, Eskon sisar |
| Sirpa Tolonen | … Leena, Kirstin sisar |
| Sointu Kouvo | … Sirkka, Kirstin sisar |
| Kaija Suonio | … ruustinna |
| Erwin Uimonen | … Hoffman |
| Siiri Angerkoski | … Äiti-Miettinen |
| Arvo Kuusla | … mies klubilla |
| Erkki Salin | … Hotelli Atlaksen portieeri Kuopiossa |
| Otto Noro | … mies junassa |
| Vilho Auvinen | … mies junassa |
| Kyösti Käyhkö | … mies junassa |
| Kastehelmi Karjalainen | … piika joka tuo Tanulle kirjelapun |
| Liisa Nevalainen | … Kirstin vieras |
| Margareta Wasenius | … Kirstin vieras |
| Irja Kuusla | … palvelijatar Jokelan hotellissa |
| Rosi Rinne | … emännöitsijä Jokelan hotellissa |
| Elli Ylimaa | … ikäneito puhelimessa |
| Matti Aulos | … ravintolan portieeri Viipurissa |
| Pentti Saares | … mies ravintolan puhelinkopissa Viipurissa |
| Pirkko Raitio | … kauppiaan rouva |
| Ida Salmi | … diakonissa |
| Anni Saari | … agronomi Latvan piikatyttö |
JuoniMuokkaa
Vaimoke lähtee käyntiin Jokelan yhteiskoulusta. Elokuvan keskushahmo, vaaleakutrinen Kirsti Leivo on oppikoulun viidennellä luokalla, vaikka hän on jo 20-vuotias. Kotonaan hän ilmoittaa lopettavansa koulunkäynnin kesken, mistä hänen äitinsä suuttuu koska Kirsti ei ole saanut keskikoulun päättötodistusta. Kaikki muut viisi sisarta kirjoittaneet ylioppilaiksi alle 20-vuotiaina ja ovat hyvissä naimisissa.
Samaan aikaan joukko miehiä viettää aikaansa klubilla. Agronomi Esko Latva lyö vetoa, että hän menee naimisiin ensimmäisen vastaantulevan naisen kanssa – kunhan tämä on häntä itseään nuorempi. Paluumatkalla klubilta vastaan kävelee Kirsti, jonka vanhimman sisaren Leenan kanssa Latva on ollut kihloissa ja jonka muita sisaria Latva on "ankarasti hakkaillut". Latva esittää kosintansa, jolle Kirsti nauraa. Isä lupaa kustantaa tyttärensä opinnot musiikkiopistossa. Kirsti on hyvä pianisti ja haluaa tulla urkuriksi.
Latva esittää kosintansa myös äiti Leivolle, joka on jokaisen tyttärensä kohdalla toivonut agronomista vävyä. Äiti-Sofia lupaa ilomielin tyttärensä Latvalle. Kirsti ei kuitenkaan suostu, etenkään kun vedonlyönti paljastuu hänelle. Äiti-Sofia järkyttyy pahanpäiväisesti. Kirsti keskustelee Latvasta sisartensa kanssa, ja yhdessä he toivovat Latvalle mahdollisimman huonoa avioliittoa – vaimoa, joka tekee miehensä elämän mahdottomaksi, koska ei tunne rakkautta häntä kohtaan. Kirsti huomaa, että suostumalla kosintaan hän pystyy samalla sekä tekemään mieliksi äidilleen että kostamaan Latvalle. Näin lukkarin Kirsti suostuu agronomi Latvalle – ei oikeaksi vaimoksi, vaan vaimokkeeksi. Äiti-Sofia on mielissään, ettei hänen tyttärensä aivan muitta mutkitta suostunut kosintaan, vaan antoi Latvan odottaa vastausta.
Kirstin ja Eskon häämatka viekin suoraan kirkosta hääpaikan sijaan Puumalan ja Varkauden kautta aina Kuopioon asti. Esko tarjoutuu hankkimaan hääpukuiselle Kirstille kaiken mitä hän tarvitsee: uusia vaatteita jne. Ostosten jälkeen tuore morsian yllättäen lukitsee miehensä Puijon näkötorniin ja hiihtää pois paikalta. Alkaa takaa-ajo.
Esko tavoittaa autollaan junassa uinuvan Kirstin ja kuljettaa hänet kotiinsa. Kirsti huomaa heti talon epäjärjestyksen ja sotkuisuuden, taloudenhoitaja neiti Pietarinen on ottanut lomaa mennäkseen Viipuriin. Paikat siivotaan ja huonekalujen järjestys uusitaan. Eskon taloudenhoitaja neiti Pietarinen palaa äitiään sairaalan toimittamasta, eikä pidä Kirstistä, joka on tuonut taloon uuden komennon. Myös Eskon sisar Signe saa vierailullaan saataviaan perätessään huomata, että talossa on uusi ja tarkka emäntä.
Tilanne kärjistyy eräänä iltana, kun Kirsti kutsuu vanhan koulukaverinsa Tanun ja muut ystävänsä juhliin. Neiti Pietarinen soittaa klubi-iltaa viettävälle Eskolle ja pyytää tätä tulemaan kotiin. Esko astuu saliin kesken sokkoleikin. Hänen onnistuu napata Kirsti syleilyynsä, mutta vaimoke ei ota miehensä rakkaudenvuodatuksia vakavasti. Hän sanoo aikovansa käyttäytyä siten, että Eskon on lopulta myönnyttävä avioeroon.
Joulun jälkeen Kirsti saa neiti Pietarisesta tarpeekseen ja antaa tälle potkut. Tanu saa tällä välin Kirstin nimissä lähetetyn kutsun saapua juhlimaan. Saavuttuaan Latvojen taloon hän tapaa Kirstin juhlimassa yksinään. Kirsti paljastaa Tanulle, että hän tekaisi kutsun, jotta voisi tehdä Eskon mustasukkaiseksi. Tosiasiassa kutsun takana on neiti Pietarinen. Esko on juuri saapunut kotiin, ja kuulee lopun Kirstin ja Tanun keskustelusta. Seuraa pieni kolmiodraama. Esko uhkaa ajaa Tanun tiehensä, Kirsti suuttuu, Esko häipyy talosta hotelliin ja Tanukin lähtee kotiinsa.
Aamulla neiti Pietarinen menee tapaamaan Eskoa hotelliin ja pyytää ajamaan hänet Viipuriin valehtelemalla, että hänen äitinsä on sairastunut. Viipuriin saapuvat myös Tanu ja hänen toverinsa Hoffman - uutta vuotta vastaanottamaan. Esko kohtaa Tanun, joka vakuuttaa Kirstin rakastavan vain ja ainoastaan Eskoa ja samalla esittää saamansa kutsun, jonka sisältämästä käsialasta Latva toteaa: "Tämä ei ole Kirstin käsialaa." Tanu houkuttelee myös Kirstin Viipuriin uudenvuodenyöksi. Kirsti tapaa Tanun ja Hoffmanin samassa ravintolassa, jossa juonitteleva neiti Pietarinen odottaa Eskoa. Valot sammutetaan juuri ennen vuodenvaihdetta ... kiihkeät huulet löytävät toisensa pimennetyssä ravintolasalissa, ja yllätyksekseen Kirsti löytää itsensä Eskon sylistä. Neiti Pietarinen poistuu ravintolasta vähin äänin. Kirsti ja Esko tekevät sovinnon ja antautuvat loppusuudelmaan.
MusiikkiMuokkaa
Vaimokkeen tunnussävelmän on säveltänyt Harry Bergström. Sanoituksen teki Eine Laine. Elokuvassa kuullaan myös iskelmä Bulu bulu bulu, jonka sävelsi niin ikään Bergström ja sanoitti R. R. Ryynänen. Arvi Tikkala levytti sekä Vaimokkeen että Bulu bulu bulun vuonna 1936. Ansa Ikonen lauloi Vaimokkeen levylle vuonna 1974, jolloin se julkaistiin albumilla Ansa & Tauno. Pirkka-Pekka Petelius levytti Bulu bulu bulusta oman tulkintansa vuonna 1984.[2]
Kuvausaika ja -paikatMuokkaa
Vaimokkeen kuvaukset aloitettiin 28. tammikuuta 1936 ja lopetettiin saman vuoden maaliskuussa. Ulkokuvia otettiin Kuopiossa (Hotelli Atlas, Puijon näkötorni ja rautatieasema) ja Viipurissa (rautatieasema, Rautatientori). Lisäksi kuvattiin Espoon vanhan kirkon ympäristössä. Studiona toimi Vironkadun studio Helsingissä.[3]
ArviotMuokkaa
Helsingin Sanomien aikalaiskriitikko kehui Vaimoketta: "On heti alusta pitäen onniteltava Suomi-Filmiä siitä, että se on ottanut huvielokuva-aiheekseen tämän kevyen romaanin, joka ei aseta vakavia päämääriä ohjaajalle eikä näyttelijöille. On samalla myös lausuttava tunnustus siitä, että suomalainen yleisö saa mainion todistuksen Suomi-Filmin pystyväisyydestä myös hauskuudessa ja huumorissa kilpailemaan tasavertaisena ulkomaalaisten tekijöiden rinnalla." Uuden Suomen kriitikko kirjoitti "Suomi-Filmi on Vaimoketta valmistaessaan tehnyt erittäin huolellista työtä ja saanutkin aikaan elokuvan, jota voidaan pitää ehkäpä parhaimpana tähänastisista kotimaisista äänielokuvista." Karjalan Suunnan kriitikko kirjoitti: "Käsikirjoitus on monin kohdin riemastuttavan herkullinen ja antaa se etenkin näyttelijöille verrattoman hyviä tilaisuuksia näyttää taitoaan sekä replikoinnissa että etenkin ilmeilyssä." Vaimoke oli näyttelijävoitto Ikoselle. Aikalaiskriitikot vertasivat häntä Heidi Blåfieldiin ja ylistivät hänen charmiaan ja välittömän aitoa työskentelyään.[4]
Erään 2010-luvun kriitikon mukaan Vaalan ohjaustyö on innotonta, mutta "farssi sisältää kiintoisan ironisen näkemyksen avioliitosta".[5] Toinen taas toteaa elokuvan sujuvaksi viihdekomediaksi.[1] KAVIn tutkija Kirsti Raitarannan mukaan "Tarinan käänteet ennakoivat romanssia, mutta dialogissa on ytyä. Elokuvassa vasta 22-vuotias Ansa (Ikonen) jättää Taunon (Palo) tyystin altavastaajaksi sanavalmiina ja kirpakkana puolisona."[6]
HuomioitaMuokkaa
Vaimoke on varhaisin Valtosen tuotantoon perustuva elokuva. Lisäksi se on ensimmäinen elokuva, johon Bergström sävelsi musiikin. Valtoselta ilmestyi vuonna 1933 saman niminen kirjeromaani. Se koostuu 27 kirjeestä, jotka Kirsti Leivo lähettää sisarelleen Eevalle New Yorkiin vuosina 1932 ja 1933. Vaimokkeen kuvauskäsikirjoituksesta vastasi toimittaja Tauno Tattari, joka siirsi tapahtumat talveen. Ikoselle maksettiin Kirstin osasta vain 5 000 markkaa. Hänellä oli elokuvassa yksitoista roolipukua. Kuopion ulkokuvista osa epäonnistui, ja ne oli korvattava studio-otoksilla. Kohtauksessa, jossa Kirsti laskettelee alas Puijon rinnettä, turvauduttiin sijaisnäyttelijään. Vaimoke oli taloudellinen menestys, sen yleisösuosio oli vuoden 1936 paras Suomessa.[7]
Vaalan ohjaama tarina oli päähenkilöidensä lopullinen läpimurto suomalaisen elokuvan suurimmaksi tähtipariksi. Muodostui käsite Ansa & Tauno.
LähteetMuokkaa
- Suomen kansallisfilmografia 2, ISBN 951-37-1582-5
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 10.6.2011, sivu D 9
- ↑ Äänitearkisto
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivu 50
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 52 ja 53
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 22/2011 sivu 29
- ↑ Esityssarjat Elonetissä I: Pääosassa moderni nainen Kino Regina. 23.3.2020. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivu 53
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Vaimoke Ylen internet-sivuilla
- Liisa Kukkola, Kipakka romanttinen komedia piruuttaan solmitusta liitosta, Etelä-Saimaa, Lappeenranta.fi