Avaa päävalikko

R. R. Ryynänen

suomalainen sanoittaja, tenorilaulaja ja kuoromies
R. R. Ryynänen

Roine Rikhard (R. R.) Ryynänen (23. maaliskuuta 1891 Kuopio31. lokakuuta 1963)[1] oli suomalainen sanoittaja, tenorilaulaja ja kuoromies.[2]

Sisällysluettelo

TaustaMuokkaa

Ryynäsen isä oli ammatiltaan maalarimestari. Kuopion jälkeen perhe muutti Jääskeen. Vuosisadan vaihteessa isän työ vei perheen Pietariin, jossa Ryynänen ehti olla vuoden koulussakin. Sieltä perhe muutti edelleen Kuokkalaan ja myöhemmin Viipuriin. Viipurissa Ryynänen kävi Klassillista lyseota. Ylioppilastutkinnon hän kuitenkin suoritti Helsingin normaalilyseosta vuonna 1910. Opiskeltuaan muutaman vuoden Helsingin yliopistossa ja kauppakorkeakoulussa Ryynänen lähti liike-elämän palvelukseen ja toimi muun muassa Sanomalehtien ilmoitustoimiston apulaisjohtajana kahdeksan vuotta.[3]

Radio- ja viihdemusiikkiuraMuokkaa

Ryynäsen ensimmäinen radioesiintyminen tapahtui vuonna 1926, jolloin hän johti Polyteknikkojen kuoroa. Kuuluttajana toiminut oopperalaulaja Alexis af Enehjelm kiinnitti Ryynäseen huomiota tämän laulettua soolon kuoroesityksessä ja hänen aloitteestaan Ryynäselle alkoi tulla useampia radioesiintymisiä.[3]. Ryynänen esiintyi radiossa aluksi eritoten kuoronjohtajana ja laulajana. Päätöikseen hän toimi Yleisradion kamreerina 1927–1955, mikä tarkoitti johdon sihteerin ja ohjelmajärjestäjän avustajan tehtäviä.[4] Hän oli kamreerin toimessa eläkeikäänsä asti[3].

Ryynänen oli innokas laulaja ja hän kuului 18 kuoroon ja toimi usein niiden solistitehtävissä. Hän myös toimi kuuden kuoron johtajana tai varajohtajana.[3] Lisäksi hän lauloi muun muassa Radiokvartetissa ja Parlophon-kvartetissa.[4] Hän myös teki yli 40 levytystä vuosina 1929 ja 1930 Parlophon-yhtiölle[3].

Parhaiten Ryynänen muistetaan laulujen sanoittajana ja suomentajana. Niistä valtaosa on iskelmiä, mutta myös klassisia lauluja. Hän osasi useita kieliä, kuten ruotsia, venäjää, englantia, saksaa ja monia slaavilaisia kieliä. Hän käänsi runotekstejä noin 15 kielestä. Eritoten Georg Malmsténin sävellyksissä on noin kaksisataa Ryynäsen sanoitusta.[3] Ryynänen käytti myös salanimiä Raimo Raikas, Reino R. Ranta, Reijo Rio, Reima R. ja Veijo Sala.[5]

Sanoitusuran ohella Ryynänen oli myös kielenhuoltaja, joka keksi muun muassa sanat oheinen ja kyseinen suomen kieleen. Yhdessä Georg Malmsténin kanssa he esittelivät sanan iskusävelmä, joka myöhemmin hioutui muotoon iskelmä.[4][6]

TuotantoaMuokkaa

Yhteensä Ryynänen on sanoittanut tai suomentanut yli tuhat laulua. Särkynyt onni (1929, Georg Malmstén) oli ensimmäinen orkesterisäestyksellä levytetty suomalainen iskelmä. Georg Malmsténin ensilevytys myi sensaatiomaiset 17 000 kappaletta aikana, jolloin jo tuhannen kappaleen levymyyntiä oli pidetty erittäin hyvänä saavutuksena. Ryynänen toimi Malmsténin "hovisanoittajana" ja he tekivät useita kuuluisia iskelmiä ja lastenlauluja yhteistuotantona. Iskelmätuotannosta esimerkkeinä voidaan mainita Heili Karjalasta, Revontulten maa, Vanhan merimiehen koti-ikävä, Viva Espanja. Lastenlauluista esimerkiksi Jänöjussin mäenlasku, Karhunpoika sairastaa ja kaikki Mikkihiiri-sarjan lastenlaulut ovat Ryynäsen kynästä lähtöisin. Ryynänen sanoitti myös näyttämömusiikkia, kuten Kansanteatterin musiikki-ilottelut Lennokki ja Vetoketju.[3]

Muita tunnettuja sanoituksia ovat marssi Muistoja pohjolasta (Sam Sihvo), Harmony Sistersin levytys Oi Josef Josef, kuorojen paljon esittämä On kristalli hieno (trad.) ja operettisävelmä Kerran viel (Carl Zeller).

LähteetMuokkaa

  1. R. R. Ryynänen Meteli.net. Meteli.net. Viitattu 16.1.2008.
  2. Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 199. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9.
  3. a b c d e f g Åke Jokinen: R. R. Ryynänen keksi iskelmän – Runoilijakamreerin elämä (audio) (radio-ohjelma) YLEn elävä arkisto. 29.12.2006. Viitattu 16.1.2008.
  4. a b c Jukka Lindfors: R. R. Ryynänen keksi iskelmän YLEn elävä arkisto. 29.12.2006. YLE. Viitattu 16.1.2008.
  5. Olli-Pekka Puranen: Lyricist Ryynänen Roine Richard Suomen Äänitearkiston tietokanta. Suomen Äänitearkisto. Viitattu 16.1.2008.
  6. Juhani Leinonen: Georg Malmstèn ­ stadin kundi 100 vuotta SELVIS. 2002. Viitattu 16.1.2008.

Aiheesta muuallaMuokkaa