Sylvi Palo
Sylvi Sanelma Palo (ent. Brännäs, vuoteen 1934 Sakki; 26. maaliskuuta 1911 Myllykoski – 25. toukokuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1]
| Sylvi Palo | |
|---|---|
.jpg) Sylvi Palo 1938 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Sylvi Sanelma Palo |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1911 Myllykoski, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 25. toukokuuta 1987 (76 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Tauno Palo ( 1934; 1962) |
| Lapset |
Pertti Palo Martti Palo |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Sylvi Palo muistetaan etenkin Suomen Kansallisteatterin pitkäaikaisena näyttelijänä. Teatteriuran lisäksi Sylvi Palo oli mukana kaikkiaan 15 suomalaisessa elokuvassa. Palolla oli myös muutamia isompia rooleja kuten Suurin voitto (1944). Hän näytteli myös elokuvissa Ja alla oli tulinen järvi (1937) sekä Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Palon viimeinen elokuva oli Silmät hämärässä vuodelta 1952.
Yksityiselämä muokkaa
Sylvi Sakki tutustui Tauno Paloon molempien toimiessa näyttelijöinä Sörnäisten Työväen Näyttämöllä. Vuonna 1934 he menivät naimisiin, ja pian syntyi pariskunnan esikoinen, näyttelijä Pertti Palo. Vuonna 1943 syntyi Tauno ja Sylvi Palon toinen lapsi, näyttelijä Martti Palo. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1962.[1][2]
Filmografia muokkaa
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1934 | Vale-Greta | kauneuskilpailuun osallistuja (kreditoimaton) |
| 1936 | Vaimoke | Maija Pietarinen |
| 1937 | Ja alla oli tulinen järvi | Lyyli Alho (kreditoimaton) |
| 1938 | Laulu tulipunaisesta kukasta | ilotyttö |
| 1939 | Hätävara | tohtori Saara Leinjoki |
| 1940 | Jumalan myrsky | Erika Melker |
| Yövartija vain | Kaisu, tehtaantyttö | |
| Lapseni on minun | nainen odotushuoneessa (kreditoimaton) | |
| 1941 | Täysosuma | Mirja Kaario, Langin ystävätär |
| Perheen musta lammas | neiti Ritva | |
| 1942 | Puck | rouva Perkiö, Salon Monican johtajatar |
| 1944 | Suurin voitto | Asta Tapio |
| 1945 | Suomisen Olli yllättää | asfalttikukka (kreditoimaton) |
| 1946 | Menneisyyden varjo | sairaanhoitajatar |
| 1952 | Silmät hämärässä | konttoristin vaimo |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Sylvi Palo Elonetissä. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ Marjamäki, Tuomas: Tauno Palo: ”Itse kasasin vaikeuksia” – Valkokankaan varjot 1/10 Apu. 18.9.2021. Helsinki: A-lehdet Oy. Viitattu 23.5.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sylvi Palo Wikimedia Commonsissa
