Patarouva (elokuva)

Maunu Kurkvaaran ohjaama vuoden 1959 elokuva

Patarouva on Maunu Kurkvaaran ohjaama ja käsikirjoittama suomalainen elokuva vuodelta 1959. Tirlittanin jälkeen Kurkvaara päätti valita myös seuraavan elokuvan aiheen Oiva Paloheimon tuotannosta.

Patarouva
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Maunu Kurkvaara
Käsikirjoittaja Maunu Kurkvaara
Perustuu Oiva Paloheimo: Patarouva (romaani, 1956)
Tuottaja Maunu Kurkvaara
Säveltäjä Leonid Bashmakov
Kuvaaja Maunu Kurkvaara
Leikkaaja Maunu Kurkvaara
Lavastaja Olavi Hänninen
Pääosat Pehr-Olof Sirén
Elina Salo
Leni Katajakoski
Sinikka Hannula
Liana Kaarina Leskinen
Santeri Karilo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Kurkvaara-Filmi Oy
Ensi-ilta 1959
Kesto 96 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Patarouva on Maunu Kurkvaaran elokuvista ainoa, jota varten ohjaaja-tuottaja on rakennuttanut kuvauslavasteita, lähinnä tuomari Kanniston asunnossa tapahtuviin kohtauksiin. Tilapäisstudiona käytettiin tässä yhteydessä Käpylän työväentaloa. Tirlittanin tapaan myös Patarouva on teknisesti heikkotasoinen ja kokonaisuudessaan jälkiäänitetty. Elokuva toteutettiin niukalla budjetilla ja pienellä kuvaushenkilökunnalla. Yleisömenestys oli Tirlittania parempi, mutta jäi selvästi alle esityskautensa keskitason.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo poikamies Kaius Kannistosta, joka ryhtyy muistelemaan kaikkia entisiä naisystäviään nimeten heidät eteen levittämänsä korttipakan kuningattarien mukaan. Piaan, ruuturouvaan, Kaius tutustui ratsastuksen merkeissä. Hän valloittaa tytön ensitapaamisella ja vierailee tämän kanssa isänsä luona, Kanniston tilalla. Pian Kaius kuitenkin löytää muuta naisseuraa. Pia yllättää hänet sängystä toisen naisen kanssa ja antaa kihlasormuksensa miehelle takaisin. Sitten Kaius muistelee lyhyttä romanssiaan Katriinan, ristirouvan kanssa, kesäistä kisailua, juhannusjuhlia. Suhde Eevaan, herttarouvaan, katkeaa tytön ilmoitukseen, että hän on rakastunut toiseen mieheen. Kaius vie Eevan viimeisen kerran ulos. Ilta päättyy souturetkeen ja eroon: se tapahtuu siten, että he riisuutuvat alastomiksi ja lähtevät uimaan eri suuntiin.

Siivooja Juhanta Nuutila kertoo Kaiukselle elämästään sokean tyttären kanssa: mies on ottanut eron pian lapsen syntymän jälkeen. Juhanta nukahtaa Kaiuksen tarjoamaan konjakkiin. Kaiuksen tuttavat, insinööri Riipinen, majuri ja Paavo-maisteri, saapuvat asuntoon juomatarjoilun toivossa. Kaius käy tapaamassa Annaa, Juhantan sokeaa tytärtä.

Kaiuksen isä joutuu sairaalaan vatsasyövän takia. Hän pyytää lainaa pojaltaan, koska Kannisto on kiinnitetty eikä hän halua kuolla velkaisena miehenä. Kaius myy asuntonsa ja tehtaansa hankkiakseen rahat.

Rannalla Kaius kohtaa Kastehelmi Seppälän, patarouvan, joka hämmentyy nähdessään alastoman miehen. Tyttö kuitenkin suostuu hankkimaan miehelle vaatteita. He tutustuvat ja hakevat yhdessä tuuliajolle joutuneen veneen turvaan. Kastehelmi on tulossa Helsinkiin opiskelemaan ja Kaius järjestää hänelle asunnon. Hän vie tyttöä ulos kävelyretkille, kahvilaan, elokuviin. He menevät kihloihin, tytön pyynnöstä ilman sormuksia. Erilaisten käänteiden jälkeen ”patarouvasta” tulee lopulta Kaiukselle ”Se Oikea”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 Pehr-Olof Sirén  Kaius Kannisto  
 Elina Salo  Kastehelmi Seppälä, patarouva  
 Leni Katajakoski  Eeva, herttarouva  
 Sinikka Hannula  Pia Tiensuu, ruuturouva  
 Liana Leskinen  Katriina, ristirouva  
 Santeri Karilo  Julius Kannisto  
 Hannes Häyrinen  diplomi-insinööri Riipinen  
 Henny Waljus  siivooja Juhanta Nuutila  
 Kaija Siikala  Anna Nuutila  
 Sakari Jurkka  maisteri Paavo Autio  
 Tauno Majuri  majuri  
 Tuija Halonen  rouva Aalto  
 Gunvor Sandkvist  Anneli Berg  
 Kerttu Hämeranta  Kastehelmen äiti  
 Jaakko Pakkasvirta  tallimestari  
 Bengt Pihlström  mies hotellin parveketerassilla  

Tuotanto

muokkaa

Patarouvan miespääosa oli Pehr-Olof Sirénin ensimmäinen mittava valkokangastehtävä – yhteistyö Maunu Kurkvaaran kanssa jatkui sen jälkeen aina 1980-luvulle saakka. Ristirouvana esiintyvä ensikertalainen Liana Leskinen tuli elokuvanäyttelijänä myöhemmin paremmin tunnetuksi nimellä Liana Kaarina. Hän oli Helsingin Nuorisoteatterin kasvatteja, samoin kuin ruuturouva Sinikka Hannula, josta pian tämän elokuvan jälkeen tuli rouva Maunu Kurkvaara. Isän roolissa Santeri Karilo esiintyi viimeisen kerran valkokankaalla. Hän kuoli 8. syyskuuta 1959, kuukausi ennen elokuvan ensi-iltaa.

Arviot

muokkaa

Patarouva-elokuvan kokonaisuus sai yleisesti tylyä kritiikkiä arvostelijoilta. Paula Talaskivi Helsingin Sanomista arvosteli erityisesti kokonaisnäkemyksen sekavuutta: ”Kurkvaara ei ole vielä lähimainkaan johdonmukainen. Siksi myös kokonaisuus hänen käsissään hajoaa liiaksi. Käsikirjoitus on jätetty sekavaksi, monimutkaiseksi. Siinä on liian moninkertaisia paluita, muistamia ja kehyskertomusta. Vaikuttaa myös siltä, että kokonaisuutta on viime hetkessä leikattu lyhentäen jokseenkin väkivaltaisesti. – –. Improvisaation leimaa on monissa kohdin ja usein jää tilanne päättyessä oudosti auki’ - eikä tämä ole silti tyylikeino, vaan vaikuttaa haparoivalta.” Toinen arvostelija kuitenkin ihasteli Patarouvan ”karakteristista henkilökuvausta”, ”elävän luonnon väreilyä” ja ohjaajan ”vilpitöntä pyrkimystä taiteelliseen ilmaisuun”. Monet kriitikot antoivat tunnustusta elokuvan yksittäisille tunnelmallisille kohtauksille ja Kurkvaaran kuvasuunnittelulle.

Lähteet

muokkaa