Maunu Kurkvaara

suomalainen taidemaalari, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja

Maunu Kurkvaara (ent. Mauno Sakari Heikkonen, salanimi Sakari Vaara; 18. heinäkuuta 1926 Viipuri31. joulukuuta 2023 Helsinki[1]) oli suomalainen taidemaalari ja elokuvaohjaaja.[2]

Maunu Kurkvaara
Henkilötiedot
Syntynyt18. heinäkuuta 1926
Viipuri
Kuollut31. joulukuuta 2023 (97 vuotta)
Helsinki
Ammatti taidemaalari, elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kurkvaaraa oli yleisesti pidetty suomalaisen elokuvan ”uuden aallon” käynnistäjänä ranskalaisen elokuvan hengessä[2]. Hänen modernistiselle tuotannolleen oli ominaista, että hän suunnitteli, tuotti, kirjoitti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi elokuvansa yleensä itse. Useimmiten hänen tekninen työryhmänsä käsitti hänen itsensä lisäksi ainoastaan kuvausassistentin. On arvioitu, että Kurkvaaran haluttomuuteen luovuttaa taiteellista kontrollia muille on vaikuttanut hänen aiempi taustansa taidemaalarina. Hän siirtyi elokuvan pariin sairastettuaan tuberkuloosin, johon juuri silloin alkoi saada tehokasta lääkettä.[2]

Kurkvaaran elokuvien keskeisiä teemoja olivat muun muassa pasifismi, ihmisen ja taiteilijan vapaus sekä onnellisuuden mahdollisuudet ja siihen johtavien valintojen vaikeus. Elokuvissa toistuvia keskeisiä visuaalisia elementtejä ovat muun muassa meri, veneet, saaret, kaupunkimiljöö ja sen arkkitehtuuri. Erityisen ansioituneena Kurkvaaran tuotannossa on pidetty elokuvien Rakas... (1961), Yksityisalue (1962) ja Meren juhlat (1963) muodostamaa trilogiaa.[3]

Kurkvaara oli kiinnostunut myös värielokuvan mahdollisuuksista, ja niitä tutkiakseen hän perusti 1960-luvun alkupuolella oman värielokuvalaboratorion, Kurkvaara-Filmin. Laboratorion toiminta perustui olettamukselle, että isoista elokuvayhtiöistä muun muassa Suomen Filmiteollisuus ja Fennada-Filmi toisivat värityönsä jatkossa Kurkvaaralle, mutta vuoden 1963 näyttelijälakko ja Suomen Filmiteollisuuden konkurssi vesittivät aikeet. 1970-luvun alussa Kurkvaara kyllästyi elokuva-alallekin levinneeseen politisoitumiseen, sulki laboratorionsa, vetäytyi elokuvan parista ja perusti muun muassa veneveistämön.[2] Myöhemmin 1980-luvulla Kurkvaara palasi pitkien elokuvien pariin vielä kahdesti elokuvilla Menestyksen maku (1983) ja Perhosen uni (1986).

Kurkvaara sai Betoni-Jussin elämäntyöstään elokuvavuoden 2017 Jussi-gaalassa.[4]

Filmografia

muokkaa

Pitkät elokuvat

muokkaa

Lyhytelokuvia

muokkaa
  • Satama (1950-luku)
  • Joulukatu (1950-luku)
  • Sörkkä (1950-luku)
  • Kolme runoa (1950-luku)
  • Talvinen Jyväskylä (1952)
  • Tammikuinen fantasia (1955)
  • Viimeiset jaalat (1955)
  • He ajavat öisin (1956)
  • Lasten kesä (1957)
  • Pitäjältä (1957)
  • Kaupunki (1957)
  • Autoja (1958)
  • Laivoja (1958)
  • Kello (1958)
  • Erämaakylä pyytää apua (1959)
  • Rauma (1959)
  • Valkoisia purjeita (1959)
  • Ajankohtainen tehtävämme (1960)
  • Pikkuinen (1961)
  • Tiedon tiellä (1962)
  • Kemijoen vesistön säännöstely (1968)
  • Saaristo in Memoriam (1985)
  • Purjeiden aika Suomessa (1989)
  • Kertomus kadonneesta saaresta (1993)

Lyhytelokuvien luettelo on epätäydellinen. Kurkvaara on kertonut hävittäneensä suurimman osan tekemistään lyhytelokuvista, koska koki ne myöhemmin ”liian saarnaaviksi”.

VHS- ja DVD-julkaisut

muokkaa

Kurkvaaran pitkistä elokuvista VHS-muodossa on julkaistu:

  • Punatukka
  • Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu
  • Menestyksen maku

DVD-muodossa on julkaistu:

  • Rottasota[5]
  • Miljoonaliiga[5]
  • Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu[5]
  • Menestyksen maku (julkaistu 4.7.2014)[6]
  • Perhosen uni (julkaistu 29.8.2014)[6]
  • Meren juhlat (julkaistu 14.11.2014)[7]
  • Yksityisalue (julkaistu 17.10.2014)[7]
  • Rakas... (julkaistu 17.9.2014)[7]

Lähteet

muokkaa
  1. Elokuva­ohjaaja Maunu Kurk­vaara on kuollut Ilta-Sanomat. 2.1.2024.
  2. a b c d Römpötti, Harri: Maunu Kurkvaara vaihtoi kuvataiteen elokuvaan. Helsingin Sanomat 5.7.2011, s. B 11.
  3. Maunu Kurkvaara Elonetissä.
  4. ”Hän oli fast and furious jo vuonna 1961” – Betonijussin elämäntyöstä sai 91-vuotias suomalaisen elokuvan uudistaja Ilta-Sanomat. 23.3.2018. Viitattu 23.3.2018.
  5. a b c Maunu Kurkvaaran elokuvia DVD:lle toukokuussa Elokuvauutiset. 2.4.2014. Viitattu 2.7.2014.
  6. a b Vaalan, Orkon ja Kurkvaaran elokuvia kesällä DVD:lle Elokuvauutiset. 12.6.2014. Viitattu 2.7.2014.
  7. a b c Finnkinon DVD-levityksen valikoimaa Finnkino. Arkistoitu 21.11.2014. Viitattu 25.11.2014.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Uusitalo, Kari: ”Kurkvaara, Maunu (1926–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 542–544. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
  • Kurkvaaran haastattelu ja oheisartikkeli ”Veitsi läpi käden – Kurkvaaran mysteeri”. Filmihullu 2/2005.