Avaa päävalikko

Leni Irmeli Katajakoski (ent. Kuningas, nyk. Lartio; s. 28. syyskuuta 1935 Tampere) on suomalainen näyttelijä.[1]

Leni Katajakoski
1954
1954
Henkilötiedot
Koko nimi Leni Lartio
Syntynyt 28. syyskuuta 1935 (ikä 83)
Tampere, Suomi
Kansalaisuus Suomi
Ammatti näyttelijä
Puoliso Martti Kuningas
Näyttelijä
Aktiivisena 1954–
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

Leni Katajakoski ponkaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 1954 Miss Suomi -kilpailuissa sijoituttuaan kilpailun voittajan Yvonne de Bruynin perintöprinsessaksi tittelillä ”Elokuvatyttö”.[2] Siitä alkoi Katajakosken ura elokuvissa.

Katajakoski esitti suomalaisissa elokuvissa usein sekä tyhjäpäisiä että nokkelia vaaleaverikköjä. Hänen ensimmäinen elokuvatyönsä oli pieni rooli vuoden 1954 Putkinotkossa. Parissa seuraavassa elokuvassa hänellä oli näkyvämpi sivurooli. Vuonna 1957 Ville Salmisen ohjaamassa elokuvassa Taas tyttö kadoksissa! Katajakoski esiintyi jo yhtenä pääosanesittäjistä. Sen jälkeen alkoi Katajakosken ja Aarne Tarkaksen yhteistyö useissa komedioissa.

Vuonna 1959 Katajakoski nähtiin vuoden suosikkielokuvan Yks’ tavallinen Virtanen sekä Maunu Kurkvaaran Patarouvan romanttisena sankarittarena. Seuraavana vuonna olivat vuorossa Ville Salmisen komedia Oho, sanoi Eemeli ja Kaks’ tavallista Lahtista sekä vielä Tarkaksen komedia Opettajatar seikkailee. Elokuvassa Katajakoski esittää lyseon opettajatarta, joka joutuu vaikeuksiin Tommi Rinteen näyttelemän taidemaalarin maalattua hänestä alastonkuvan.

Vuoden 1961 elokuvia olivat Tarkaksen Minkkiturkki ja Veikko Itkosen Mullin mallin, jossa Katajakoski oli ainoa naisnäyttelijä. Suomalaisen elokuvateollisuuden hiipuessa 1960-luvun puolivälissä Katajakoski siirtyi näyttelemään televisioelokuvissa ja -sarjoissa.

Katajakosken tunnetuin ja kiitetyin roolisuoritus oli vuoden 1975 televisioelokuvassa Simpauttaja, jossa hän näytteli Juuli Taivaista. Sen jälkeen hän esiintyi elokuvissa Luottamus, Viimeinen savotta ja Jäniksen vuosi. Vielä 1990-luvulla hänet nähtiin elokuvissa Isältä pojalle ja Liian paksu perhoseksi.

Ansiokkaan ja monipuolisen elokuvauran lisäksi Katajakoski teki pitkän päivätyön maakuntateattereissa ja vieraili muun muassa Teatteri Jurkassa ja Pyynikin kesäteatterissa. Vuodesta 1978 hän oli kiinnitettynä Seinäjoen Kaupunginteatteriin, ja kiinnitys jatkui 1990-luvulle asti.

YksityiselämäMuokkaa

Leni Katajakoski on ollut kahdesti naimisissa: näyttelijä Martti Kuninkaan ja ekonomi Esko Lartion kanssa. Katajakosken tytär on näyttelijä Kristiina Kuningas, ja hänen tyttärentyttärensä puolestaan on näyttelijä Iida Kuningas (s. 1987).

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli[1]
1954 Putkinotko Sanelma Kinnunen, ”Pertan Sanelma”
1956 Lain mukaan Liisa
Muuan sulhasmies Ulla Kaario
1957 Taas tyttö kadoksissa! Meeri ”Mary” Mononen
Vääpelin kauhu Margit Kärki
1958 Kulkurin masurkka Riikka Matintytär, Paulin äiti
Nuori mylläri Sirkka Sallinen
Niskavuoren naiset Anna-Liisa Niskavuori
Sotapojan heilat Helmi
Mies tältä tähdeltä keskusneiti
1959 Yks’ tavallinen Virtanen Anni Lehtelä
Patarouva Eeva, herttarouva
1960 Oho, sanoi Eemeli Marjatta

Vuosi Elokuva Rooli
1960 Kaks’ tavallista Lahtista Eeva
Kankkulan kaivolla Leena, vanhanisännän tyttärentyttärentyttärentytär
Opettajatar seikkailee maisteri Leena Kataja, ”Tantta”
1961 Minkkiturkki Irma, pääjohtajan sihteeri
Toivelauluja surullinen tyttö
Mullin mallin Anja
1962 Älä nuolase... Hilkka Kyyhky
1966 Johan nyt on markkinat! Kaisa, kerrossiivooja
1975 Simpauttaja Juuli Taivainen
1976 Luottamus Fredrikssonin vaimo
1977 Viimeinen savotta Jenni Linnarova
Jäniksen vuosi kulonsammuttajia ruokkiva nainen
1996 Isältä pojalle Liisa Virtanen

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Mikkonen, Timo T. A.: Suomen kauneimmat: Missivuodet 1931–2000. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-02464-4-1.
  • Suomen kansallisfilmografia 5–6. VAPK, 1991.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Leni Katajakoski Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 18.2.2018.
  2. Salonen, Erkki (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 336. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.