Yks’ tavallinen Virtanen

vuoden 1959 elokuva

Yks’ tavallinen Virtanen on Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama elokuva vuodelta 1959. Sen on tuottanut T. J. Särkän Suomen Filmiteollisuus. Elokuva pohjautuu Tatu Pekkarisen musiikkinäytelmään Insinööri Kallion romanssi.

Yks’ tavallinen Virtanen
Elokuvan suomenkielinen mainosjuliste
Elokuvan suomenkielinen mainosjuliste
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Insinööri Kallion romanssi (1951)
Tuottaja T. J. Särkkä
Pääosat Leni Katajakoski
Martti Katajisto
Pirkko Mannola
Göran Cederberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1959
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Insinööri Kalle Kallio (Göran Cederberg) etsii uraania apulaisinaan Joltinen ja Pummi (Hannes Häyrinen ja Eemeli). Hän haluaa esiintyä tuntemattomana, jotta hänen kiinnostuksensa ei paljastuisi ennenaikaisesti alueen maanomistajille. Siksi hän kertoo olevansa ”vain yksi tavallinen Virtanen”. Kallio lähettää apulaisensa postiin nostamaan miljoonaa maakauppoja varten, mutta he joutuvat virkailijan (Pentti Viljanen) pidättämäksi, koska seudulla liikkuu Kalliona esiintyvä huijari.

NäyttelijätMuokkaa

 Leni Katajakoski  Anni Lehtelä  
 Martti Katajisto  taidemaalari Väinö Virtanen  
 Pirkko Mannola  Sirkka Mäkelä  
 Göran Cederberg  insinööri Kalle Kallio  
 Toivo Lahti  Edward ”Eetu” Lehtelä  
 Siiri Angerkoski  Mammi Lehtelä  
 Hannes Häyrinen  Joltinen  
 Eemeli  Pummi  
 Pentti Viljanen  postivirkailija  
 Ari Laine  poliisi Kumpulainen  
 Heikki Savolainen  kansanedustaja Pitkänen, taidesäätiön hallituksen jäsen  
 Veikko Linna  kauppaneuvos Lihavainen, taidesäätiön puheenjohtaja  
 Masa Niemi  maanmittari Pätkänen, taidesäätiön hallituksen jäsen  
 Ville-Veikko Salminen  autonkuljettaja  
 Pirkko Alatalo  vyöruusu  
 Jouni Brännare  pärinäpoika  

TuotantoMuokkaa

Laulaja Pirkko Mannola teki elokuvassa ensimmäisen elokuvaroolinsa, mutta hän ei saanut esittää Toivo Kärjen säveltämiä kappaleita, koska hänellä oli sopimus toisen levy-yhtiön kanssa[1].

VastaanottoMuokkaa

Elokuva oli yleisömenestys, mutta kriitikot eivät sille lämmenneet. Aikalaisarviot olivat osin myönteisiäkin, mutta myöhemmät kritiikit kauttaaltaan nuivia[2]. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1985 sen olevan pakkopullaa, josta ei löydy suurennuslasillakaan mitään hyvää sanottavaa. ”Tällaisia köhelöitä rimanalituksia tuotettiin paniikissa 50-luvun loppupuolella, kun televisio oli murtautunut ihmisten koteihin ja elokuvissakäynnit laskeneet romahdusmaisesti. Etsittiin viisasten kiveä iskelmästä ja kilvoittelusta. Ei löytynyt.”[3]

LähteetMuokkaa

  1. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 14.8.2012.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.8.2012, s. D 7.
  3. Fränti, Mikael: Yhdentekevien ja huonojen elokuvien suma. Helsingin Sanomat, 28.9.1985, s. 59. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.