Opettajatar seikkailee

vuoden 1960 elokuva

Opettajatar seikkailee on Aarne Tarkaksen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1960.

Opettajatar seikkailee
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Aarne Tarkas
Käsikirjoittaja Aarne Tarkas
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Leni Katajakoski
Tommi Rinne
Pirkko Mannola
Leo Jokela
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1960
Kesto 92 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvassa esiintyy ensimmäisen kerran Tarkaksen henkilögalleriaan kuuluva rikoskaksikko Arska ja Ville, joista Leo Jokela esittää Arskaa ja Risto Mäkelä ensimmäisessä elokuvaroolissaan Villeä. Toisen kerran mukana olivat höynäytettävät poliisit Koukku ja Ripatti. Elokuva aloittaa Tarkaksen uralla uuden lajityypin, sillä tämä oli Tarkaksen ensimmäinen seurapiiri-irvailuelokuva[1].

Elokuva oli yleisömenestys.[1] Myöhemmissä kritiikeissä väärinkäsityskomediaa on kuitenkin pidetty kokonaisuutena epätasapainoisena.[2][3].

Leni Katajakosken esittämä tyttökoulun historianopettaja, maisteri Leena Kataja, on ankara moraalinvartija, joka ei siedä nuorten rakkaussuhteita ja muita koululaisten moraalille sopimattomia asioita. Hän jopa antaa eräälle tyttökoululaiselle käytöksenalennuksen, kun tämä jää kiinni suutelemasta poikaa. Opettajat tulevat siihen tulokseen, että he lähtevät iltamien sijasta viettämään iloista päivää autiolla saarella.

Tyttökoululaiset saapuvat saarelle, jolla asuu heidän tietämättään taiteilija Pertti Rinne (Tommi Rinne) kaikkine röyhelöpartoineen. Yksi tyttökoululaisista on Tantalle pahoissaan ja lähtee tyttökoululaisten ja maisteri Tyynelän kanssa ennen häntä. Taiteilija ja opettajatar viettävät saarella yön yhdessä. Seuraavana päivänä Leena Kataja löytää koulun taidenäyttelyssä ”Alaston nymfi” -nimisen taulun, joka on Pertti Rinteen käsialaa ja jolle Rinne on antanut Leenan kasvot. Kataja vohkii taulun taidenäyttelystä, ja pian se joutuukin alamaailman ja yksinkertaisten poliisimiesten käsiin. Mukaan tempautuu myös muuta henkilögalleriaa. Leenaa epäillään kaikenlaisista tauluvarkauksista, ja hän saakin ”Liukas-Leenan” nimen, sillä häntä luullaan helsinkiläiseksi tauluvaras Leena Suuroseksi.

Näyttelijät

muokkaa
 Leni Katajakoski  maisteri Leena Kataja, ”Tantta”  
 Tommi Rinne  taiteilija Pertti Rinne  
 Pirkko Mannola  koululainen Ritva Laakso  
 Leo Jokela  Arska  
 Uljas Kandolin  ylikonstaapeli Salomon Koukku  
 Hannes Häyrinen  konstaapeli Ripatti  
 Risto Mäkelä  Ville  
 Aarne Laine  Eetu  
 Paavo Hukkinen  asianajaja Anselmi Peltonen  
 Siiri Angerkoski  kauppaneuvoksetar Noponen  
 Pia Hattara  Matilda Peltonen  
 Irma Seikkula  maisteri Tyynelä  
 Toivo Mäkelä  maisteri Petäjä  
 Liana Kaarina  koululainen  
 Artturi Laakso  tohtori Setälä, rehtori  
 Leila Väyrynen  koululainen  
 Pentti Viljanen  Paatero, näyttelyarkkitehti  
 Esko Salminen  poikalyseolainen  
 Lena Ressler  koululainen  
 Leila Wallenius  koululainen  
 Anja Saikkonen  koululainen  
 Aili Montonen  opettaja Montonen  
 Urho Seppälä  opettaja Seppälä  
 Annikki Linnoila  opettaja Linnoila  
 Yrjö Virtanen  vanhempi moottoriveneen kuljettaja  
 Jarno Hiilloskorpi  nuorempi moottoriveneen kuljettaja  
 Maarita Mäkelä  koululainen  
 Irmeli Backman  koululainen  
 Aarne Tarkas  näyttelyn pystyttäjä  
 Arttu Suuntala  konstaapeli Salonen  
 Kaarlo Wilska  muuttomies  
 Oiva Luhtala  talonmies  
 Arvi Järvinen  pirssiautoilija  
 Martta Suonio  Fiinu, palvelijatar  
 Laila Rihte  Mari, palvelijatar  
 Hannes Veivo  Rinteen talon talonmies  
 Eija Hiltunen  opettaja Hiltunen  
 Irja Rannikko  palvelijatar  
 Helvi Aunio  opettaja Aunio  
 Irja Kuusla  opettaja  
 Airi Osa  opettaja  
 Kaisu Viias  laulunopettaja  
 Keijo Komppa  toimittaja  
 Ritva Karisto  pariskunta taidenäyttelyssä  
 Severi Seppänen  pariskunta taidenäyttelyssä  
 Pehr-Olof Sirén  vahtimestari  
 Hugo Ahlberg  uutistenlukijan ääni  

Julkaisu

muokkaa

Sen ensi-ilta oli 28. lokakuuta 1960 Helsingissä. Silloin elokuvaa esitettiin Rexissä ja Tuulensuussa. Elokuva on esitetty usein televisiossa.

Vastaanotto

muokkaa

Elokuva oli yleisömenestys.[1] Osa aikalaiskriitikkojen arvioista elokuvasta alkoi olla myönteisiä,[4] toisin kuin monien muiden Tarkasten ohjausten suhteen. Myöhemmissä kritiikeissä elokuvaa on kuitenkin pidetty hauskuudestaan huolimatta tasapainottomana, sillä ”vauhdikkaan väärinkäsityskomedian nasevat ainekset ja hosuva toteutus jäävät tekijälleen tyypilliseen harmittavaan epätasapainoon” (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat).[2] Kokonaisuutta on sanottu myös hahmottomaksi.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Taustatietoja musiikista ja tuotannosta. Elonet.fi. Viitattu 11.8.2012.
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 19.10.2010 s. D 7.
  3. a b AL: Opettajatar seikkailee. Päivän elokuvia. Tv-maailma 32/2012 s. 21.
  4. Lehdistöarviot Elonet.fi. Viitattu 11.8.2012.

Aiheesta muualla

muokkaa