Avaa päävalikko

Jarno Hiilloskorpi

suomalainen näyttelijä

Jarno Ilmari Hiilloskorpi (s. 8. marraskuuta 1939 Turku)[1] on suomalainen näyttelijä ja teatteri- sekä elokuvaohjaaja. Hänen molemmat vanhempansa olivat näyttelijöitä. Isä Gunnar Hiilloskorpi (1908-1941) muistetaan F. E. Sillanpään Miehen tien elokuvasovituksesta.

Jarno Hiilloskorpi
Jarno Hiilloskorpi vuonna 1962.
Jarno Hiilloskorpi vuonna 1962.
Henkilötiedot
Koko nimi Jarno Ilmari Hiilloskorpi
Syntynyt 8. marraskuuta 1939 (ikä 79)
Turku
Ammatti näyttelijä, elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

Teatterikorkeakoulun edeltäjän, Suomen Teatterikoulun, Jarno Hiilloskorpi kävi vuosina 1958-1961.

Opintojen jälkeen Hiilloskorpi sai kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriin 1961-1963. Muita kiinnityksiä ja toimia: Turun kaupunginteatteri 1963–1965, Helsingin Kaupunginteatteri 1965–1974, Suomen Kansallisteatteri 1974–1989, Tampereen Työväenteatteri 1989–1993 ja 1995–1999. Teatterinjohtajana Hiilloskorpi toimi Seinäjoen kaupunginteatterissa 1993–1995 ja Riihimäen Teatterissa 1999–2003.

Hiilloskorven näyttämörooleja ovat muun muassa Konnan muistiinpanot, Kaikki maailman rikkaus, Kuolemantanssi, Mestariluokka, Hysteria, Punainen virta ja Varjojen maa. Viimeksi Hiilloskorpi on nähty näyttämöllä Tampereen Työväen Teatterissa 2014 Carin Mannheimerin näytelmässä Vielä ehtii.

Hiilloskorpi on tehnyt ohjaajavierailuja muun muassa Suomen Kansallisoopperaan, Helsingin Kesäteatteriin, Pyynikin Kesäteatteriin, Tampereen Teatteriin, Tampereen Komediateatteriin ja Teatteri Avoimiin Oviin.

Hiilloskorven ohjaustöitä teatteriin ovat muun muassa Lupa sanoa, Katu, Avoin liitto, My Fair Lady, Kultainen vasikka, Kolme sisarta, Napolin miljonäärit, Äkkiä viime kesänä ja Amerikan morsian. Toistaiseksi viimeisin näyttämöohjaus Hiilloskorvella oli vuonna 2008, kun hän ohjasi Kokkolan kaupunginteatteriin Arthur Millerin klassikon Kauppamatkustajan kuolema.

1960-luvun alkupuolella Hiilloskorpi näytteli niin pää- ja sivurooleja useissa elokuvissa, kuten Ritva Arvelon Kultainen vasikka (1961), Maunu Kurkvaaran Yksityisalue (1962), Matti Kassilan Kaasua, komisario Palmu (1961) ja Ossi Skurnikin ainoaksi jääneessä ohjaustyössä Tie pimeään (1963). Skurnikin ohjaama erikoislaatuinen tie- ja kaupunkielokuva, pääosassaan parikymppinen Hiilloskorpi, pysyi ensi-iltakierroksensa jälkeen vuosikymmeniä esittämättä epäselvien tekijänoikeuksien vuoksi, kunnes se palasi televisiolevitykseen vuonna 2014.

1960-luvulla Jarno Hiilloskorpi oli myös kotimaisen uuden aallon varhainen pioneeri ohjaamalla elokuvat Varjostettua valoa (1962) ja Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966).

1960-luvun alkupuolella elokuvatuotantoa hankaloittaneen näyttelijälakon jälkeen Jarno Hiilloskorpi jätti elokuvan ja siirtyi teatteriuralle. Hän esiintyi kuitenkin kymmenissä rooleissa televisiossa, televisioteatterisovituksissa (Hannu Salaman Hautajaiset, George Bernard Shaw’n Candida), televisioelokuvissa (Olen 17-vuotias, Köysi, Talvinen tarina) ja -sarjoissa (Olispa kerran, Sisarukset, Kuten haluatte, Teatterituokio, Perhe on valttia, Kahden kämppä).

Elokuva- ja radiotöiden sekä televisioroolien jälkeen Hiilloskorpi on tehnyt elämäntyönsä teatterissa. Vielä vuonna 1976 hän esitti Yrjö Sirolaa Edvin Laineen ja Viktor Tregubovitšin ohjaamassa elokuvassa Luottamus. Se on jäänyt Hiilloskorven toistaiseksi viimeiseksi valkokangasrooliksi.

Jarno Hiilloskorpi esiintyi pitkään myös Yleisradion Radioteatterissa. Tehtävistä mainittakoon urheiluselostaja Lyly Juhani Peltosen kirjoittamissa Elmo-kuunnelmissa Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978), jotka ovat ilmestyneet myös levytallenteina.

FilmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993

Aiheesta muuallaMuokkaa