Avaa päävalikko

Pehr-Olof Sirén

suomalainen näyttelijä

Pehr-Olof Alfred Sirén (10. tammikuuta 1923 Porvoo[1]24. marraskuuta 1986 Helsinki), joka tunnettiin myös nimillä Per Siren ja Per-Olof Siren sekä lempinimellään Pärre, oli suomalainen näyttelijä.

Pehr-Olof Sirén
Pehr-Olof Sirén vuonna 1960
Pehr-Olof Sirén vuonna 1960
Henkilötiedot
Syntynyt 10. tammikuuta 1923
Porvoo
Kuollut 24. marraskuuta 1986 (63 vuotta)
Helsinki
Puoliso Anja Pohjola
Näyttelijä
Aktiivisena 1958–1986
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

UraMuokkaa

Sirén syntyi Porvoossa leipurimestari Johan Sirénin ja Anna Dahlströmin perheeseen tammikuussa 1923. Sirén oli mukana perustamassa Aunuksen Teatteria vuonna 1941, ja Sirén opiskeli hetken aikaa Helsingin yliopistossa ja hän toimi myös toimittajana Uusimaassa ja kirjeenvaihtajana Hufvudstadsbladetissa.

Sirén sai kiinnityksen Lilla Teaterniin 1945, jossa hän näytteli vuoteen 1947 asti. Tämän jälkeen Sirén toimi Porvoon Näyttämön johtajana 1947–1949 ja 19511954, Mikkelin Teatterin johtajana 1949–1951 sekä Teatteri Jurkan näyttelijänä 1954–1960. Intimiteatterissa Sirén näytteli 1960–1962, minkä jälkeen siirtyi Televisioteatteriin, jossa hän työskenteli vuoteen 1981 asti.[1]

ElokuvanäyttelijäMuokkaa

Sirénillä oli myös kolmisenkymmentä elokuvaroolia vuosina 19541986, useimmiten sivurooleja.

Elokuvauransa alkuaikoina Sirén nähtiin sivurooleissa mm. muutamassa Aarne Tarkaksen elokuvassa sekä myöhemmin mm. Komisario Palmu-elokuvissa Kaasua, komisario Palmu! (1961) sekä Vodkaa, komisario Palmu (1969). Sirén tunnettiin teräväpiirteisen älyllisenä näyttelijänä, ja hänet nähtiin sekä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevien hahmojen kuin myös kansanomaisten henkilöiden rooleissa.

Sirén tunnetaan kuitenkin parhaiten Maunu Kurkvaaran elokuvien yhtenä vakionäyttelijänä ja hänen ensimmäinen merkittävä elokuvatyönsä olikin tuomari Kaius Kanniston pääosa Kurkvaara-elokuvassa Patarouva (1959), ja samassa roolissa hänet nähtiin yhdeksän vuotta myöhemmin Kurkvaara-elokuvassa Rottasota (1968). Sirénin roolityötä Patarouvassa pidettiin onnistuneena tulkintana ja Suomen Sosialidemokraatin I.L-s:n mukaan "Sirén kesti armottoman pitkät lähikuvat ihailtavalla tavalla". Sirénin muita merkittäviä roolitöitä Kurkvaara-filmeissä olivat näyttelijä Pärren osa elokuvassa Rakas... (1961), Yksityisalueen (1962) Mäkelä, Kielletyn kirjan (1965) inkvisitiotuomari & oikeuden puheenjohtaja, Miljoonaliigan (1968) Kalle ja Kujanjuoksun (1971) puolustusasianajaja. Myös Sirénin uran viimeiseksi jäänyt elokuva, Perhosen uni (1986), oli Kurkvaaran ohjaama.

Sirén teki myös merkittävän pääosatehtävän televisioelokuvassa Martinin rikos (1980), sekä pienen vastaanottovirkailijan roolin John Hustonin elokuvassa Kremlin kirje (1970), jota kuvattiin Suomessa. Sirén nähtiin myös Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Arvottomat (1982), sekä niin ikään muutamassa Spede Pasasen elokuvassa: Kahdeksas veljes (1971), Professori Uuno D.G. Turhapuro (1975), Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979) ja Lentävät luupäät (1984). Sirén teki useita rooleja myös äidinkielellään eli ruotsiksi.

YksityiselämäMuokkaa

Sirén oli naimisissa farmaseutti Kaisa Anttilan kanssa vuosina 19441962, ja jäätyään leskeksi Sirén avioitui näyttelijä Anja Pohjolan kanssa vuonna 1963.[1] Yhdessä aviopari esitti Uuno Turhapuron appivanhempia elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro (1975).

Sirénin tyttären Isan (s. 1945) lapsia ovat näyttelijä Janus Hanski sekä laulajat Anna Hanski ja Pinja Hanski. Sirén kuoli marraskuussa 1986 Helsingissä 63 vuoden ikäisenä.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä, s. 95. Helsinki: Otava, 1970.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.