Vodkaa, komisario Palmu

Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1969

Vodkaa, komisario Palmu on vuonna 1969 ensi-iltansa saanut Komisario Palmu -elokuvasarjan neljäs ja viimeinen osa ja ainoa värillinen. Sen on ohjannut Matti Kassila ja käsikirjoittaneet Kassila ja Georg Korkman. Palmun roolissa on edellisten elokuvien tapaan Joel Rinne.

Vodkaa, komisario Palmu
DVD:n kansikuva.
DVD:n kansikuva.
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Georg Korkman
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Rauno Lehtinen
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Juho Gartz
Pääosat Joel Rinne
Leo Jokela
Matti Ranin
Inga Sulin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 12. syyskuuta 1969
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Tähdet kertovat, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Edellisistä Komisario Palmu -elokuvista poiketen elokuva ei perustu hahmon luojan Mika Waltarin tarinaan. Se ei myöskään ole yhtä selvästi poliisielokuva kuin aiemmat osat ja puuttuu selkeästi ajankohtaisiin asioihin. Elokuvan juonta on moitittu hataraksi ja paikoin epäselväksi, eikä se saavuta sarjan muitten elokuvien huumoria.[1]

Sisäasiainministeriön hallitussihteeri, tuomari Toivo Virta saa tietää, että Moskovan-koneella on tulossa salaperäinen lähetys. Virta lähtee esimiehensä käskystä selvittämään asiaa ravintoloitsijaksi siirtyneen Väinö Kokin kanssa (Kokin etunimi paljastuu vasta tässä elokuvassa). Kyseessä on Neuvostoliiton ja Suomen välisiin neuvotteluihin tarkoitettu vodkatoimitus, jonka kuljettaminen on uskottu eläkkeellä olevalle komisario Palmulle. Tulliselvityksen jälkeen kolmikko vie vodkalaukun sisäministeriöön, ja Palmu palaa kotiin maalle.

Yleisradion toimittaja Reino Torpo seuraa Neuvostoliiton ulkomaankauppaministerin Pjotr Baranovia ja ministeri Laaksosen liikkeitä erään kartanon pihaan ja menee sitten tapaamaan naisystäväänsä, iskelmälaulaja Leena ”Tamara” Louhosta. Heitä vakoillaan asuntoon piilotetulla mikrofonilla.

Palmu katsoo televisiouutisia, joissa pääaiheena on Neuvostoliiton kanssa käytävät tukinuittotunnelin rakentamisneuvottelut. Asiaan yhdistetyt vuorineuvos Tuomas Suur-Takala ja ministeri Laaksonen kiistävät neuvottelut, vaikka jotain on selvästi tekeillä. Lisätietojen toivossa Torpo lähtee kameramiehen kanssa neuvottelupaikkaan Suur-Takalan kartanoon (Haikon kartano). Perillä naamioitunut mies puukottaa Torpon, ja kartanoa vartioinut poliisi pidättää kuvaajan murhasta epäilynä. Neuvotteluväki oli juuri ennen surmaa poistunut kartanosta siirtyäkseen Königstedtin kartanoon.

Yleisradion toimittaja tulee haastattelemaan Palmua, jonka tiedetään nähneen Moskovan-matkallaan Torpon ja Suur-Takalan riidan. Palmun televisiolausunnosta hermostunut Virta kehottaa tätä pysymään erossa murhatutkimuksista, mikä ei estä Palmua, kun poliisin työskentelyyn pettynyt Yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo pyytää hänet tutkimaan juttua.

Palmu ottaa Kokin apulaisekseen ja hyödyntää tämän suhteita selvittääkseen, mitä pidätetty kuvaaja tietää surmasta. Kuvaaja kertoo piilottaneensa ruumiin rinnalta löytyneen ketjun Suur-Takalan kartanoon, josta Palmu sen löytää. Ketjun omistajaksi paljastuu toimittaja Kosti Kula, ja Palmu muistaa nähneensä ketjun Kulalla eräässä Torpon ohjelmassa. Suopon päällikön Kiilasniemen mukaan ketju kuuluu eräille välirauhan jälkeen salaisen ryhmittymän perustaneille äärioikeistolaisille upseereille. Kiilasniemi tunnistaa sen Kulan ketjuksi.

Tamara epäilee Palmulle joutuneensa salakuuntelun kohteeksi. Kun lisäksi selviää, että Kula omistaa Tamaran asunnon, asunto tutkitaan ja sieltä löytyy mikrofoneja. Paljastunut Kula pakenee, mutta poliisi pidättää hänet. Hän ehtii kuitenkin varoittaa rikoskumppaniaan, kasakka-pop-laulaja Seppo ”Stenka” Sonkavaaraa.

Sonkavaaralla on tietoja Suur-Takalan veroepäselvyyksistä, ja hän ehdottaa Palmulle, että saisi olla vapaana eikä hän paljastaisi Suur-Takalan rikoksia. Palmu mainitsee asiasta Suur-Takalalle, kun tämä on juuri Suomen ja Neuvostoliiton välisen kauppasopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Suur-Takala lahjoittaa yhtiönsä osakekannan valtiolle, mikä sotkee Sonkavaaran suunnitelmat. Tilanne muuttuu, kun Kula pakenee vankilasta. Hän ilmoittaa tapahtumista Sonkavaaralle, joka on tekemässä suoraa televisio-ohjelmaa Kalastajatorpalta.

Kula varastaa helikopterin, joka oli tarkoitus lahjoittaa poliisivoimille Sonkavaaran ohjelmassa. Sillä välin Sonkavaara aiheuttaa kaaoksen Kalastajatorpalla ja pakenee sen turvin maanalaisiin, Meilahden sairaala-alueelle johtaviin käytäviin perässään neuvostoagentti. Kula poimii Sonkavaaran kyytiin Meilahden tornisairaalan katolta, mutta neuvostoagentti pakottaa Kulan lentämään Kalastajatorpalle, jossa rikolliset pidätetään. Palmu kutsuu Kokin ja Virran saunomaan asunnolleen. Kolmikon saunottua Palmu paljastaa murhan motiivin.

Näyttelijät

muokkaa

Pää- ja sivuosat

muokkaa
 Joel Rinne  komisario Frans J. Palmu  
 Leo Jokela  ravintoloitsija Väinö Kokki  
 Matti Ranin  hallitussihteeri Toivo Virta  
 Inga Sulin  Tamara alias Leena Louhos  
 Anna-Leena Mäki-Penttilä  Riitta-sihteeri  
 Veikko Uusimäki  vuorineuvos Tuomas Suur-Takala  
 Marjatta Lindahl   vuorineuvoksetar Suur-Takala  
 Turo Unho  toimittaja Reino Torpo  
 Kauko Helovirta  Suopon päällikkö Kiilasniemi  
 Martti Pennanen  ministeri Laaksonen  
 Kullervo Kalske  poliisipäällikkö Matti Lehti  
 Esko Mannermaa  sisäministeri Savolainen  
 Yrjö Paulo  ministeri Pjotr Baranov  
 Matti Tapio  ylipoliisipäällikkö  
 Pehr-Olof Sirén  ulkoministeri Heikki Hämäläinen  
 Lilga Kovanko  neuvostoagentti  
 Viktor Klimenko  Seppo ”Stenka” Sonkavaara  
 Matti Oravisto  toimittaja Kosti Kula  
 Seppo Kolehmainen  tv:n uutiskuvaaja  
 Lars Svedberg  uutispäällikkö Rolf Brunkeberg  
 Anja Pohjola  rouva Palmu  
 Keijo Komppa  tullivirkailija  
 Mauri Jaakkola  Kalastajatorpan hovimestari  
 Maija-Leena Soinne  sairaanhoitaja helikopterissa  

Cameorooleissa

muokkaa

Tuotanto ja julkaisu

muokkaa

Matti Kassila esitteli Mika Waltarille ideansa tv-maailmaan sijoittuvasta Palmu-elokuvasta, mutta Waltari koki aiheen itselleen vieraaksi eikä halunnut osallistua käsikirjoituksen tekoon.lähde? Hän antoi kuitenkin luvan käyttää henkilöhahmojaan.

Aiemmista Komisario Palmu -elokuvista poiketen Vodkaa, Komisario Palmussa esiintyy useita tuon ajan tunnettuja henkilöitä omana itsenään, muun muassa Yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo, TV-toimittaja Reino Paasilinna sekä uutistenlukija Heikki Kahila. Pääministeri Mauno Koiviston ääni kuullaan puhelimessa.

Sauli Rantamäen alkutekstijakso palkittiin.lähde? Tarinassa murhaajaksi ja uusnatsiksi paljastuva toimittaja Kosti Kula on osin ilkeämielinen karikatyyri Urho Kekkosen arvostelijana tunnetusta kirjailija Kauko Kareesta.[1]

Mika Waltari oli läsnä elokuvan ensi-illassa. Filmin päätyttyä hän poistui elokuvateatterista sanomatta sanaakaan elokuvan tekijöille.lähde?

Vastaanotto

muokkaa

Pertti Avola (Helsingin Sanomat) huomauttaa televisioesityksen arvostelussa, että elokuva on esimerkki 1960-luvun asenneilmastosta ja poliittisesta tilanteesta, mutta elokuvana se ei juuri ole kiinnostava.[2] Eräässä toisessa kritiikissä elokuvaa pidetäänkin kiinnostavana juuri ajankuvan vuoksi. Siinä kiinnitettiin huomiota myös elokuvasta hiukan irralliseen poliisin liikennevalistuskampanjaan.[3]

Lähteet

muokkaa
  • Uusitalo, Kari (toim.): Suomen kansallisfilmografia 7: 1962–1970, s. 580–587. Helsinki 1998. ISBN 951-37-2218-X.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Talaskivi, Paula: Tati, Karamazovit, Palmu. Helsingin Sanomat, 14.9.1969, s. 13. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  2. Avola, Pertti: Palmun mahalasku oli tässä. Helsingin Sanomat, 16.1.2014. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 24.5.2019.
  3. Päivän elokuvia. TV-maailma, 2014, nro 2.

Aiheesta muualla

muokkaa