Kauko Helovirta

suomalainen näyttelijä

Kauko Kustaa Helovirta (oik. Hellström; 21. lokakuuta 1924 Juupajoki13. syyskuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, jonka ura alkoi puolustusvoimain viihdytyskiertueella 1942–1944[1] Karhumäen tivolin rintamateatterista, kulki Mikkelin, Lahden ja Tampereen teattereiden kautta ja huipentui usean vuosikymmenen mittaiseen työhön Suomen Kansallisteatterissa.

Kauko Kustaa Helovirta
Helovirta ja hänen vaimonsa Rauni Ranta vuonna 1961.
Helovirta ja hänen vaimonsa Rauni Ranta vuonna 1961.
Henkilötiedot
Koko nimi Kauko Kustaa Helovirta
Syntynyt21. lokakuuta 1924
Juupajoki
Kuollut13. syyskuuta 1997 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Rauni Ranta
Näyttelijä
Aktiivisena 1950–1996
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Ura muokkaa

Elokuvaroolit muokkaa

Elokuvarooleja Helovirralla oli yli 30 aina vuodesta 1950 alkaen. Erityisen käytetty hän oli 1970- ja 1980-luvulla. Ensimmäinen rooli oli elokuvassa Härmästä poikia kymmenen, jossa Helovirta näytteli Isoo-Antin (Tauno Palo) isäänsä vastustavaa Janne-poikaa. Vuosikymmenen lopulla (1958) alkoi yhteistyö Edvin Laineen kanssa elokuvassa Sven Tuuva, jossa Helovirta näytteli kapteeni Dunckeria. Helovirta kohosi Laineen ”luottonäyttelijän” asemaan. Sven Tuuvasta alkaen hän näytteli lähes kaikissa Laineen elokuvissa. Huomattavimmat roolit Laineen elokuvissa olivat Kivivuoren Otto elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), Nestori Malinen Kalle Päätalo -filmatisoinnissa Ruskan jälkeen (1979) ja Ovaskaisen isäntä elokuvissa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986). Muita Kauko Helovirran elokuvarooleja olivat muun muassa Juuso Walden -parodia Iso-Wille Wållberg Matti Kassilan Severi Suhos-farssissa Meiltähän tämä käy (1973) ja huomattavat sivuosat Risto Jarvan elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) sekä Visa Mäkisen 1980-luvun alun elokuvissa.

Radioäänenä muokkaa

Kauko Helovirta esiintyi myös Yleisradion Radioteatterissa. Helovirta esitti kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo Hannibal Hamilton-Jonesia 1979–1997. Helovirran kuoltua hänen tilalleen tuli Heikki Nousiainen. Toinen kuuluisa rooli oli urheiluselostaja Immo Juhani Peltosen kirjoittamissa Elmo-kuunnelmissa Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978). Muita radiorooleja olivat esimerkiksi pääosat Arto Paasilinna -tulkinnoissa Isoisää etsimässä (1978) ja Hirtettyjen kettujen metsä (1985), jotka ohjasi Helovirran vaimo Rauni Ranta. Eero Leväluoman 1960-luvulla ohjaamissa Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuissa hän esitti toista pääosaa, Kalle-Kustaa Korkkia sarjakuunnelmissa Sumulaakson sankarit[2] ja Rauniokaupungin vanki. Helovirta esitti myös Kansainvälisen noitaliiton puheenjohtajaa Edvard von Boxista Noita Nokinenä -kuunnelmasarjassa 1970- ja 1980-luvulla.

Ääninäyttely animaatioissa muokkaa

Helovirta ääninäytteli animaatiosarjassa Alfred J. Kwak monia hahmoja, kuten Kuningas Leijonamieltä. Lisäksi hän ääninäytteli elokuvan Kaunotar ja Kulkuri hahmon Jalo, elokuvan Oliver ja kumppanit Francisin ja elokuvan Miekka kivessä Merlinin.

Yksityiselämä muokkaa

Kauko Helovirta kuoli Helsingin diakonissalaitoksen sairaalassa sairastettuaan syöpää ja hänet haudattiin Malmin hautausmaalle.

Filmografia muokkaa

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1950 Härmästä poikia kymmenen Janne, Isoo-Antin poika
1955 Kesäyön lapset Kiikan Antti
1958 Sven Tuuva kapteeni Duncker
1962 Pojat Fritz-setä
Pikku suorasuu pankinjohtaja Kaarlo Heinonen
Ihana seikkailu vuori-insinööri Anders von Holden
1963 Villin Pohjolan kulta Markus, pankinjohtaja
Turkasen tenava! tuomari Erkki Kuitu
1965 Pariisilaissolmio
1966 Johan nyt on markkinat! taiteilija Pertti Paaso
1968 Täällä Pohjantähden alla Otto Kivivuori
1969 Vodkaa, komisario Palmu Suopon päällikkö Kiilasniemi
1970 Akseli ja Elina Otto Kivivuori
1971 Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin nimismies Korpela
Kreivi Leilan isä, maatilan isäntä
1973 Meiltähän tämä käy vuorineuvos Wille Wållberg
1975 Mies, joka ei osannut sanoa ei poliisi Vilho Hakola

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1977 Viimeinen savotta Loimaan Roope
Jäniksen vuosi poliisipäivystäjä
1978 Tuntematon ystävä tohtori Oiva Berg, oikeuslääkäri
Syksyllä kaikki on toisin hautakiviyrittäjä Rauhala
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy asiakas rautakaupassa
Piilopirtti kiinteistönvälittäjä Kosonen
1979 Ruskan jälkeen Nestori Malinen
Natalia nimismies Paavo Jyrkänne
1980 Tulitikkuja lainaamassa konstaapeli Torvelainen
Mitäs me sankarit Juhani Särkimäki
1981 Kaikenlaisia karkulaisia päätoimittaja Aleksi Virtanen
1982 Likainen puolitusina majuri Auer
1983 Akaton mies Ovaskaisen isäntä
1984 Yön saalistajat Topi, komisario
1986 Akallinen mies Ovaskaisen isäntä
1992 Mestari taksikuski

Televisio
Vuosi Sarja Rooli
1962 Huivi kirkkoherra Matthews
1966 Sisarukset
1970–1976 Naapurilähiö Hjalmar Raita
1975–1979 Sämpy johtaja Rosenqvist
1977 Veera ja Saara herra Merikukka
1985 Pikapakinapaketti
1991 Hynttyyt yhteen talonmies Mutka
1995–1996 Kotikatu Martti Mäkimaa
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet muokkaa

  1. Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 162. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
  2. Hilska-Keinänen, Katja: Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina Yle Elävä arkisto. 21.9.2017 (päivitetty 16.2.2018). Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 11.10.2017.

Aiheesta muualla muokkaa