Avaa päävalikko

Kauko Helovirta

suomalainen näyttelijä

Kauko Kustaa Helovirta (oik. Hellström; 21. lokakuuta 1924 Juupajoki13. syyskuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, jonka ura alkoi puolustusvoimain viihdytyskiertueella 1942–1944[1] Karhumäen tivolin rintamateatterista, kulki Mikkelin, Lahden ja Tampereen teattereiden kautta ja huipentui usean vuosikymmenen mittaiseen työhön Suomen Kansallisteatterissa.

Kauko Kustaa Helovirta
Syntymäaika 21. lokakuuta 1924
Syntymäpaikka Juupajoki
Aktiivisena 1950–1996
Kuolinaika 13. syyskuuta 1997 (72 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Rauni Ranta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

ElokuvaroolitMuokkaa

Elokuvarooleja Helovirralla oli yli 30 aina vuodesta 1950 alkaen. Erityisen käytetty hän oli 1970- ja 1980-luvulla. Ensimmäinen rooli oli elokuvassa Härmästä poikia kymmenen, jossa Helovirta näytteli Isoo-Antin (Tauno Palo) isäänsä vastustavaa Janne-poikaa. Vuosikymmenen lopulla (1958) alkoi yhteistyö Edvin Laineen kanssa elokuvassa Sven Tuuva, jossa Helovirta näytteli kapteeni Dunckeria. Helovirta kohosi Laineen ”luottonäyttelijän” asemaan. Sven Tuuvasta alkaen hän näytteli lähes kaikissa Laineen elokuvissa. Huomattavimmat roolit Laineen elokuvissa olivat Kivivuoren Otto elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), Nestori Malinen Kalle Päätalo -filmatisoinnissa Ruskan jälkeen (1979) ja Ovaskaisen isäntä elokuvissa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986). Muita Kauko Helovirran elokuvarooleja olivat muun muassa Juuso Walden -parodia Iso-Wille Wållberg Matti Kassilan Severi Suhos-farssissa Meiltähän tämä käy (1973) ja huomattavat sivuosat Risto Jarvan elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) sekä Visa Mäkisen 1980-luvun alun elokuvissa.

RadioäänenäMuokkaa

Kauko Helovirta esiintyi myös Yleisradion Radioteatterissa. Helovirta esitti kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo Hannibal Hamilton-Jonesia 1979–1997. Helovirran kuoltua hänen tilalleen tuli Heikki Nousiainen. Toinen kuuluisa rooli oli urheiluselostaja Immo Juhani Peltosen kirjoittamissa Elmo-kuunnelmissa Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978). Muita radiorooleja olivat esimerkiksi pääosat Arto Paasilinna -tulkinnoissa Isoisää etsimässä (1978) ja Hirtettyjen kettujen metsä (1985), jotka ohjasi Helovirran vaimo Rauni Ranta. Eero Leväluoman 1960-luvulla ohjaamissa Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuissa hän esitti toista pääosaa, Kalle-Kustaa Korkkia sarjakuunnelmissa Sumulaakson sankarit[2] ja Rauniokaupungin vanki. Helovirta esitti myös Kansainvälisen noitaliiton puheenjohtajaa Edvard von Boxista Noita Nokinenä -kuunnelmasarjassa 1970- ja 1980-luvulla.

Ääninäyttely animaatioissaMuokkaa

Helovirta dubbasi animaatiosarjassa Alfred J. Kwak monia hahmoja, kuten Kuningas Leijonamieltä. Lisäksi hän dubbasi elokuvan Kaunotar ja Kulkuri hahmon Jalo, elokuvan Oliver ja kumppanit Francisin ja elokuvan Miekka kivessä Merlinin.

YksityiselämäMuokkaa

Kauko Helovirta kuoli Helsingin diakonissalaitoksen sairaalassa sairastettuaan syöpää ja hänet haudattiin Malmin hautausmaalle.

FilmografiaMuokkaa

Elokuvat
Vuosi Elokuva Rooli
1950 Härmästä poikia kymmenen Janne, Isoo-Antin poika
1955 Kesäyön lapset Kiikan Antti
1958 Sven Tuuva kapteeni Duncker
1962 Pojat Fritz-setä
Pikku suorasuu pankinjohtaja Kaarlo Heinonen
Ihana seikkailu vuori-insinööri Anders von Holden
1963 Villin Pohjolan kulta Markus, pankinjohtaja
Turkasen tenava! tuomari Erkki Kuitu
1965 Pariisilaissolmio
1966 Johan nyt on markkinat! taiteilija Pertti Paaso
1968 Täällä Pohjantähden alla Otto Kivivuori
1969 Vodkaa, komisario Palmu Suopon päällikkö Kiilasniemi
1970 Akseli ja Elina Otto Kivivuori
1971 Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin nimismies Korpela
1973 Meiltähän tämä käy vuorineuvos Wille Wållberg
1975 Mies, joka ei osannut sanoa ei poliisi Vilho Hakola

Elokuvat
Vuosi Elokuva Rooli
1977 Viimeinen savotta Loimaan Roope
Jäniksen vuosi poliisipäivystäjä
1978 Tuntematon ystävä tohtori Oiva Berg, oikeuslääkäri
Syksyllä kaikki on toisin hautakiviyrittäjä Rauhala
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy asiakas rautakaupassa
Piilopirtti kiinteistönvälittäjä Kosonen
1979 Ruskan jälkeen Nestori Malinen
Natalia nimismies Paavo Jyrkänne
1980 Za spichkami konstaapeli Torvelainen
Mitäs me sankarit Juhani Särkimäki
1981 Kaikenlaisia karkulaisia päätoimittaja Aleksi Virtanen
1982 Likainen puolitusina majuri Auer
1983 Akaton mies Ovaskaisen isäntä
1984 Yön saalistajat Topi, komisario
1986 Akallinen mies Ovaskaisen isäntä
1992 Mestari taksikuski

Televisiosarjat
Vuosi Sarja Rooli
1962 Huivi kirkkoherra Matthews
1966 Sisarukset
1970–1976 Naapurilähiö Hjalmar Raita
1975–1979 Sämpy johtaja Rosenqvist
1977 Veera ja Saara herra Merikukka
1985 Pikapakinapaketti
1991 Hynttyyt yhteen talonmies Mutka
1995–1996 Kotikatu Martti Mäkimaa

ÄäninäyttelijänäMuokkaa

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

LähteetMuokkaa

  1. Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 162. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
  2. Hilska-Keinänen, Katja: Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina Yle Elävä arkisto. 21.9.2017 (päivitetty 16.2.2018). Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 11.10.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa