Juhani Peltonen (kirjailija)
Raimo Jorma Juhani Peltonen (12. toukokuuta 1941 Helsinki – 25. helmikuuta 1998 Loppi[1]) oli suomalainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu proosaa, runoutta ja näytelmiä. Peltonen oli omaperäinen tyyliniekka, jonka tuotannon kaksi ominaispiirrettä ovat toisaalta romanttinen raskasmielisyys ja elämänpessimismi, toisaalta kielellinen keksintä ja ilottelu.[2] Hänet tunnetaan parhaiten romaanistaan Elmo (1978), joka on parodinen tarina Elmo-nimisestä suomalaisesta urheilusankarista.
| Juhani Peltonen | |
|---|---|
 Juhani Peltonen vuonna 1965. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. toukokuuta 1941 Helsinki |
| Kuollut | 25. helmikuuta 1998 (56 vuotta) Loppi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Peltonen julkaisi 1960-luvulta 1990-luvulla yltäneellä kirjailijanurallaan kaikkiaan 22 teosta ja otti haltuunsa kaikki kirjallisuudenlajit. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää seitsemän runokokoelmaa, seitsemän romaania, neljä novellikokoelmaa, neljä näytelmää ja yhden pakinakokoelman, ja lisäksi hän toimitti antologiat runoudestaan ja novelleistaan. Peltonen kirjoitti myös käsikirjoituksia televisioteatterille ja kuunnelmia radioteatterille.
Elämäkerta
muokkaaJuhani Peltonen syntyi Helsingissä mutta vietti lapsuutensa ja suurimman osan elämäänsä Vantaan Korsossa.[3] Hänen vanhempansa olivat teollisuusvirkailija Jorma Peltonen ja konttoristi Kerttu Peltonen (o.s. Taivola). Peltosten sukutalo Villa Orrela sijaitsi Korson rautatieaseman vieressä, ja siellä oli myös suuri omenapuutarha. Peltonen työskenteli kouluaikanaan kesät laivapoikana rahtilaivoilla ja suunnitteli merikapteenin uraa. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun 19-vuotiaalla Peltosella todettiin punavihervärisokeus, mikä esti häntä saamasta kelpoisuustodistusta merimieheksi. Omien sanojensa mukaan hän päätti välittömästi tämän kuultuaan ryhtyä kirjailijaksi.[4]
Peltonen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta 1961 ja opiskeli Helsingin yliopistossa 1962–1965 estetiikkaa, nykyiskansain kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Opiskeluaikanaan hän liikkui ”hermeettisessä jengissä”, johon kuului joukko tulevia kulttuurivaikuttajia: tuleva kääntäjä Juhani Koskinen, tuleva ohjaaja Pentti Kotkaniemi, tuleva runoilija Pentti Saaritsa ja tuleva Yleisradion kulttuuritoimittaja Juha Virkkunen. Vuonna 1964 Peltonen voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun proosasarjan ja Virkkunen ja Saaritsa runosarjan. Samana vuonna Otava julkaisi Peltosen esikoisteoksen, runokokoelman Ihmisiät (1964). Menestyksen innoittamana hän keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[4]
Romaanista Iloisin suru (1986) hänen ennakoitiin saavan Finlandia-palkinnon, mutta sen sai Sirkka Turkka teoksestaan Tule takaisin, pikku Sheba.
Tuotanto
muokkaaRunokokoelmat
muokkaa- Ihmisiät. Helsinki: Otava, 1964.
- Oudot minät: Runoja, nostalgioja, nekrologeja. Helsinki: Otava, 1966.
- Felix Navitan etu- ja takaraivo. Rauma: Kirjamaailma, 1967.
- Kesken asumisen. Helsinki: WSOY, 1968.
- Pitkää, omalaatuista rykimistä. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06601-X
- Valittu runous: Runoja vuosilta 1964–1976. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08017-9
- Välimatkakirja. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12438-9
- Näköisveistos ruumisarkusta. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14706-0
Novelli- ja pakinakokoelmat
muokkaa- Vedenalainen melodia: Yhteneväisiä kertomuksia. Helsinki: Otava, 1965.
- End. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07839-5
- Natalian kanssa: Valiokoiruuksia. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10835-9
- Islanninhevosia, rakkaani: Väliinpudoneitten proosaa. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11481-2
- Metsästys joulun alla: Valitut kertomukset. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14523-8
- Puisto jouluksi. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16531-X
Romaanit
muokkaa- Salomo ja Ursula. Helsinki: WSOY, 1967.
- Kolme. Helsinki: WSOY, 1969.
- Valaan merkkejä. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05981-1
- Elmo. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08851-X
- Jumalan kuopus. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10142-7
- Iloisin suru: Yksinäisyyden apoteoosi. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13304-3
- Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16907-2
Näytelmiä
muokkaa- Salomo ja Ursula (1966)
- Perimmäisten ammattien äärellä (1968)
- Jatkojen aika (1969)
- Suomen leijona (1971)
- Semmoinen karhu (1973)
- Metsästys joulun alla (1977)
- Kohti maailman sydäntä ynnä muita näytelmiä (1979)
Matkakirja
muokkaa- Osuma- ja harharetkiä. (Postuumisti). Helsinki. WSOY 2005. ISBN 951-0-30355-0
Kirjeitä, lehtikirjoituksia, proosaa ym.
muokkaa- Lähes täydellisiä käsityksiä kaikesta. (Postuumisti). Toimittanut Harri Haanpää. Helsinki. WSOY 2007. ISBN 978-951-0-33302-0
- Kirjeitä hullunmyllystäni. (Postuumisti). Toimittanut Antti Seppä. Helsinki. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-35107-9
Radiokuunnelmia
muokkaa- Surunapit (1964)
- Kiertoajelupäivä (1968)
- Suuntaan nolla (1969)
- S/S Neekeri, eurooppalainen keskikoululainen (1970)
- Norjasta ostettu posliinitonttu (1971)
- Pateettiset tarinat (1973)
- Maanäären viinitarhurit (1975)
- Kohti maailman sydäntä (1976)
- Elmo, urheilija (1977)
- Elmo – muu maailma (1978)
- Isän aarteet (1987)
- Katu virtaa huoneeseen (1987)
- Kotka ei pyydystä kärpäsiä (1989)
- Ikuisen rakkauden polulla (1989)
- Pensasaidan takana (1994)
- Puisto jouluksi (1998)
TV-näytelmiä
muokkaa- Metsästys joulun alla (1978)
- Ei jälkeäkään (1988)
Palkinnot
muokkaa- Kirjallisuuden valtionpalkinto teoksesta Valaan merkkejä (1973)
- Pro Finlandia -mitali (1989)
Lähteet
muokkaa- ↑ Peltonen, Juhani Kirjasampo.
- ↑ Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-9469-3
- ↑ Granholm, Gilbert: Korso & Koivukylä. Aakkosellinen kaupunkikävelyopas (j)aloitteleville. (E 5. Elmo) Vantaa: Vantaan kaupunki, 201x.
- ↑ a b Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 3. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17298-7