Pentti Saaritsa

suomalainen runoilija ja suomentaja

Pentti Juhani Saaritsa[1] (29. joulukuuta 1941 Helsinki[2]9. huhtikuuta 2024 Helsinki[3]) oli suomalainen runoilija ja suomentaja. Hän julkaisi useita runokokoelmia sekä käänsi runoutta ja proosaa lähinnä espanjasta ja ruotsista.

Pentti Saaritsa vuonna 2006.

Elämä ja ura

muokkaa

Saaritsa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa äitinsä ja isoveljensä kanssa Helsingin Kalliossa, ja hänen varhaislapsuuttaan leimasi jatkosota. Perheen isä kaatui Ässärykmentin korpraalina Itä-Karjalassa syksyllä 1941 ennen Pentin syntymää. Saaritsa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin II lyseosta vuonna 1961 ja opiskeli sen jälkeen kieliä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.[4]

Saaritsa toimi kulttuuritoimittajana Ylioppilaslehdessä vuosina 1964–1965 ja Suomen Sosialidemokraatissa vuosina 1965–1967. Hän jättäytyi vapaaksi runoilijaksi ja suomentajaksi vuonna 1967.[5]

Saaritsa on sanonut vaikuttuneensa 1960-luvulla etenkin chileläisen Pablo Nerudan runoudesta. Hän ehti tavata Nerudan henkilökohtaisesti tämän vieraillessa Helsingissä vuonna 1965.[4] Saaritsa kertoo kohtaamisistaan Nerudan kanssa esseessään, joka on julkaistu suomennoskokoelmassa Maan ja meren aallot[6]. Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden tuntijana Saaritsa luennoi aiheesta Helsingin ja Turun yliopistoissa.[2]

Saaritsa sanoitti useita 1970-luvun poliittisen laululiikkeen klassikoita, kuten ”Laulu Spartakuksesta” ja suomensi muun muassa kappaleen ”Rauha, ystävyys, solidaarisuus”. Hän sanoitti tai suomensi kaikkiaan liki 200 levytettyä laulua.

Saaritsan esikoisrunokokoelma Pakenevat merkit ilmestyi vuonna 1965.[2] 1998 ilmestyi Saaritsan itse valitsema kokoelma hänen siihenastisesta tuotannostaan nimellä Pohjakosketus: 30 vuotta runoa.

Arviossaan Parnassossa Jorge Luis Borgesin esseekokoelmaa Seitsemän iltaa Virpi Alanen kiittää Saaritsan kykyä välittää suomennoksessa Borgesin suhdetta kieleen: Puoli vuosisataa runoilijana työskennellyt Saaritsa "ymmärtää hyvin, miten oleellinen poeettinen maailmankatsomus oli Borgesille. Suomennoksesta välittyy Borgesin lämmin suhde kieleen."[7]

Vuonna 2005 Saaritsalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[8]

Saaritsa oli naimisissa, ja hänellä on seitsemän lasta.[9]lähde tarkemmin?

Saaritsan omat runokokoelmat

muokkaa

Saaritsan suomennokset

muokkaa

Palkinnot

muokkaa

Lähde[2][12]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat Ritarikunnat.fi. Viitattu 4.1.2022.
  2. a b c d Saaritsa, Pentti Kirjasampo.fi. Viitattu 4.1.2022.
  3. Runoilija ja suomentaja Pentti Saaritsa on kuollut Yle Uutiset. 12.4.2024. Viitattu 13.4.2024.
  4. a b Veli-Pekka Leppänen: Runon ja kielten mestari. Aamulehti 28. joulukuuta 2021, s. B9. Sanoma Media.
  5. a b Leppänen, Veli-Pekka: Pentti Saaritsa löi läpi runoilijana ja suomentajana 1960-luvulla, ja työ jatkuu yhä HS.fi. 28.12.2021. Viitattu 4.1.2022.
  6. []https://finna.fi/Record/eepos.3082826?sid=4543765074 Maan ja meren aallot. Finna.fi, viitattu 14.4.2024
  7. Virpi Alanen, Retkiä kieleen, Parnasso 5/2020, s. 59
  8. 43 kulttuurivaikuttajalle valtion taiteilijaeläke Yle Uutiset. 28.2.2005. Viitattu 4.1.2022.
  9. KKO
  10. Palkitut – JH Erkon kirjoituskilpailu web.archive.org. 13.2.2022. Arkistoitu 13.2.2022. Viitattu 15.5.2022.
  11. Pentti Saaritsa sai pohjoismaisen kääntäjäpalkinnon 24.5.2014. Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2014.
  12. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 795. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.

Aiheesta muualla

muokkaa