Jorge Luis Borges

argentiinalainen kirjailija

Jorge Francisco Isidoro Luis Borges Acevedo (Jorge Luis Borges.ogg kuuntele (ohje)) (24. elokuuta 1899 Buenos Aires, Argentiina14. kesäkuuta 1986 Geneve, Sveitsi), joka lyhensi kirjailijana nimensä muotoon Jorge Luis Borges, oli Argentiinan kuuluisin nykykirjailija. Borgesia pidetään laajalti maagisen realismin yhtenä huippunimenä.

Jorge Luis Borges
Jorge Luis Borges 1951.
Jorge Luis Borges 1951.
Henkilötiedot
Syntynyt24. elokuuta 1899
Buenos Aires, Argentiina
Kuollut14. kesäkuuta 1986 (86 vuotta)
Geneve, Sveitsi
Kansalaisuus Argentiina
Ammatti kirjailija, runoilija, kirjallisuusarvostelija, kirjastonhoitaja
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat usein älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai filosofisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borges oli novellikirjailija, jonka kertomusten raja esseeseen tai artikkeliin on usein häilyvä. Kirjailija esittää kysymyksiä ja käsittelee niitä monelta kannalta, mutta jättää vastaukset avoimiksi. Borgesin novelleissa on huumoria ja ironiaa. ”Tarinani on tarkoitettu, kuten Tuhannen ja yhden yön kertomukset, viihdyttämään tai liikuttamaan, eivät vakuuttamaan.[1]

Henkilöhistoria muokkaa

 
Jorge Luis Borges 1969.

Borges isä oli argentiinalainen asianajaja ja psykologi, jolla oli juuria Espanjassa, Portugalissa ja Englannissa. Englannin kieltä Borges oppi jo lapsena ja perehtyi englanninkieliseen kirjallisuuteen. Pojan ollessa kouluikäinen perhe asui Sveitsissä ja lyhyen aikaa Espanjassa[2].

Euroopassa omaksumansa vaikutteet, muun muassa saksalaisten ekspressionistien ja espanjalaisten ultraistien taiteelliset näkemykset, hän koetti välittää kotimaansa kulttuurielämälle yhdessä muiden nuorten intellektuellien kanssa perustamansa Proa-kulttuurilehden välityksellä.

Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudesta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires (’Buenos Airesin kiihko’). Häntä kiehtoi myös kotimaan kansankulttuuri kuten gauchot ja tango. Hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. Borges oli kiinnostunut alamaailman puukkomiesten uroteoista: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena katuväkivalta ja puukkomurhat.

Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän oli sokea.[3]

Argentiinan politiikassa Borges vieroksui Juan Perónia, jota hän piti fasistisena diktaattorina. Siksi Perónia seurannut sotilasjuntta sai Borgesin kannatuksen, koska monien muiden argentiinalaisten tapaan hän oli aluksi taipuvainen pitämään sitä epäpoliittisena toimitusministeristönä, joka panisi maan asiat kuntoon ja valmistelisi siirtymän Perónin jälkeiseen demokratiaan. Odotukset kuitenkin osoittautuivat erheellisiksi, koska juntta syyllistyi marxilaisen sissiliikkeen tukahduttamisen varjolla verisiin vainoihin, jotka käänsivät maailman sitä vastaan. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon.[4]

Tuotanto muokkaa

Borgesin tuotanto käsittää novellien, esseiden ja kirjallisuusarvostelujen lisäksi huomattavan määrän runoutta. Sokeudella oli merkittävä vaikutus hänen myöhempien novelliensa maailman muotoutumiseen. Peilien tiedetään aina herättäneen Borgesissa lapsuuteen palautuvia irrationaalisia pelontunteita, ja peilit ovatkin hänen teoksissaan pelottavia, mystisiä taikakaluja, joiden pelkkä läsnäolo luo salaperäistä tunnelmaa.

Borgesin tunnetuimmat tarinat käsittelevät aikaa, äärettömyyttä, labyrinttejä, todellisuutta ja identiteettikysymyksiä. Borgesin kuuluisin novelli on ehkä ”Tlön, Uqbar, Orbis Tertius” (1940), jossa salaperäisen mielikuvitusmaailman, Tlönin, oloja kuvaava tietosanakirja muuttaa maailman, kun ihmiset eivät enää innostu todellisuudesta, vaan haluavat muuttaa maailman uudeksi Tlöniksi. Novellia on pidetty allegoriana sekä ontologisesta idealismista että kirjoitusajankohdan totalitaarisista aatteista, jotka pyrkivät muuttamaan todellisuuden omaksi kuvakseen ja saivat kannatusta olemalla sisäisesti johdonmukaisempia kuin todellisuus – aivan kuten Tlönin maailma seuraa omaa ankaraa logiikkaansa, johon verrattuna elämä ja maailma vaikuttavat kovin kaoottisilta.

Borges kirjoitti kuitenkin myös hyvin konkreettiseen argentiinalaiseen miljööseen sijoittuvia lähinnä salapoliisitarinan veroisia novelleja: kuuluisa esimerkki on ”Emma Zunz”, jossa päähenkilö, nuori tyttö, surmaa isänsä elämän tuhonneen miehen, mutta lavastaa murhan huolella itsepuolustukseksi raiskaajaa vastaan. Emma Zunz on saksalaissyntyisen siirtolaisen tytär; hänen murhaamansa mies on juutalainen. Tässä, kuten myös novellissa ”Etelä”, korostuu argentiinalaisuus erilaisten maahanmuuttajaryhmien ja kansallisuuksien yhteensulautumana: toisin kuin useimmat muut eteläamerikkalaiset maat, Argentiina ei ole intiaani- ja mestitsivaltio, vaan eurooppalaisen, erityisesti italialaisen ja saksalaisen, maahanmuuton leimaama maa.

Suomennetut teokset muokkaa

Kirjat muokkaa

Muita suomennoksia muokkaa

  • Tlön, Uqbar, Orbis Tertius” (1940). ”Kuubalainen serenadi. Hän lauloi vain boleroja”. Teoksessa Kolmas maailma. Uutta proosaa espanjankielisestä Amerikasta. Toimittanut ja suomentanut Matti Rossi. Helsinki: Tammi, 1966.
  • ”Etelä” (1944). Teoksessa Fantastisia kertomuksia. Antologia. Toimittaneet Sulamit ja Erkki Reenpää. Helsinki: Otava, 1969.
  • ”Ympyrämäiset rauniot” (1940). Portti 2/1992.
  • ”Kuolematon” (1949). Portti 3/1992.
  • ”Toinen kuolema” (1974). Portti 4/1992.
  • ”Golem” (runo, 1958). Suomentanut Leevi Lehto. Niin & näin 4/2005. Verkkoversio. (PDF)

Lähteet muokkaa

  1. Mäkijärvi, Esa: Poukkoilevan mielen puhtaaksikirjoitusta – ja muita proosalastuja Demokraatti. 12.1.2024. Viitattu 8.3.2024.
  2. Gargan, Edward A.: Jorge Luis Borges, A Master of Fantasy and Fable, is Dead The New York Times. 15.6.1986. Viitattu 3.4.2016. (englanniksi)
  3. Liukkonen, Petri: Jorge Luis Borges (1899-1986) Author’s Calendar. Viitattu 3.4.2016. (englanniksi)
  4. Richardson, Patrick: An afternoon with Jorge Luis Borges The Independent. 29.4.2014. Viitattu 3.4.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Quian Quiroga, Rodrigo: Borges and Memory. Encounters with the Human Brain. Translated by Juan Pablo Fernández. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 2012. ISBN 978-0-262-01821-0. (englanniksi)
  • Salin, Petri: Hajamietteitä Borgesin kaunokirjallisesta tuotannosta. Portti 2/1992.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jorge Luis Borges.
  • Internetaleph. Borges-aiheinen sivusto, Internet Archive. (englanniksi)