Avaa päävalikko

Nobelin kirjallisuuspalkinto

Vuoden 2008 Nobelin kirjallisuuspalkinnon julkistustilaisuus.

Nobelin kirjallisuuspalkinto on yksi viidestä alkuperäisestä Nobel-palkinnosta ja se on maailman arvostetuin kirjallisuuspalkinto.[1][2] Ruotsin akatemia on myöntänyt sen ansioituneille kirjailijoille vuodesta 1901 alkaen. Alfred Nobelin testamentin mukaan kirjallisuuspalkinnolla tulee palkita teoksia, joissa on "ihanteellinen tendenssi". Palkinto jaetaan lokakuun alkupuolella. Mitalin lisäksi palkinnon saajaksi valittu henkilö saa huomattavan rahasumman, joka vuonna 2009 oli noin miljoona euroa.

TaustaMuokkaa

Pääartikkeli: Nobel-palkinto

Ruotsalainen keksijä Alfred Nobel määräsi vuonna 1895 kirjoittamassaan testamentissa, että suurin osa hänen omaisuudestaan käytettäisiin hänen kuolemansa jälkeen viiden palkinnon perustamiseen ”niille, jotka edeltävänä vuonna ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa”. Yksi näistä oli kirjallisuuden palkinto, jonka myöntämisen testamentti määräsi Ruotsin akatemialle.[1]

ValintaprosessiMuokkaa

Vuosittain Ruotsin akatemia pyytää lukuisia tahoja nimeämään sopivia Nobel-ehdokkaita. Ehdokkaita voivat nimetä Ruotsin akatemian jäsenet, muiden maiden kirjallisten akatemioiden ja vastaavien säätiöiden jäsenet, kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajat, kirjallisuus- ja kielitieteen professorit ja kirjailijaliittojen puheenjohtajat. Ehdotusten täytyy olla perillä helmikuuta 1. päivänä.[3]

Akatemian Nobel-komitea käy läpi ehdotetut kirjailijat, joita on tyypillisesti noin 120-150, ja ryhtyvät supistamaan listaa kunnes jäljellä on viisi ehdokasta. Ruotsin akatemian kaikki 18 jäsentä käyvät läpi nämä ehdokkaat ja päättävät voittajan, joka julkistetaan lokakuussa.[3]

PalkintoMuokkaa

Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajat saavat kultaisen mitalin, diplomin, jossa on tekstilainaus, ja rahasumman, joka riippuu Nobel-säätiön tuloista.[4] Vuonna 2017 palkintosumma oli 9 miljoonaa kruunua (noin 944 000 euroa).[5]

Kirjallisuuden Nobel-mitalissa on kuvattuna nuori mies istumassa laakeripuun alla kuuntelemassa ja kirjoittamassa muusan laulua. Mitaliin on kaiverrettu latinankielinen teksti Inventas vitam juvat excoluisse per artes. Vapaasti suomennettuna kirjoitus tarkoittaa: ”He, jotka paransivat taidoillansa elämää Maan päällä.” Sanat on lainattu Vergiliuksen Aeneis-teoksen kuudennen laulun 663. säkeestä. Mitalin on suunnitellut Erik Lindberg.[6]

VoittajatMuokkaa

Vuoteen 2019 mennessä Nobelin kirjallisuuspalkinto on jaettu 112 kertaa 116 henkilölle, joista 15 on naisia. Neljästi palkinto on jaettu kahden kirjailijan kesken. Yksikään kirjailija ei ole saanut palkintoa useammin kuin kerran. Kirjallisuuspalkintoja ei jaettu vuosina 1914, 1918, 1935 eikä toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1943.[7] Vuonna 2018 palkintoa ei jaettu Ruotsin akatemian kriisin vuoksi, mutta se päätettiin myöntää samaan aikaan seuraavan vuoden palkinnon kanssa.[8]

Alfred Nobelin testamentin mukaan kirjallisuuspalkinnolla piti palkita teoksia, joissa on "ihanteellinen tendenssi". Tämän nojalla on useana vuonna palkittu suurelle yleisölle tuntemattomia kirjailijoita ja vastaavasti sivuutettu tunnettuja nimiä ja ennakkosuosikkeja. Muun muassa Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin palkitseminen hänen muistelmistaan vuonna 1953 herätti epäilyjä valinnan poliittisuudesta.[9] Akatemiaa on arvosteltu myös muun muassa Eurooppa-keskeisyydestä ja pohjoismaisten kirjailijoiden suosimisesta.[2][10]

Vuoden 1949 kirjallisuuspalkinto myönnettiin vasta seuraavana vuonna yhdysvaltalaiselle William Faulknerille.[11]

Vuoden 1958 kirjallisuuspalkinto myönnettiin neuvostoliittolaiselle Boris Pasternakille. Neuvostoliiton kirjailijaliiton lehti Literaturnaja gazeta katsoi Pasternakin palkitsemisen Neuvostoliitolle vihamieliseksi teoksi ja Pasternak erotettiin kirjailijaliitosta. Tämän jälkeen Pasternak ilmoitti kieltäytyvänsä palkinnosta.[12] Vuoden 1970 palkinnon sai samoin neuvostoliittolainen, kotimaassaan jo tällöin julkaisukiellossa ollut Aleksandr Solženitsyn, joka oli kuvannut teoksissaan Stalinin valtakauden ilmapiiriä ja sen aikaista terroria.[13] Solženitsyn karkotettiin Neuvostoliitosta hänen teoksensa Vankileirien saaristo ilmestyttyä Pariisissa syksyllä 1973 ja hän vastaanotti palkintonsa vasta vuonna 1974.[14] Vuoden 1964 palkinto myönnettiin ranskalaiselle Jean-Paul Sartrelle, joka kieltäytyi siitä "henkilökohtaisista syistä". Palkinnosta kieltäytyi myös brittiläinen George Bernard Shaw vuonna 1925.[15]

Toistaiseksi ainoana suomalaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut Frans Emil Sillanpää vuonna 1939.[16]

Vuoden 1931 kirjallisuuspalkinnon saaja, ruotsalainen Erik Axel Karlfeldt on ainoa, jolle palkinto on myönnetty hänen kuolemansa jälkeen. Karlfeldt oli kuollut huhtikuussa 1931.[17]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nobel Prize: Introduction Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  2. a b Petäjä, Jukka: Kirjallisuuden Nobelin palkinnon tänään jakava Ruotsin akatemia on aina joutunut ristituleen Eurooppa vastaan muu maailma Helsingin Sanomat. 9.10.1997. Viitattu 7.12.2019.
  3. a b Petäjä, Jukka: Näin Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnetään Helsingin Sanomat. 9.10.1997. Viitattu 7.12.2019.
  4. Nobel Prize: The prizes Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  5. Palkitsijat vertaavat tuoretta kirjallisuuden Nobel-voittajaa Kazuo Ishiguroa Austeniin, Kafkaan ja Proustiin – luuli itse, että kyse on pilasta Helsingin Sanomat. 6.10.2017. Viitattu 7.12.2019.
  6. The Nobel Medal for Literature Nobel-säätiö. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  7. Facts on the Nobel Prize in Literature Nobel-säätiö. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  8. Petäjä, Jukka: Kirjallisuuden Nobel-palkintoja jaetaan tällä viikolla peräti kaksi – Miten Ruotsin akatemia päätyi tähän ennenkuulumattomaan tilanteeseen? Helsingin Sanomat. 7.10.2019. Viitattu 7.12.2019.
  9. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971, s. 286. Helsinki: Otava, 1970.
  10. Kirjallisuuden Nobel-palkitut: OlgaTokarczuk on puolalainen aktivisti, itävaltalainen Peter Handke puolusti Miloševićia Helsingin Sanomat. 10.10.2019. Viitattu 7.12.2019.
  11. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952, s. 15. Helsinki: Otava, 1951.
  12. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960, s. 64. Helsinki: Otava, 1959.
  13. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 79. Helsinki: Otava, 1971.
  14. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 26. Helsinki: Otava, 1975.
  15. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1966, s. 66. Helsinki: Otava, 1965.
  16. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1965, s. 302. Helsinki: Otava, 1964.
  17. Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 502. Helsinki: Otava, 1962.

Aiheesta muuallaMuokkaa