Likainen puolitusina
Likainen puolitusina on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Visa Mäkisen komediaelokuva. Sen nimi juontaa juurensa sotaelokuvaan Likainen tusina (engl. Dirty Dozen). Kyseessä on kertausharjoitusaiheinen sotilasfarssi. Elokuva kuvattiin kesäkuussa 1982 Porissa noin puolen miljoonan markan budjetilla. Elokuvateatterilevityksen kokonaiskatsojamäärä oli 81 642 katsojaa[1] Televisioesityksessä vuonna 1986 elokuvan näki noin 408 000 katsojaa.
| Likainen puolitusina | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Visa Mäkinen |
| Käsikirjoittaja | Visa Mäkinen |
| Tuottaja | Visa Mäkinen |
| Pääosat |
Tenho Saurén Kauko Helovirta Ilmari Saarelainen Allan Tuppurainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Tuotanto Visa Mäkinen |
| Ensi-ilta | 27. elokuuta 1982 |
| Kesto | 1 h 32 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Budjetti | Noin 500 000 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Suomen armeijalle ollaan tuomassa säilytettäväksi jalkapallon muotoista pommia, jota tullaan käyttämään Suomessa kuvattavassa ulkomaisessa elokuvassa. Tämä niin kutsuttu ”pallopommi” kuitenkin katoaa kuljetuksen aikana, ja sitä etsimään lähetetään viisi kertausharjoituksiin myöhässä tullutta miestä – Aaro Vierumäki (Ilmari Saarelainen), jalkapalloilija Mape Liukkonen (Allan Tuppurainen), toimitusjohtaja Oskari Tertsunen (Tauno Karvonen), yövartija Piippola (Matti Ruohola), sekä rekkakuski Reiska Mellberg (Visa Mäkinen). Mukaan tulee myös Mellbergin mukana tullut liftari Pirjo (Titta Jokinen). Majuri Auerin (Kauko Helovirta) käskystä joukkoa johtaa vääpeli Kyllijoki, ”Kylli-Setä” (Tenho Saurén).
Ennen operaation alkua toimitusjohtaja Tertsunen löysi tietämättään pallopommin matkansa varrelta. Mape luulee palloa omakseen ja ottaa sen talteen. Likainen puolitusina kiertää kaupungin ja sen lähiympäristön Reiskan pakettiautolla tutkien jokaisen löytämänsä jalkapallon urheiluliikkeitä ja naisten jalkapallo-ottelua myöten, tietämättä että heidän etsimänsä jalkapallon muotoinen pommi on koko ajan heidän matkassaan. Turhien etsintöjen turhauttama Mape ”haistattaa pitkät koko pommille”, ja joukko palaa päämajaan, mikä on kaupungin erään hotellin huoneessa. Operaationjohtaja vääpeli Kyllijoki kuitenkin ilmoittaa löytäneensä pallon tällä aikaa, ja sen kunniaksi joukko järjestää juhlat, joissa juodaan limonadia ja syödään jäätelöä.
Seuraavana päivänä likainen puolitusina saapuu kuvauspaikalle, missä ovat myös elokuvan ohjaajat Erik Lungholm (Ville-Veikko Salminen) ja King Kranzenjammer (Allan Tuppurainen). Vääpeli Kyllijoki luovuttaa pommiksi uskomansa pallon ohjaaja Kranzenjammerille, joka aloittaa kuvaukset saman tien kuvaamalla pommin räjähdyksen. Lähtölaskennan aikana likainen puolitusina kuitenkin huomaa, ettei pallopommi ole jalkapallokentällä vaan heillä itsellään. Pallo räjäyttää pakettiauton. Ambulanssin lähtiessä viemään loukkaantunutta Mapea sairaalaan, poliisit pidättävät Reiskan, joka oli aiemmin varastanut joukon pakettiauton.
Elokuvan loppukohtauksessa majuri Auer palkitsee kertausharjoitukseen tulleet miehet mansikkaleivoskahveilla. Toimitusjohtaja Tertsunen lupautuu korvaamaan operaation aiheuttamat vahingot laittamalla ne ”Tertsusen firman piikkiin”. Kasarmin pihalla joukkoa vastaan pomppii jalkapallo, ja Mape ei voi olla näyttämättä jalkapalloilutaitojaan. Hänen banaanipotkunsa menee kenraalin ikkunasta sisään, ja kaikki pakenevat juosten paikalta vääpeli Kyllijokea ja majuri Auerta myöten.
Näyttelijät muokkaa
- Tenho Saurén – vääpeli Kyllijoki
- Kauko Helovirta – majuri Auer
- Ilmari Saarelainen – Aaro Vierumäki
- Allan Tuppurainen – Mape Liukkonen/elokuvaohjaaja King Kranzenjammer
- Ville-Veikko Salminen – elokuvaohjaaja Erik Lungholm
- Tauno Karvonen – Oskari Tertsunen
- Titta Jokinen – Pirjo
- Matti Ruohola – yövartija Piippola
- Visa Mäkinen - Reiska Mellberg
- Reijo Salminen – "presidentin mies"/Mr. Presidentin ääni
- Pauli Virta – sotilas
- Pekka Elomaa - Posteljooni
Arvioita muokkaa
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antaa Likaiselle puolitusinalle tähtien sijasta pommin, mikä vastaa sanallista arviota ”täysin epäonnistunut tekele”.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1982 www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 21.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.