Avaa päävalikko

Arto Paasilinna

suomalainen kirjailija

Arto Tapio Paasilinna (20. huhtikuuta 1942 Kittilä15. lokakuuta 2018 Espoo)[1][2] oli suomalainen humoristikirjailija.

Arto Paasilinna
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt 20. huhtikuuta 1942
Kittilä
Kuollut 15. lokakuuta 2018 (76 vuotta)[1]
Espoo
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli suomi
Tuotannon kieli Suomi
Aikakausi 1964–2009
Tyylilajit huumori
Esikoisteos Karhunkaataja Ikä-Alpi
(1964)
Aiheesta muualla
www.artopaasilinnanseura.fi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paasilinna julkaisi uransa aikana kolmekymmentäviisi romaania. Hänen teoksiaan on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. [3]lähde tarkemmin? Tunnettuja Paasilinnan teoksia ovat Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha.

Elämä ja uraMuokkaa

NuoruusMuokkaa

Arto Tapio Paasilinna syntyi 20. huhtikuuta 1942 Kittilän Alakylässä. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli ja asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda-Maria "Maija" Paasilinna (o.s. Niva). Myös hänen veljensä Erno, Reino ja Mauri Paasilinna ovat kirjailijoita.

Paasilinnat olivat kotoisin Petsamon Salmijärveltä. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 perhe pakeni Norjaan. He palasivat Suomeen seuraavan vuoden huhtikuussa ja asuivat eri puolilla Lappia.[4] Perheen viides lapsi Arto syntyi Mäkivaara-nimisessä autiotalossa, jonka vanhemmat olivat vuokranneet Kittilästä.[5] Arton ollessa 1,5-vuotias Paasilinnat jättivät Kittilän taakseen. He asuivat useilla paikkakunnilla, ennen kuin asettuivat Tervolaan Kuikeron asutustilalle syksyllä 1948. Valtio antoi evakoille maata, mutta lopusta he saivat huolehtia itse. Tontilla ei ollut asuinrakennusta, mutta Väinö vuokrasi perheelle väliaikaisesti yhden huoneen hirsimökin. Varsinaisen talon rakennustyöt aloitettiin seuraavana kesänä. Sota ja pitkä evakkotaival olivat suistaneet perheen köyhyyteen. Väinö Paasilinna hoiti asioitsijan töitä, mutta asiakkailla ei aina ollut varaa maksaa palkkioita.[6] Tilannetta pahensi hänen sairastamansa tuberkuloosi. Väinö-isä kuoli maaliskuussa 1950.[7]

Paasilinnan perheessä arvostettiin kirjasivistystä[8], ja Arto osasi lukea ja kirjoittaa jo ennen kouluun menoa.[9] Koulumatkoillaan hän viihdytti usein nuorempia sisaruksiaan Sirpaa ja Mauria kertomalla tarinoita.[10]

Paasilinnan ensimmäiset kirjoitukset julkaistiin Pohjolan Sanomien nuortensivuilla.[11]

Paasilinna suoritti asepalveluksen Pohjan prikaatissa Oulussa[12] ja pääsi siviiliin helmikuussa 1960 sotamiehenä.[13]

YksityiselämäMuokkaa

Paasilinna oli vuodesta 1972 naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan (o.s. Kasper) kanssa. Hänellä on kaksi poikaa aiemmasta avioliitosta (1963–1967) Hilkka Onerva Nousun kanssa.[14]

ToimittajaMuokkaa

Paasilinna opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa vuosina 1962–1963. Hän työskenteli 1960- ja 1970-luvulla toimittajana useissa lehdissä. Hän aloitti Lapin Kansan toimitusharjoittelijana vuonna 1963. Vuosina 1963–1964 Paasilinna oli Warkauden Lehden uutistoimittaja, 1964–1965 Koillissanomien toimitussihteeri, 1965–1966 Kainuun Sanomien erikoistoimittaja, 1966–1968 Pohjolan Työn päätoimittaja, 1968–1970 Apu-lehden toimittaja ja vuosina 1964–1968 ja 1970–1974 Suomen Kuvalehden vakituinen avustaja. Vuosina 1973–1974 hän oli Nuoren Voiman ja vuosina 1974–1975 Viikkosanomien päätoimittaja. Paasilinna toimi Avun kolumnistina vuodet 1975–1988 ja teki 1970-luvulta alkaen lehtiartikkeleiden ja pakinoiden lisäksi myös radio- ja televisiotyötä.[2]

KirjailijaMuokkaa

Paasilinna julkaisi esikoisteoksensa Karhunkaataja Ikä-Alpi vuonna 1964 ja ensimmäisen romaaninsa Operaatio Finlandia vuonna 1972. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1975.[14]

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kirjallisuuden vientikeskus Filin tilastojen mukaan Arto Paasilinnan käännetyimmät teokset olivat Jäniksen vuosi (käännetty 26 kielelle) ja Ulvova mylläri (24 kielelle).[15] Kaikkiaan Paasilinnan kirjoja oli Filin mukaan käännetty 35 kielelle.[16] Teoksia on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, Saksassa Suloinen myrkynkeittäjä. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkosen ohjaamina Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Hurmaava joukkoitsemurha ja Kymmenen riivinrautaa sekä televisiosarjaksi Suloinen myrkynkeittäjä. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorven ohjaama Onnellinen mies ja Jouko Suikkarin ohjaus Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä.[17]

Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi Paasilinnan romaaneihin perustuvaa sarjakuvateosta. Vuonna 2002 ilmestyi Ronkoteus-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin Lentävä kirvesmies. Karvainen kamaripalvelija ilmestyi vuonna 2006, ja se perustuu Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija -romaaniin.

Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.[18]

Viimeiset vuodetMuokkaa

Paasilinna tuomittiin maaliskuussa 2009 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vamman tuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Paasilinna ajoi kiellettyyn ajosuuntaan.[19] Vuonna 2012 tämän arveltiin johtuneen Paasilinnan aiemmin kärsimien epileptisten kohtausten aiheuttamasta näkökentän kapenemisesta.[20]

Paasilinna sai lokakuussa 2009 aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon[21], ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Keväällä 2011 Paasilinnan vointi koheni, mutta entiselleen hänen ei enää odotettu palaavan. Hän asui sairaalahoidon jälkeen hoivakodissa. Huhtikuussa 2012 kerrotiin Paasilinnan toipuneen niin hyvin, että hän oli pystynyt kirjoittamaan ja oli tehnyt hoitokodissa 80-sivuisen luonnoksen uudesta kirjasta.[22][23]

Arto Paasilinna kuoli 15. lokakuuta 2018 espoolaisessa hoitokodissa 76-vuotiaana.[24]

TeoksetMuokkaa

RomaanitMuokkaa

36 romaania:

Muut teoksetMuokkaa

  • Karhunkaataja Ikä-Alpi. Helsinki: Tammi, 1964.
  • Kansallinen vieraskirja. Graffiitti eli vessakirjoituksia. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
  • Eurooppalaiset kasvot. WSOY, 1980. ISBN 978-951-0-09847-9.
  • Seitsemän saunahullua suomalaista. Helsinki: Business Books, 1984. ISBN 978-951-9-43403-2.
  • Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Kymmenen tuhatta vuotta. Helsinki: Business Books, 1986. ISBN 978-951-9-43425-4.
  • Hankien tarinoita. Helsinki: Tietosanoma, 1998. ISBN 978-951-8-85145-8.
  • Leino, Eino: Lentojätkä. Elämäkertateos. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-16602-3.
  • Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Ronkoteus (sarjakuva). Sarjakuvateos romaanista Lentävä kirvesmies. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-25900-9.
  • Yhdeksän unelmaa. Muistelmateos. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27288-6.
  • Sadan vuoden savotta. Sallinen, Raimo. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-0-28225-0.
  • Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Karvainen kamaripalvelija. Sarjakuvateos romaanista Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31636-8.
  • Kuusilaakson tarinoita. Kuvitus Sallinen, Raimo. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31454-8.
  • Paasilinna, Arto & Spåre, Harri: Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja. Edico Oy, 2006. ISBN 978-951-9-75429-1.
  • Suomalaisten kulkupelit. Kuvitus Raimo Sallinen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32403-5.

Kootut teoksetMuokkaa

  • Vaellustarinat. Sisältää romaanit Jäniksen vuosi, Isoisää etsimässä, Hirtettyjen kettujen metsä. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17932-1.
  • Sotajutut. Sisältää romaanit Operaatio Finlandia, Sotahevonen, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17933-8.
  • Uskonnollinen trilogia. Sisältää romaanit Herranen aika, Ukkosenjumalan poika, Auta armias. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17934-5.
  • Yksinäiset taistelijat. Sisältää romaanit Onnellinen mies, Vapahtaja Surunen, Suloinen myrkynkeittäjä. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17935-2.
  • Piruparat. Sisältää romaanit Ulvova mylläri, Kultainen nousukas, Hurmaava joukkoitsemurha. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17936-9.
  • Meri- ja avaruusmatkailijat. Sisältää romaanit Paratiisisaaren vangit, Parasjalkainen laivanvarustaja, Koikkalainen kaukaa. WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17937-6.

ElokuvatMuokkaa

Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa.

KuunnelmatMuokkaa

Radioteatteri esitti vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista Onnellinen mies ja Operaatio Finlandia.

PalkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Jouni K. Kemppainen: Onnellinen mies – kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Espoo: Paasilinna, 2012

ViitteetMuokkaa

  1. a b Arto Paasilinna on kuollut Ilta-Sanomat. 16.10.2018. Viitattu 16.10.2018.
  2. a b Paasilinna, Arto Kirjasampo.fi. Viitattu 25.11.2014.
  3. Kirjailija Arto Paasilinna on kuollut – Veli Reino Paasilinna: ”Arto oli vetävä persoona, joka löysi aina temppuilun aiheen” Helsingin Sanomat 16.10.2018
  4. Kemppainen 2012, s. 13–14
  5. Kemppainen 2012, s. 9
  6. Kemppainen 2012, s. 23
  7. Kemppainen 2012, s. 24
  8. Kemppainen 2012, s. 29
  9. Kemppainen 2012, s. 24
  10. Hannu Hirvikoski: Arto Paasilinnan elämäntarina kuvina, s. 24. Helsinki: Edico Oy, 2007. ISBN 978-952-5-70805-9.
  11. Kemppainen 2012, s. 31
  12. Kemppainen 2012, s. 34
  13. Kemppainen 2012, s. 35
  14. a b Kalemaa, Kalevi: Paasilinna, Arto (1942– ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.11.2014.
  15. Kirjallisuusviennin tilastoja tilanne 11/2016. finlit.fi. Viitattu 27.4.2017.
  16. Suomen kirjallisuuden käännökset (Hakuehtoina käytetty Alkuteoksen tekijä: Arto Paasilinna; sukupuoli: mies; Julkaistut teokset) finlit.fi. Viitattu 27.4.2017.
  17. Arto Paasilinna Kirjailijat. Kirjasampo. Viitattu 19.10.2018.
  18. Kuningas Arto on kuuma lappilainen, Kuiskaaja, Helsingin Sanomat, 25.6.2010 s. C 3.
  19. Arto Paasilinnalle kovat rapsut kolarista 13.3.2009. Yle Uutiset. Viitattu 28.3.2010.
  20. Kemppainen, Jouni K.: Isän kanssa mökillä (digitilaajille) Kuukausiliite - Helsingin Sanomat. 16.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
  21. Arto Paasilinna sai vakavan sairauskohtauksen Ilta-Sanomat. 22.10.2009. Viitattu 22.10.2009.
  22. Tähtivaara, Sarianne: Tällainen oli Arto Paasilinnan värikäs elämä Aamulehti. 16.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
  23. Haili, Aino: Näin Arto Paasilinnan poika puhui kirjailijasta kuusi vuotta sitten MTV3, Uutiset. 16.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
  24. Arto Paasilinna on kuollut iltalehti.fi. Viitattu 16.10.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa