Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (elokuva)

vuoden 1996 elokuva

Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä on vuonna 1996 valmistunut Ere Kokkosen ohjaama elokuva Arto Paasilinnan samannimisestä romaanista. Televisiossa elokuva on esitetty hieman laajempana kaksiosaisena sarjana.

Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä
Elokuvan juliste, Ere Kokkonen, 1996.
Elokuvan juliste, Ere Kokkonen, 1996.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Perustuu Arto Paasilinnan romaaniin Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä
Tuottaja Anna-Maija Kokkonen
Säveltäjä Olli Ahvenlahti
Kuvaaja Jari Mutikainen
Leikkaaja Jyrki Keränen
Pääosat Kalevi Kahra
Santeri Kinnunen
Ahti Kuoppala
Maija-Liisa Peuhu
Susanna Mikkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi Suomi
Tuotantoyhtiö Ere Kokkonen Oy
Ensi-ilta Suomi 18. lokakuuta 1996[1]
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli Suomi
Budjetti 1 390 757 mk
Seuraaja Hurmaava joukkoitsemurha
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

RooleissaMuokkaa

 Kalevi Kahra   Taavetti Rytkönen  
 Santeri Kinnunen   Seppo Sorjonen  
 Ahti Kuoppala   Heikki Mäkitalo  
 Maija-Liisa Peuhu   Anna Mäkitalo  
 Susanna Mikkonen   Sorjosen kihlattu  
 Arvo Hämäläinen   Nimismies  
 Tapani Korhonen   Lestijärven 1. poliisi  
 Mauri Saikkonen   Lestijärven 2. poliisi  
 Seppo Mäki   Lääkäri Hyvärinen  
 Jari Salmi   Taavi Niemelä  
 Olli Ahvenlahti   Pianisti  
 Raimo Grönberg   Hotelli Tammerin porttivahti  
 Liisa Roine   Hotelli Tammerin tarjoilija  
 Matti Nurminen   Taksikuski  

TuotantoMuokkaa

Elokuvaa kuvattiin kesällä 1996 Keski-Pohjanmaan Lestijärvellä ja Kokkolassa sekä Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Seinäjoella.[1]

VastaanottoMuokkaa

Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä sai kutsuvierasensi-iltansa 15. lokakuuta 1996 kuvauspaikkakuntana käytettyä Lestijärveä lähimpänä sijaitsevassa elokuvateatterissa, Kannuksen Koivussa ja tähdessä. Helsingissä se tuli ohjelmistoon kolme päivää myöhemmin.[2]

Helsingin Sanomien arvostelussa Mikael Fränti kuvaili elokuvaa Ere Kokkosen kunnianhimoiseksi yritykseksi irtautua aiemmin tekemistään Körmy- ja Turhapuro-elokuvista, mutta hänestä Kokkonen ei oikein pysty hyödyntämään Paasilinnan tekstin tarjoamia mahdollisuuksia. Fränti luonnehtii Kokkosen ohjausta sympaattiseksi mutta vanhahtavaksi, vaisuksi ja tasapaksuksi.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Palm, Eeva: Lestijärvi heräsi elokuvan tekoon. Helsingin Sanomat, 28.8.1996, s. 5. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Palm, Eeva: Kannus sai maailman ensi-illan. Helsingin Sanomat, 18.10.1996, s. 40. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Fränti, Mkael: Kaksi miestä matkalla suomalaismetsään. Ere Kokkonen ohjaa Paasilinnaa sympaattisesti mutta vanhahtavasti. Helsingin Sanomat, 12.11.1996, s. 34. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.