Ere Kokkonen

suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä

Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen (7. heinäkuuta 1938 Savonlinna16. lokakuuta 2008 Helsinki)[1] oli suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hän ohjasi kaikkiaan 33 elokuvaa vuosina 1966–2004. Hänet muistetaan erityisesti Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -elokuvista sekä Arto Paasilinnan teosten filmatisoinneista.[2]

Ere Kokkonen
Ere Kokkonen Helsingin taiteiden yössä elokuussa 2008.
Ere Kokkonen Helsingin taiteiden yössä elokuussa 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi Erkki Olavi Kokkonen
Syntynyt7. heinäkuuta 1938
Savonlinna
Kuollut16. lokakuuta 2008 (70 vuotta)
Helsinki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Ere Kokkonen (keskellä) ohjaa Uuno Turhapuro -elokuvaa 1973.

Kokkonen teki tiivistä yhteistyötä Spede Pasasen kanssa 1960-luvulta aina tämän kuolemaan asti.

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Ere Kokkonen oli Väinö ja Elna Kokkosen vanhin lapsi; perheeseen syntyi hänen jälkeensä vielä sisar Ulla. Kokkoset muuttivat Savonlinnan keskustasta Pääskylahteen Eren ollessa noin kahdeksanvuotias. Isä Väinö toimi talvet Wilh. Schaumanin vaneritehtaan verstaassa ja kesät konemestarina Pehr Schauman -hinaajassa, äiti Elna oli ompelija ja keittäjä.

Kokkonen oli lapsena ja nuorena innokas urheilija. Hän harrasti muun muassa jalkapalloa ja hiihtoa. Koulunkäynnin hän aloitti vuonna 1945 Puistokadun kansakoulussa. Savonlinnan poikalyseoon hän pääsi vuonna 1949 koulun 2536. oppilaana. Kouluaikana hän muun muassa perusti näytelmäkerhon ja soitti hetken rumpua teiniorkesterissa. Lyseossa hän jäi kerran luokalle mutta valmistui ylioppilaaksi yhdeksän vuoden jälkeen vuonna 1958.

Kokkonen suoritti varusmiespalveluksensa Hämeenlinnassa. Vuonna 1959 hän oli Haminassa Reserviupseerikoulun kurssilla 96. Samana keväänä hän pyrki opiskelemaan ohjaajaksi Teatterikorkeakouluun mutta karsiutui ainoana kolmen viimeisen hakijan joukosta. Syksyllä hän ilmoittautui Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan lukemaan fysiikkaa. Opiskeluaikana hän osallistui Ylioppilasteatterin toimintaan ja aloitti syksyllä 1960 matematiikan opettajana Jokelan yhteiskoulussa. Samaan aikaan hän sai myös iltatyöpaikan Tesvision studio-ohjaajana. Kun Mainostelevisio haki lehti-ilmoituksella ohjaajaa, hän lähetti hakemuksensa ja sai paikan 15. kesäkuuta 1961.

Työura

muokkaa

Kokkonen toimi viihteen tekijänä Mainostelevisiossa ja Yleisradiossa vuodesta 1961 alkaen. MTV:n viihdepäällikkö hänestä tuli vuonna 1974. Filmituotanto Spede Pasanen -yhtiön tuotantopäälliköksi Kokkonen siirtyi vuonna 1983.[3] Yleisradion Taideohjelmien päällikkönä hän työskenteli vuodesta 1991 vuoteen 1993.[2]

Elokuvien lisäksi Kokkonen ohjasi televisiossa ja teatterissa sekä johti vuodesta 1995 alkaen omaa Komediateatteri Arenaansa, jossa hän tuotti ja ohjasi runsaasti poliittista ajankohtaissatiiria. MTV-teatteri-aikanaan 1960-luvulla hän teki myös vakavia draamoja.

Kokkonen perusti vuonna 1987 elokuvayhtiön Ere Kokkonen Oy. Hänelle myönnettiin vuonna 1999 elokuvaneuvoksen arvonimi ja hänet palkittiin erikoistelviksellä vuonna 2002.[4]

Kritiikki

muokkaa

Kriitikot suhtautuivat Ere Kokkosen ohjauksiin lähinnä penseästi. Pisimmälle ennakkoasenteellisuuden vei elokuvaprofessori Sakari Toiviainen: ”En ole vielä nähnyt Spede-tuotannon uusinta elokuvaa, mutta huono sen täytyy olla.”[5]

Tutkija Veijo Hietalan mukaan ”Spede on kaikkien tuottamiensa elokuvien varsinainen sielu, auteur, riippumatta siitä, mikä rooli hänellä on nimellisesti produktiossa ollut”. Ere Kokkonen kiisti tämän. Hänen mukaansa elokuvien lopputekstit kertovat luotettavasti siitä, kuka mistäkin tehtävästä on vastannut.[5]

Harrastukset

muokkaa

Ere Kokkonen oli intohimoinen golfin harrastaja ja toimi Suur-Helsingin Golf ry:n puheenjohtajana vuosina 1986–1992, jolloin hän esimerkiksi suunnitteli Lakiston golfkentän ja valvoi sen rakentamista.[6]

Yksityiselämä

muokkaa

Kokkonen oli naimisissa Tarja-Tuulikki Tarsalan kanssa vuosina 1960-1969. Kokkonen avioitui toisen kerran Titta Jokisen kanssa vuonna 1974 ja Kokkosen ainoa tytär Kiti syntyi jo samana vuonna. Jokinen ja Kokkonen erosivat 1978. Kolmannen puolison, Anna-Maija Kokkosen kanssa Kokkonen avioitui vuonna 1984 ja he olivat liitossa Kokkosen kuolemaan asti.

Kokkonen menehtyi 70-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Helsingissä lokakuussa 2008. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[7][8]

Elokuvat (käsikirjoittajana, ohjaajana tai näyttelijänä)

muokkaa

Televisiosarjat (ohjaajana)

muokkaa

Televisiosarjat (tuottajana)

muokkaa

Televisioteatteri

muokkaa

Teatteri

muokkaa
  • Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (2001, ohjaus, Pyynikin kesäteatteri)

Komediateatteri Arena

muokkaa
  • Presidenttipeli (1992, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Monttu auki (1993, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Oho! Sano Brysseli (1994, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Totta Mooses (1995, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Tyttökullat (1995, ohjaus)
  • 3 Lumikkia ja 200 Kääpiötä (1996, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Mistä tenori? - Eli Kusta il Stupido (1997, ohjaus)
  • Ihan auki Eurooppaan (1997, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Torvensoittaja katolla (1998, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Pennitön uneksija (1999, käsikirjoitus)
  • Ysi ysi – Parasta ennen 2000 (1999, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • After-Play - Kierros vielä (1999, ohjaus)
  • Akkavalta (2000, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ihan Pimeetä - Black Comedy (2001, ohjaus)
  • Nokkapokka (2001, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Potut pottuina (2002, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Pulinat pois (2003, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Rakastan rakastan (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Maamme nauru (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Hätäinen hääyö (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Haluatko presidentiksi? (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Löysät pois (2006, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ruma Elsa (2006, ohjaus)
  • Natoni on toista maata (2006, käsikirjoitus)
  • Tabe Slioorin tarina (2007, käsikirjoitus Timo Elo ja Ere Kokkonen, ohjaus Ere Kokkonen)
  • Lumikki ja Älykääpiöt (2007, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Arto Paasilinna ja Hurmaava joukkoitsemurha (2008, ohjaus ja dramaturgia)
  • Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja (2008, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Spede ja kumppanit - eli tarina miehistä jotka tunsivat Uuno Turhapuron (2009, käsikirjoitus)

Kirjat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Ere Kokkonen on kuollut Iltalehti.fi. 16.10.2008. Viitattu 13.5.2014.
  2. a b Hämäläinen, Marko: Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat, 17.10.2008. Artikkelin verkkoversio (16.10.2008). Viitattu 13.5.2014.
  3. Iltasanomat 17.10.2008, s. 24
  4. Turhapuro-ohjaaja Ere Kokkonen on kuollut. Iltasanomat.fi. 16.10.2008. Arkistoitu 12.1.2016. Viitattu 4.1.2016.
  5. a b Kokkonen, Ere: Muisti palaa pätkittäin. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22401-3.
  6. Ere Kokkonen 1938-2008
  7. Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 11.2.2024.
  8. Vauhkonen, Pekka: Ohjaaja Erkki Olavi "Ere" Kokkonen VLS - Näyttelijöitä ja elokuvaväkeä. 1.6.2010. Viitattu 11.2.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa