Ere Kokkonen
Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen (7. heinäkuuta 1938 Savonlinna – 16. lokakuuta 2008 Helsinki)[1] oli suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hän ohjasi kaikkiaan 33 elokuvaa vuosina 1966–2004. Hänet muistetaan erityisesti Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -elokuvista sekä Arto Paasilinnan teosten filmatisoinneista.[2]
| Ere Kokkonen | |
|---|---|
 Ere Kokkonen Helsingin taiteiden yössä elokuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Erkki Olavi Kokkonen |
| Syntynyt | 7. heinäkuuta 1938 Savonlinna |
| Kuollut | 16. lokakuuta 2008 (70 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kokkonen teki tiivistä yhteistyötä Spede Pasasen kanssa 1960-luvulta aina tämän kuolemaan asti.
Lapsuus ja nuoruus
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ere Kokkonen oli Väinö ja Elna Kokkosen vanhin lapsi; perheeseen syntyi hänen jälkeensä vielä sisar Ulla. Kokkoset muuttivat Savonlinnan keskustasta Pääskylahteen Eren ollessa noin kahdeksanvuotias. Isä Väinö toimi talvet Wilh. Schaumanin vaneritehtaan verstaassa ja kesät konemestarina Pehr Schauman -hinaajassa, äiti Elna oli ompelija ja keittäjä.
Kokkonen oli lapsena ja nuorena innokas urheilija. Hän harrasti muun muassa jalkapalloa ja hiihtoa. Koulunkäynnin hän aloitti vuonna 1945 Puistokadun kansakoulussa. Savonlinnan poikalyseoon hän pääsi vuonna 1949 koulun 2536. oppilaana. Kouluaikana hän muun muassa perusti näytelmäkerhon ja soitti hetken rumpua teiniorkesterissa. Lyseossa hän jäi kerran luokalle mutta valmistui ylioppilaaksi yhdeksän vuoden jälkeen vuonna 1958.
Kokkonen suoritti varusmiespalveluksensa Hämeenlinnassa. Vuonna 1959 hän oli Haminassa Reserviupseerikoulun kurssilla 96. Samana keväänä hän pyrki opiskelemaan ohjaajaksi Teatterikorkeakouluun mutta karsiutui ainoana kolmen viimeisen hakijan joukosta. Syksyllä hän ilmoittautui Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan lukemaan fysiikkaa. Opiskeluaikana hän osallistui Ylioppilasteatterin toimintaan ja aloitti syksyllä 1960 matematiikan opettajana Jokelan yhteiskoulussa. Samaan aikaan hän sai myös iltatyöpaikan Tesvision studio-ohjaajana. Kun Mainostelevisio haki lehti-ilmoituksella ohjaajaa, hän lähetti hakemuksensa ja sai paikan 15. kesäkuuta 1961.
Työura
muokkaaKokkonen toimi viihteen tekijänä Mainostelevisiossa ja Yleisradiossa vuodesta 1961 alkaen. MTV:n viihdepäällikkö hänestä tuli vuonna 1974. Filmituotanto Spede Pasanen -yhtiön tuotantopäälliköksi Kokkonen siirtyi vuonna 1983.[3] Yleisradion Taideohjelmien päällikkönä hän työskenteli vuodesta 1991 vuoteen 1993.[2]
Elokuvien lisäksi Kokkonen ohjasi televisiossa ja teatterissa sekä johti vuodesta 1995 alkaen omaa Komediateatteri Arenaansa, jossa hän tuotti ja ohjasi runsaasti poliittista ajankohtaissatiiria. MTV-teatteri-aikanaan 1960-luvulla hän teki myös vakavia draamoja.
Kokkonen perusti vuonna 1987 elokuvayhtiön Ere Kokkonen Oy. Hänelle myönnettiin vuonna 1999 elokuvaneuvoksen arvonimi ja hänet palkittiin erikoistelviksellä vuonna 2002.[4]
Kritiikki
muokkaaKriitikot suhtautuivat Ere Kokkosen ohjauksiin lähinnä penseästi. Pisimmälle ennakkoasenteellisuuden vei elokuvaprofessori Sakari Toiviainen: ”En ole vielä nähnyt Spede-tuotannon uusinta elokuvaa, mutta huono sen täytyy olla.”[5]
Tutkija Veijo Hietalan mukaan ”Spede on kaikkien tuottamiensa elokuvien varsinainen sielu, auteur, riippumatta siitä, mikä rooli hänellä on nimellisesti produktiossa ollut”. Ere Kokkonen kiisti tämän. Hänen mukaansa elokuvien lopputekstit kertovat luotettavasti siitä, kuka mistäkin tehtävästä on vastannut.[5]
Harrastukset
muokkaaEre Kokkonen oli intohimoinen golfin harrastaja ja toimi Suur-Helsingin Golf ry:n puheenjohtajana vuosina 1986–1992, jolloin hän esimerkiksi suunnitteli Lakiston golfkentän ja valvoi sen rakentamista.[6]
Yksityiselämä
muokkaaKokkonen oli naimisissa Tarja-Tuulikki Tarsalan kanssa vuosina 1960-1969. Kokkonen avioitui toisen kerran Titta Jokisen kanssa vuonna 1974 ja Kokkosen ainoa tytär Kiti syntyi jo samana vuonna. Jokinen ja Kokkonen erosivat 1978. Kolmannen puolison, Anna-Maija Kokkosen kanssa Kokkonen avioitui vuonna 1984 ja he olivat liitossa Kokkosen kuolemaan asti.
Kokkonen menehtyi 70-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Helsingissä lokakuussa 2008. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[7][8]
Elokuvat (käsikirjoittajana, ohjaajana tai näyttelijänä)
muokkaa- Millipilleri (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1966)
- Paha kulkee (ohjaaja, 1966)
- Pähkähullu Suomi (käsikirjoittaja ja näyttelijä, 1967)
- Noin 7 veljestä (käsikirjoittaja ja näyttelijä, 1968)
- Mies elää (ohjaaja, 1968)
- Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1969)
- Leikkikalugangsteri (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1969)
- Pohjan tähteet (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1969)
- Jussi Pussi (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1970)
- Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1970)
- Kahdeksas veljes (näyttelijä, 1971)
- Saatanan radikaalit (näyttelijä, 1971)
- Uuno Turhapuro (ohjaaja ja näyttelijä, 1973)
- Viu-hah hah-taja (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1974)
- Professori Uuno D. G. Turhapuro (ohjaaja ja näyttelijä, 1975)
- Lottovoittaja UKK Turhapuro (ohjaaja ja näyttelijä, 1976)
- Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (ohjaaja ja näyttelijä, 1977)
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (ohjaaja, 1978)
- Uuno Turhapuron aviokriisi (ohjaaja, 1981)
- Uuno Turhapuro menettää muistinsa (ohjaaja, 1982)
- Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (ohjaaja ja näyttelijä, 1983)
- Uuno Turhapuro armeijan leivissä (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1984)
- Hei kliffaa hei (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1985)
- Uuno Epsanjassa (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1985)
- Uuno Turhapuro muuttaa maalle (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1986)
- Liian iso keikka (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1986)
- Pikkupojat (ohjaaja ja näyttelijä, 1986)
- Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1990)
- Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1991)
- Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1991)
- Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1992)
- Vääpeli Körmy ja etelän hetelmät (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1992)
- Vääpeli Körmy – taisteluni (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1994)
- Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1996)
- Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava (käsikirjoittaja ja ohjaaja, 1997)
- Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 1998)
- Hurmaava joukkoitsemurha (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 2000)
- Kymmenen riivinrautaa (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 2002)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, 2004)
Televisiosarjat (ohjaajana)
muokkaa- Hilma ja Akseli (1961–1963)
- Spedevisio (1966–1967)
- 50 pientä minuuttia (1967–1971)
- Sämpy (1974–1979)
- Kymppitonni (1985)
- PikaPakinaPaketti (1985)
- Rakastan, rakastan (1988)
- Rakkaat sisaret (1988)
- Suloinen myrkynkeittäjä (1995)
Televisiosarjat (tuottajana)
muokkaa- Viimeiset siemenperunat (1993)
Televisioteatteri
muokkaa- Yksin (1969, käsikirjoitus ja ohjaus, televisionäytelmä)
- Hei, heipparallaa Helsinki (1973, ohjaus, revyy)
Teatteri
muokkaa- Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (2001, ohjaus, Pyynikin kesäteatteri)
Komediateatteri Arena
muokkaa- Presidenttipeli (1992, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Monttu auki (1993, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Oho! Sano Brysseli (1994, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Totta Mooses (1995, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Tyttökullat (1995, ohjaus)
- 3 Lumikkia ja 200 Kääpiötä (1996, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Mistä tenori? - Eli Kusta il Stupido (1997, ohjaus)
- Ihan auki Eurooppaan (1997, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Torvensoittaja katolla (1998, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Pennitön uneksija (1999, käsikirjoitus)
- Ysi ysi – Parasta ennen 2000 (1999, käsikirjoitus ja ohjaus)
- After-Play - Kierros vielä (1999, ohjaus)
- Akkavalta (2000, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Ihan Pimeetä - Black Comedy (2001, ohjaus)
- Nokkapokka (2001, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Potut pottuina (2002, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Pulinat pois (2003, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Rakastan rakastan (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Maamme nauru (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Hätäinen hääyö (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Haluatko presidentiksi? (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Löysät pois (2006, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Ruma Elsa (2006, ohjaus)
- Natoni on toista maata (2006, käsikirjoitus)
- Tabe Slioorin tarina (2007, käsikirjoitus Timo Elo ja Ere Kokkonen, ohjaus Ere Kokkonen)
- Lumikki ja Älykääpiöt (2007, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Arto Paasilinna ja Hurmaava joukkoitsemurha (2008, ohjaus ja dramaturgia)
- Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja (2008, käsikirjoitus ja ohjaus)
- Spede ja kumppanit - eli tarina miehistä jotka tunsivat Uuno Turhapuron (2009, käsikirjoitus)
Kirjat
muokkaa- Kokkonen, Ere: Muisti palailee pätkittäin. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22401-3
Lähteet
muokkaa- ↑ Ere Kokkonen on kuollut Iltalehti.fi. 16.10.2008. Viitattu 13.5.2014.
- ↑ a b Hämäläinen, Marko: Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat, 17.10.2008. Artikkelin verkkoversio (16.10.2008). Viitattu 13.5.2014.
- ↑ Iltasanomat 17.10.2008, s. 24
- ↑ Turhapuro-ohjaaja Ere Kokkonen on kuollut. Iltasanomat.fi. 16.10.2008. Arkistoitu 12.1.2016. Viitattu 4.1.2016.
- ↑ a b Kokkonen, Ere: Muisti palaa pätkittäin. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22401-3
- ↑ Ere Kokkonen 1938-2008
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 11.2.2024.
- ↑ Vauhkonen, Pekka: Ohjaaja Erkki Olavi "Ere" Kokkonen VLS - Näyttelijöitä ja elokuvaväkeä. 1.6.2010. Viitattu 11.2.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ere Kokkonen Elonetissä.
- Ere Kokkonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)