Noin 7 veljestä

Jukka Virtasen ohjaama Spede Pasasen elokuva vuodelta 1968

Noin 7 veljestä (tunnetaan myös nimellä Noin seitsemän veljestä) on vuonna 1968 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka on ohjannut Jukka Virtanen. Elokuva perustuu osittain Robin Hoodin tarinaan ja elokuvan nimi viittaa Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä. Elokuva on neljäs Spede-elokuva sekä myös ensimmäinen Spede Pasasen elokuva, jossa hänen tuleva luottonäyttelijänsä Vesa-Matti Loiri on mukana. Elokuvan pääosissa nähdään Juhani Kumpulainen, Spede Pasanen (kaksoisrooli), Simo Salminen (kaksoisrooli) ja Leo Jokela. Elokuvan yhtenä vierailevena tähtenä nähdään laulaja Danny, joka esittää elokuvassa trubaduuria. Elokuvan muina vierailevina tähtinä nähdään ”kuumapallopioneeri” Veikko Kaseva sekä radiotoimittaja Martti Silvennoinen.

Noin 7 veljestä
Ungefär 7 bröder
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Jukka Virtanen
Käsikirjoittaja Jukka Virtanen
Ere Kokkonen
Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Ere Kokkonen (tuotannonjohto)
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Kari Sohlberg
Pauli Sipiläinen (vedenalainen
kuvaus)
Leikkaaja Ossi Skurnik
Lavastaja Aimo Pöyhönen
Pääosat Juhani Kumpulainen
Spede Pasanen
Simo Salminen
Leo Jokela
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta
Kesto 96 min (1 h 36 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 360 000 mk
Tuotto 207 126 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä, Kuhmoisissa, Porvoon maalaiskunnassa, Espoossa, Savonlinnassa, Tuusulassa, Sipoossa, Helsingin maalaiskunnassa ja Vihdissä. Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1972, 1974, 1977, 1986, 2004, 2006, 2007 ja 2019. Elokuvan musiikkikappale ”Seitsemän kertaa seitsemän” on yksi Dannyn parhaiten menestyneistä kappaleista, joka levytettiin kuitenkin eri sanoilla kuin elokuvassa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan kertoja (Martti Silvennoinen) lukee Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen alkusanat, kuitenkin todeten, että ”se ei kuitenkaan kuulu tähän, sillä tämä tarina alkaa niin varhaisilta ajoilta, ettei kaukaisessa Suomessa tunnettu edes ympyrää, vaan kaikki oli nelikulmaista”.

Trubaduurin (Danny) laulaman iskelmän myötä siirrytään suureen kartanolinnaan, jossa asuu varakas linnanherra von Wurstburg (Juhani Kumpulainen), joka tuskailee ketsupin puuttumista ruokapöydästä. Ruokahuoneen ovesta sisään astuva (1.) huovi (Vesa-Matti Loiri) ilmoittaa linnanherralle, että kartanonomistaja Sir Wilhelm (Spede Pasanen) on tulossa hänen palvelijansa Maunu Munalukon (Simo Salminen) kanssa kohti linnaa. Yhdessä linnanherran palvelijan, Rautahanskan (Helge Herala) kanssa he yrittävät estää Wilhelmin ja Munalukon pääsyn linnaan erilaisten esteiden avulla, jotka kuitenkin epäonnistuvat, sillä Wilhelm ja Munalukko saapuvat linnaan. Heidän saavuttua linnaan Sir Wilhelm ryhtyy kosimaan linnanherran tytärtä, Helenaa (Kaisu Vuoristo).

Samoihin aikoihin valtaisan köyhyyden alla elävät talonpojat saavat avukseen roiston nimeltä Robin Hood (Spede Pasanen), jonka joukkoon liittyvät iloiset veikot: Puna-Will (Heikki Kuvaja), Pitkä-Jussi (Ere Kokkonen), munkki Tuck (Jukka Virtanen) sekä seppänä toiminut keksijä Leonardo (Leo Jokela), joka on paennut ärsyttävän akkansa (Krista Sihvo) luota ja lentänyt omatekoisilla siivillään, kunnes Robin ampui hänet jousipyssyllä alas.

Roistojoukko pysäyttää linnanherran morsianta kuljettavat huovit järjestämällä ”huoltoaseman avajaiset”, joihin sisältyy erikoistarjoksia, mainoksia, kettupeli ja verikokeet, jossa he lyövät huovit kokonaan tajuttomaksi. Kun saattue saapuu linnaan, linnanherra pettyy, kun hänen huovinsa ovat huonoja. Roistojoukon miehet varastivat linnanherran morsiamen ”huoltoasemalla”.

Linnanherra keksii pilaksi, että Sir Wilhelm olisi Robin Hood. Rautahanska opettaa Wilhelmille taistelutaitoja, mutta epäonnistuu lähes kaikissa harjoituksissa. Sir Wilhelm alkaa johtamaan huoveja Hoodia vastaan, mutta puolestaan joutuu itse roistojoukon vangiksi huolimatta "minä olen Robin"-selityksistään. Linnanherran morsian yrittää häipyä Wilhelm mukanaan, mutta epäonnistuu, koska Hoodin miehet ottavat hänet kiinni ja pian sen jälkeen Hood itse ilmestyy leirille. Koska Hoodin rosvojoukkoon kuuluu vain kuusi miestä, Hood nimeää heidät ”noin seitsemäksi veljekseksi” ja linnanherran morsiamen ”Venlaksi”.

Hood laatii aarrekartan, jonka Sir Wilhelm tuo linnanherran luokse. Aarre löytyy ohjeiden mukaisesta paikasta ja linnanherra saa morsiamensa takaisin suuria lunnaita vastaan. Tapahtumien kunniaksi linnassa järjestetään suuri gaalailta. Pitkä-Jussi ja Puna-Will ovat kuitenkin saapuneet linnaan aarrearkkujen mukana ja tyhjentäneet linnan aarrekammion. Puna-Will jää vangiksi, eivätkä muut onnistu vapauttamaan häntä edes keksijä Leonardon keksimän ”jänisjuoman” avulla.

Linnanherra järjestää Puna-Willille julkiset ”hirttäjäiset”, mutta kun Hood pelastaa toverinsa, hirttohupun alta paljastuukin ovelasti naamioitunut linnanherran palvelija Rautahanska. Itse Hood jää vangiksi ja hänet tuodaan tyrmään Puna-Willin seuraksi. Viereisessä sellissä istuva Takku (Veikko Sinisalo) on istunut jo 20 vuotta vankilassa ja suunnittelee pakoa sellistä Monte Criston kreivin tarinan tapaan. Keksijä Leonardo ja Hoodin rosvoystävä Maunu Munalukko (Simo Salminen) yrittävät vapauttaa Leonardon keksimän ”pölynimaisijan”, mutta päätyvät sellin Hoodin ja Willin seuraksi.

Hoodin rosvojoukkoa varten on pystytetty hirsipuu ja (1.) huovi kuuluttaa hirttäjäisten tulevan pääsymaksuineen. Hood onnistuu kuitenkin pakenemaan voitettuaan ”vahvan” Rautahanskan kädenväännössä ja linnanherran kaksintaistelussa, jossa hän yrittää petkuttaa kaikin mahdollisin voimin häntä, mutta ei onnistu. Kostoksi linnanherra määrää kansan verot kymmenkertaisiksi, mutta kukaan ei pysty maksamaan veroja ja kansa nousee Hoodin joukkoihin.

Linnanherra järjestää häät, mutta Wilhelmin juonima kirkonkellojen äänekäs soitto sotkee koko seremonian ja piispan (Olavi Ahonen) sanat, Wilhelm ryöstää morsiamen ja lähettää hänet roistojoukon leiriin. Taistelu jatkuu linnanherran ja Hoodin joukon välillä, kunnes Leonardo saa rakentamansa kuumailmapallon ilmaan lentäjä (Veikko Kaseva) mukanaan, joka pudottaa Leonardon ”dynamentin” keskelle linnaa niin, että linna räjähtää taivaan tuuliin, vanki Takku vapautuu, huovi riisuvat aseensa ja yhtyvät piiritanssiin kyläläisten kanssa. Hood lähtee Venlan ja rosvojoukon Munalukon kanssa, kun taas puolestaan Sir Wilhelm nai Helenan. Linnanherra päätyy luomaan lantaa tunkiolle. Kertoja lopettaa elokuvan sanomalla linnanherralle Nummisuutarin loppusanoin ”niin muuttuu maailma, Eskoseni” ja linnanherra vastaa ”Sas se”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 Juhani Kumpulainen  linnanherra von Wurstburg  
 Spede Pasanen  kartanonomistaja Sir Wilhelm / Robin Hood  
 Simo Salminen  Maunu Munalukko, Sir Wilhelmin palvelija (/ Maunu Munalukko, Robin Hoodin rosvojoukon jäsen)  
 Danny  trubaduuri  
 Leo Jokela  seppä Leonardo, keksijä  
 Helge Herala  Rautahanska  
 Vesa-Matti Loiri  1. huovi  
 Risto Palm  2. huovi  
 Pirkko Kankaanpää  linnanherran morsian, ”Venla”  
 Kaisu Vuoristo  Helena, linnanherran tytär  
 Krista Sihvo  Leonardon akka  
 Seija Tyni  ”huoltoaseman” mainostyttö  
 Heikki Kuvaja  Puna-Will  
 Ere Kokkonen  Pitkä-Jussi  
 Jukka Virtanen  munkki Tuck  
 Veikko Kaseva  räätäli, kuumailmapallolentäjä  
 Tapio Kasanen  erikoiskuriiri  
 Mauno Hyvönen  Kankkunen  
 Olavi Ahonen  piispa  
 Veikko Sinisalo  Takku  
 Martti Silvennoinen  kertoja  
 Kai Gahnström  ”huoltoaseman” mainosääni  
 Eero Salmenhaara  julistusta kuunteleva mies  
  • Elokuvan ratsastajina toimivat Helsingin Poliisiratsastajat ja Tuusulan Ratsastuskerho.

Muut tekijät

muokkaa

Kuvauspaikat

muokkaa

Kuvauspaikat Espoossa

muokkaa
  • lato (”isojako” / teloitettavan pelastaminen)
  • Träskändan puisto Järvenperässä (kamppailu purolla, aarrearkun kuljetus)
  • Pitkäkoski (lähetin vangitseminen, Robinin leiri, Leonardon vinssi, Robinin joukot ylittävät joen) sekä sen ympäristöt (neito saapuu vaunuissa, Sir Wilhelm piiloutuu joukoilta metsässä, kuumailmapallo, lopputaistelu)
  • Mätäoja (Jokiuomanpuiston eteläpuolella Kaivokselassa) (aarteen etsintä)
  • Backaksen kartanon sikala (linnanherra luo lantaa)

Taustaa

muokkaa
  • Elokuva valmistui lähes samalla tuotantoryhmällä kuin aikaisempi elokuva.
  • Elokuva oli Kari Sohlbergin ensimmäinen, jossa hän oli pääkuvaajana.
  • Elokuvan alkuperäisenä ikärajana oli erittäin harvinainen K-8.lähde?
  • Yleisömenestys oli vuoden 1968 2. paras.lähde?
  • Alun perin Viktor Klimenkoa kaavailtiin 1. huovin rooliin. Klimenkon kieltäydyttyä pienen elokuvaroolin takia, Spede Pasanen suositteli Vesa-Matti Loiria tilalle. Tosin aluksi Ere Kokkonen epäili Loirin näyttelijän taitoja.
  • VHS:nä julkaistu elokuva on 23 minuuttia lyhempiä kuin alkuperäinen versio (96 min), joka on esitetty televisiossa, elokuvateattereissa ja julkaistu DVD:nä.
  • Elokuva pääsi Moskovan elokuvajuhlille 1969 lastenelokuvien sarjaan.

Arvioita

muokkaa

Elokuvan ensi-iltakriitikot antoivat Noin 7 veljekselle varsin murskaavat arviot etenkin verratessaan sitä edelliseen Spede-elokuvaan Pähkähullu Suomi. Vain Paula Talaskivi ja Leo Stålhammar näkivät elokuvassa hyvää muun muassa musiikin käytössä ja ideoiden runsaudessa.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano pitää elokuvaa keinotekoisena seikkailuparodiana ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Sovitukset

muokkaa

Teatteri Eurooppa Neljä toi näytelmän ensimmäistä kertaa teatterilavoille vuonna 2012. Esityksen ohjasi Turkka Mastomäki.[3]

Televisioesitykset

muokkaa
Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
6.3.1972 MTV1 1 580 000
4.7.1974 MTV2 598 000
7.7.1977 MTV2 1 130 000
22.2.1986 MTV1 1 101 000
8.8.2004 MTV3
14.5.2006 MTV3
6.12.2007 MTV3
10.10.2019 MTV3

Lähteet

muokkaa
  1. Noin 7 veljestä Elonet., lehdistöarviot.
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95. Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  3. Noin 7 veljestä –näytelmän Iikka Forss ehdolla Monte Carlossa. (Mediatiedote) Teatteri Eurooppa Neljä. 12.6.2012. Arkistoitu 15.9.2012.

Aiheesta muualla

muokkaa