Wikipedia

Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin

Ere Kokkosen ohjaama elokuva vuodelta 1983

Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin on vuonna 1983 julkaistu kahdeksas Uuno Turhapuro -elokuva, joka on jatko-osa edellisenä vuonna julkaistulle Uuno Turhapuro menettää muistinsa -elokuvalle. Elokuva oli vuoden katsotuin elokuva, sillä se keräsi 381 181 katsojaa.

Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Spede
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Martti Kakko
Eki Peltomaa
Harri Laakso
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 30. syyskuuta 1983
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi, venäjä
Katsojat 381 181
Edeltäjä Uuno Turhapuro menettää muistinsa
Seuraaja Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kun Uunon muisti palailee pätkittäin, siitä seuraa tunnetusti harmia, kunnes hän kajahtaa taas ja pitää itseään äitinä, joka odottaa lasta. Kuitenkin kaiken myllerryksen keskellä itse Turhapuron ansiosta suunnitellaan uutta Tuntematon sotilas -elokuvan toista osaa, kun neuvostoliittolainen kauppavaltuuskunta saapuu Helsinkiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 Vesku Loiri … Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita … Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen … vuoristoneuvos A. Tuura  
 Elli Castrén … Tuuran sihteeri  
 Marita Nordberg … vuoristoneuvoksetar Tuura  
 Simo Salminen … Sörsselssön  
 Pertti Pasanen … Härski-Hartikainen  
 Juhani Kumpulainen … autokorjaamon omistaja  
 Aarno Sulkanen … työnjohtaja  
 Tommi Rinne … psykiatri Sibelius  
 Virve Kauste … pikku-Elisabethin äiti  
 Anna Kokkinen … myyjätär  
 Helena Notkonen … Elviira Sörsselssön  
 Pekka Autiovuori … hengenpelastaja  
 Yrjö Tähtelä … suomalaisen kauppavaltuuskunnan johtaja  
 Esko Salmela … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Matti Kuusla … ministeri Nitsikov  
 Markku Huhtamo … neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Heikki Kinnunen … parrakas ukko / tarjoilija  
 Leena Uotila … hammaslääkäri  
 Rose-Marie Precht … gynekologi  
 Paavo Hukkinen … neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Ari Määttänen … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Aapo Vilhunen … Jaska, valintamyymälän kassa  
 V-V Salminen … Sörsselssönin lääkäri  
 Ere Kokkonen … kielikurssin johtaja  
 Juhani Peräkorpi … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Tarja Kottonen … kielikurssin osanottaja  
 Heidi Kari … kielikurssin osanottaja  
 Seija Marjoranta … kielikurssin osanottaja  
 Marja Turpeinen … kielikurssin osanottaja  
 Lea Martimo … kielikurssin osanottaja  
 Asta Seppälä … lakiasiaintoimiston sihteeri  
 Lena Paersch … sanomalehtiuutisen lukija  
 Mirjam Himberg … sanomalehtiuutisen lukija  

Tekijät

muokkaa

TV-esitykset

muokkaa
Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1987 MTV1 1 208 000
22.2.1998 MTV3 821 000
2.1.2004 MTV3+
31.12.2005 MTV3
1.5.2007 MTV3
9.11.2013 MTV3
1.5.2015 MTV3
8.7.2016 MTV3 165 000[1]
23.2.2018 MTV3
28.12.2018 Sub 163 000[2]
30.12.2018 Sub 94 000[2]
12.4.2019 Sub 89 000[3]
2.7.2019 Sub 98 000[4]
6.7.2019 Sub 25 000[5]
1.1.2020 Sub
24.6.2020 Sub 72 000[6]
26.6.2020 Sub
8.4.2021 Sub 94 000[7]
28.7.2021 Sub 62 000[8]
2.8.2022 Sub 25 000[9]
27.8.2022 Sub 102 000[10]
19.8.2023 MTV Sub
18.7.2024 MTV Sub

Muuta tietoa

muokkaa

Elokuva on jatkoa elokuvalle Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982). Elokuva loppuu siihen, kun Uuno juoksee Moskovaan matkalla olevan junan perään, mikä mitä luultavimmin parodioi Loirin debyyttifilmiä Pojat (1962). Elokuvan loppuun Spede sijoitti vitsiksi tarkoitetun mainoksen, jonka mukaan sarjan seuraava elokuva tulisi olemaan Uuno Turhapuro – Leningradin lemmikki. Tämän nimistä elokuvaa ei kuitenkaan koskaan tullut.

Arvioita

muokkaa

Helsingin Sanomien kriitikon Helena Yläsen mielestä Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin ei ollut samaa tasoa kuin sen edeltäjä: "Tämä on Turhapuro-sarjan välitöitä, niitä joissa Uunon hahmo ei kehity ja hauskanpidossa on rutiinin tuntua. – – – Tämän uuden filmin puute on, että se hajaantuu niin moniaalle. – – – Uuno on miltei sivuhenkilö omassa elokuvassaan. Se on suuri virhe, sillä yksikään toinen tämän komedian henkilöistä ei ole samanlainen, perushahmoltaan suorastaan nerokas hahmo. Uunon rinnalla ovat pelkkiä avustajia niin 'normaali' vaimo, roopeankkamainen appiukko kuin tupuna ja hupuna kiitävät Spede ja Simo."[11]

Monet kriitikot olivat alkaneet pitää Uunon hahmoa kiinnostavampana kuin itse elokuvia. Esimerkiksi Tiedonantajan Velipekka Makkonen kirjoitti: "Ajatus näyttää suomalaisen miehen ja naisen rooliasenteita Uuno Turhapuron kaltaisen hahmon kautta ei ole huono, mutta huonoa ja vastuutonta, yleisön todellista aliarvioimista ja pilkkaamista on kyvyttömyys nähdä Uunon kaltaisen hahmon todellisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia, niin ilmaisun kuin komiikan alueella. Elokuvat tehdään huolimattomasti niin teknisesti kuin ilmaisullisesti, jälki on uskomattoman krouvia eikä yleisölle totisesti jätetä vähäisintäkään löytämisen iloa."[11]

Porin Lehden Kari Levola pohti elokuvan kohdeyleisöä: "Turhapuroja on tähän asti pidetty jonkinlaisina perhefilmeinä. Nyt mukana alkaa olla jo sen verran rimaa alittavia aineksia, että sitäkin sietää jo harkita. – – – Tulee vain mieleen, että kun valtayleisö näyttää muodostuvan lapsista, voisi Spede säästää nyt ahkerasti viljellyt kaksimielisyydet ja pikkutuhmuudet jonnekin muualle."[11]

Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta kaksi antoi elokuvalle yhden tähden, kolme ei sitäkään ja viisi ei ollut elokuvaa arvioinut. Keskiarvoksi tuli 0,4 tähteä neljästä.[12] Video-oppaassa vuodelta 1994 elokuva saa yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[13]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 27/2016 finnpanel.fi. Viitattu 14.7.2016.
  2. ↑ a b TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2018 finnpanel.fi. Viitattu 12.1.2019.
  3. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 15/2019 finnpanel.fi. Viitattu 15.4.2019.
  4. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 27/2019 finnpanel.fi. Viitattu 8.7.2019.
  5. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 8.7.2019. Viitattu 17.6.2020.
  6. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi. Viitattu 29.6.2020.
  7. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain, Sub, viikko 14/2021 finnpanel.fi.
  8. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain, Sub, viikko 30/2021 finnpanel.fi. Viitattu 6.8.2021.
  9. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain, Sub, viikko 31/2022 finnpanel.fi. Viitattu 29.8.2022.
  10. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain, Sub, viikko 34/2022 finnpanel.fi. Viitattu 29.8.2022.
  11. ↑ a b c Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 256–260. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
  12. ↑ Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
  13. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuno_Turhapuron_muisti_palailee_pätkittäin&oldid=22818381”