Heikki Laurila
Heikki Risto Ylermi Laurila (15. toukokuuta 1934 – 9. helmikuuta 2021 Nizza, Ranska[1][2]) oli suomalainen kitaristi.[3] Hän soitti sekä oman yhtyeensä kanssa (noin sata kappaletta) että useiden muiden yhtyeiden levyillä. Laurila on Suomen levyttänein muusikko yli 7 000:n levytetyn kappaleen määrällä.[4] Laurila oli luotettu studiomuusikko, koska omaksui kappaleet erittäin nopeasti ja oli tyylilajien suhteen laaja-alainen. Laurila on Suomen eniten levyttänyt studiomuusikko kautta aikojen. Hän oli ollut Gramexin tilastojen mukaan mukana 7 272 levytyksellä vuoteen 2008 mennessä[5]. Laurila käytti Gibson ES-175-, Fender Stratocaster- ja Gibson Les Paul -kitaroita.
Laurila soitti myös mandoliinia ja banjoa[4] sekä sovitti useita kappaleita.
Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1999.
Laurilan puoliso on laulaja Ritva Mustonen ja heidän tyttärensä lapsitähtenä tunnetuksi tullut Mari Laurila.[4]
DiskografiaMuokkaa
- Heikki Laurila kitara (1971)
- A Taste of guitar (1971)
- Herkkupaloja (1973)
- Maniska (1976)
- Moliendo cafe (1981)
- Tallella – Suomalaisia kansanlauluja ja laulelmia (Ritva Mustonen-Laurilan kanssa, 1984)
- Sadoin kitaroin (2003)
LähteetMuokkaa
- ↑ Suomen historian tuotteliaimpiin kuulunut studiomuusikko Heikki Laurila on kuollut Karjalainen. 9.2.2021. STT. Viitattu 9.2.2021.
- ↑ Mattlar, Mikko: Muistokirjoitus: Heikki Laurila 1934–2021 Helsingin Sanomat. 16.2.2021. Viitattu 16.3.2021.
- ↑ Heikki Laurila (Internet Archivessa, tallennettu 30.9.2007) Meteli.net. Nemesys Oy. Viitattu 9.5.2014.
- ↑ a b c Suomen levyttänein muusikko oppi soittamaan kirjekurssilla – "En ole koskenut kitaraan pariinkymmeneen vuoteen" Yle Uutiset. Viitattu 22.8.2017.
- ↑ 40-vuotias Gramex selvitti sata ahkerinta levyttäjää 2008. Gramex. Viitattu 10. lokakuuta 2008.