Avaa päävalikko

Marjatta Raita

suomalainen näyttelijä

Marjatta Raita (17. helmikuuta 1944 Pori27. syyskuuta 2007 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli yksi Helsingin kaupunginteatterin pitkäaikaisimmista näyttelijöistä. Valkokankaalla hänet tunnettiin parhaiten Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvien Elisabeth Turhapurona eli Uuno Turhapuron vaimona.

Marjatta Raita
Henkilötiedot
Syntynyt 17. helmikuuta 1944
Pori
Kuollut 27. syyskuuta 2007 (63 vuotta)
Helsinki
Näyttelijä
Merkittävät roolit Kreeta
(Nummisuutarit)
Elisabeth Turhapuro
(Uuno Turhapuro-elokuvat)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Raidan vanhemmat olivat näyttelijät Eino ja Valli Raita.[2] Hän opiskeli teatterikoulussa vuosina 1962–1965.[3]

UraMuokkaa

TeatteriMuokkaa

Vuodesta 1965 lähtien Raita esiintyi Helsingin kaupunginteatterissa lukuisissa näytelmissä, kuten Tulipunakukan Kyllikkinä, Nummisuutarien Kreetana ja Diivat-näytelmän rouva Florencena.[2] Hän näytteli myös Jouko Turkan kultakauden useissa ohjauksissa, esimerkiksi Murtovarkaus, Jeppe Niilonpoika ja Hypnoosi.[4] Hänen viimeiseksi työkseen kaupunginteatterissa jäi Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin näytelmä Kerjäläisooppera.[2]

ElokuvatMuokkaa

Elisabeth Turhapuro oli Raidan ensimmäinen elokuvarooli. Hän on ainoa, joka on esiintynyt kaikissa 20 Uuno-elokuvassa.[5] Raita kuvaili roolihahmoaan kamalaksi, mutta sanoi sen myös olevan hauskin, mitä hän koskaan teki.[5] Uunoissa hän ei kuitenkaan päässyt käyttämään kunnolla kykyjään: Spede Pasasen mukaan naiset eivät saaneet olla hauskoja ja Raidasta itsestään tuntui, etteivät savolaissyntyisen Speden repliikit kunnolla istuneet hänen omaan turkulaisperäiseen puheeseensa.[6] Turkka on kuitenkin sanonut, että Raita oli harvinaisuus turkulaiseksi näyttelijäksi siinä, ettei paikallinen murre haitannut hänen työtään[4].

Turhapurojen lisäksi Raidan elokuvatöihin kuului muun muassa Tie naisen sydämeen (1996).

Muita roolejaMuokkaa

Televisiossa Raita näytteli esimerkiksi sarjoissa Muodollisesti pätevä (1999) ja Kylmäverisesti sinun (2002). Hän oli usein mukana myös Spede Show’ssa ja useissa Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasarjan jaksoissa.

YhdistystoimintaMuokkaa

Näyttämötyönsä ohessa Raita toimi Helsingin Kaupunginteatterin Näyttelijäyhdistyksen luottamusmiehenä vuodesta 1981 lähtien sekä Teatterisäätiön hallituksen jäsenenä näyttelijäyhdistyksen valitsemana neuvottelevana jäsenenä.[2] Hän kuului vuodesta 1996 lähtien Suomen Näyttelijäliiton hallitukseen.[2] Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen Näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki.[2]

YksityiselämäMuokkaa

Raita eli yli 20 vuotta avioliitossa näyttelijä Aarno Sulkasen kanssa. Pariskunta oli kolmetoista vuotta avoliitossa, kunnes päätyi naimisiin 1986. Heidän ensimmäinen liittonsa kesti pari vuotta. Avioeron jälkeen he löysivät jälleen toisensa ja menivät toistamiseen naimisiin vuonna 1996. Raidalla on kaksi lasta, poika ja tytär, avioliitosta näyttelijä Arto Tuomisen kanssa. Komediennen leimastaan huolimatta Raita korosti usein olevansa perusvakava ihminen ja tosikkoluonne.[7] Raita kuoli syyskuussa 2007 nopeasti edenneeseen syöpään. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi Uuno Turhapuro -elokuvasarjan päätös Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).

PalkinnotMuokkaa

  • Suomen Näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki 1996.[1]

FilmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Tuomas MarjamäkiNaurattajat – Suomalaisen komiikan tekijät 2007–1907. Edita, 2007.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Mitä Missä Milloin 2009, s. 342. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21966-8.
  2. a b c d e f Näyttelijä Marjatta Raita on kuollut. Ilta-Sanomat, 27.9.2007. Artikkelin verkkoversio. (arkistoitu linkki)
  3. Näyttelijä Marjatta Raita on kuollut
  4. a b Tuula Nieminen: Näin rakastettu rooli syntyi Iltalehti. 29.9.2007. Viitattu 12.6.2017.
  5. a b Marjamäki 2007, s. 181.
  6. Marjamäki 2007, s. 182.
  7. Iltalehti 28.9.2007, s. 2 ja 3.
  8. Spede show IMDb. Viitattu 9.12.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa