Uuno Turhapuro (elokuva)

elokuva
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Kuvitteellisesta henkilöstä katso Uuno Turhapuro.

Uuno Turhapuro on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka on ohjannut Ere Kokkonen. Elokuva on Uuno Turhapuro-elokuvasarjan ensimmäinen elokuva. Elokuvan pääosissa nähdään Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Spede Pasanen ja Juhani Kumpulainen. Elokuvan vierailevana tähtenä nähdään monitoimimies Antti Einiö.

Uuno Turhapuro
TV-Uuno
Uuno Turhapuro - jääkaapin varjoisalla puolella
Uuno Turhapuro jääkaapin varjoisalla puolella
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Spede Pasanen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Antero Takala (studio)
Kari Sohlberg (ulkokuvat)
Leikkaaja Taina Kanth
Lavastaja Arto Rautvuori
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Spede Pasanen
Juhani Kumpulainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto
Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta
Kesto 87 min (1 h 27 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 600 000 mk
Katsojat 613 409
Seuraaja Professori
Uuno D. G. Turhapuro
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan Helsingissä. Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosien 1978 ja 2020 välillä yhteensä 15 kertaa – erään vuonna jopa viidesti. Elokuva on 1970-luvun toiseksi katsotuin suomalainen elokuva ja Suomen 19. katsotuin kotimainen elokuva.

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Uuno Turhapuro (Vesa-Matti Loiri) on menossa naimisiin Elisabeth Tuuran (Marjatta Raita) kanssa. Kun molemmat ovat "tahtoneet" mennä naimisiin, Turhapuro kysyy papilta (Ere Kokkonen), että "onko se selvä nyt" ja pappi vastaa "kyllä". Turhapuro huutaa syrjään isälleen "No niin, isä! Joko uskot? Se onnistui. Nyt sitä sitten ollaan hyvissä naimisissa!". Lopuksi Uuno muiskauttaa suukon Elisabethin huulille.

Avioliiton arki on melko yksinkertainen: Elisabeth käy töissä ja Uuno makaa sohvalla erittäin likaisena ja verkkopaitaan ja henkselisaapashousuihin pukeutuneena odottaen ruokaa. Kun Elisabeth ehdottaa Uunolle työnhakua, Uuno onnistuu mielikuvituksellisien selityksien kautta vaihtamaan puheenaihetta. Uuno aikoo rakentaa viulun ns. "tee-se-itse"-menetelmällä ja oppia soittamaan tällä luonnonmenetelmällä. Hän käy omasta mielestään "töissä" autokorjaamolla, mutta totuuden paljastuessa hän käy siellä vain ja ainoastaan ruokatunnilla, pelaamassa kasinoa ja syömässä eväitä parhaiden kaveriensa Härski-Hartikaisen (Spede Pasanen) ja Lettusen (Simo Salminen) kanssa.

Raitiovaunussa Uuno yrittää matkustaa ilmaiseksi kehnolla menestyksellä, hän joutuu riitelemään raitiovaunun rahastajan (Titta Jokinen) kanssa ja julistaa suureen ääneen keskellä raitiovaunua, että: "Me mennään sairaalaan eukkoa viemään. Siltä leikataan suonikohjut ja alapääkin vähän reistailee". Huhun leviämisen vuoksi Elisabethin on mentävä maitokauppaan esittelemään sääriään. Uuno kutsuu Hartikaisen käymään heillä ja nauhoittaa hauskan keskustelun, joka kuuluu näin: "No niin vaimo, missäs ruoka viipyy. Vauhtia, vauhtia, tsop-tsop-tsop-tsop. Syönnin päälle mää lähden Härski-Hartikaisen kanssa lounaalle. Panepas kuule kaks sataa markkaa tonne palttoon povitaskuun. Ja kun mä tulen yöllä neljältä kotio, nii ensimmäisen viskin tarjoilet suoraan postiluukusta ja sen jälkeen menet sänkyyn ja vedät peiton tiiviisti korvilleen, mä en nimittäin siedä nähdä kännissä tuttuja naisia, kun vieraitakin olis saatavilla." Hartikainen luulee jutun oikeaksi ja pyytää Uunoa antamaan kunnon opetuksen levykaupan myyjälle (Tiia Louste), joka on kieltänyt Hartikaista kuuntelemasta Katri-Helenan "Puhelinlangat laulaa". Uuno nöyryttää täysillä myyjää niin, että hän alistuu sanaa sanomatta Hartikaisen uudelle kuuntelukerralle.

Kotona Elisabeth odottaa Uunoa haulikko sylissään, mutta Uuno saa selitettyä vaimonsa ympäri, ja Elisabeth valmistaa heille ruhtinaallisen päivällisen. Aiempien kokemusten mukaan Uuno luulee tapausta vain uneksi ja ilmoittaa olevansa "dieetillä" näpsien vain muutamia leipäpaloja ja vihanneksia. Hän kuitenkin soittaa yläkerran naapurille herra Kotkala-Hammaslärväselle (Juhani Kumpulainen) kertoen erittäin huolekllisesti päivällisen ruokalajit. Erehdys selviää vasta yöllä ja aamuun mennessä Uuno onkin jo tyhjentänyt koko jääkaapin "kesämökkiruoasta". Kotkala-Hammaslärvänen soittaa erittäin ilkkuen ja onnittelee dieettiä. Hän lähettää pikkutytön (Mari Alakoski) tuomaan kukkia Uunolle, jotka Uuno puolestaan vie naapurin rouva Väliviljalle (Mirjam Himberg). Tällä välin Elisabeth on saanut yläkerran naapurilta kukkia ja kutsunut Kotkala-Hammaslärväsen syömään.

Uuno ja Elisabeth valmistautuvat lähtemään pyörillä heidän huvilalle, jota Uuno mainostaa pihassa naapureitten kuullen. Lisäksi Kotkala-Hammaslärväsen kiusaksi hän esittelee liiankin huolellisesti reppunsa "eväät", joita ei ollut ollenkaan vaan repussa oli linnunpönttö. Perillä Uuno tuntee itsensä erittäin hyvään nukkumakuntoon. Huvilanaapurin (Anna-Liisa Ruotsi) käynnillä Turhapurojen huvilalla, Uuno tekee itselleen kampauksen, näyttelee lihaksiaan ja esittää uimahyppyjä. Maahan pudonnut 50 penniä saa Uunon pyöräilemään Esson baarin pajatsolle - ilman tulosta.

Uuno saa vihdoin viulunsa valmiiksi ja esiintyy ensimmäistä kertaa televisio-ohjelmassa "Nuoret kyvyt esiin". Kotkala-Hammaslärvänen ryhtyy Uunon mangeriksi, sillä Uuno menestyi erittäin hnyvin. Uunon ilmestyessä autokorjaamolle pelaamaan kasinoa, Hartikainen ja Lettunen ovat kukkapuskan kanssa vastassa.

Uunon menestys jatkuu jälleen, kiertueet ulottuvat ulkomaillekkin asti. Sanomalehti tekee suuren numeron siitä, että "taiteilija Turhapuro" on nähty ravintolassa oluella, jonka johdosta seuraava esiintyminen peruutetaan. Uunolla todetaan vatsahaava sairaalassa ja esiintymiset loppuvat hetkeksi. Kun Uuno käy sairaalasta päästyään tervehtimässä ystäviään korjaamolla, Hartikaisesta on tullut työnjohtaja. Nyt Uuno alkaa käymään kuumana, hän hajottaa viulun ja alkaa elämään tavallista elämää. Uuno toteaa lopuksi: "Onnellinen nälkä on palannut".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

NäyttelijätMuokkaa

 Vesa-Matti Loiri  … Uuno Eero Turhapuro  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro, o.s. Tuura  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen  
 Juhani Kumpulainen  … Kotkala-Hammaslärvänen, yläkerran naapuri  
 Simo Salminen  … Lettunen  
 Mirjam Himberg  … rouva Välivilja  
 Leila Itkonen  … rouva Kotkala-Hammaslärvänen  
 Anna-Liisa Ruotsi  … huvilanaapuri  
 Rauni Ikäheimo  … levykaupan omistaja  
 Tiia Louste  … levykaupan myyjä  
 Hellevi Härkönen  … Tyyne, asiakas maitokaupassa  
 Kaarina Tuunanen  … asiakas maitokaupassa  
 Nipa Niemi  … lääkäri  
 Eeva-Liisa Haimelin  … baarin myyjä  
 Ari Laine  … kuuluttaja  
 Mari Alakoski  … Uunolle kukkia tuova pikkutyttö  
 Antti Einiö  … tv-ohjelman juontaja  
 Jukka Virtanen  … Kalevi Ketanen, "jonglöörien kuningas"  
 Titta Jokinen  … raitiovaunun rahastaja  
 Ere Kokkonen  … kertoja / papin ääni  
 Pirjo Honkasalo  … nainen raitiovaunussa  
 Mona Loiri  … koira sylissään raitiovaunussa istuva nainen  
 Jorma Kairavuo  … tv:n kameramies  
 Seppo Kohvakka  … tv:n kameramies  
 Eero Lietola  … tv:n kameramies  
 Klaus Relander  … tv:n kameramies  

Aarno Sulkasella ja Pentti Siimeksellä oli elokuvassa roolit, mutta heidän roolinsa leikattiin pois lopullisesta elokuvasta.

Muut tekijätMuokkaa

  • Äänitys: Niilo Tolonen (studio) ja Paul Jyrälä (kenttä-äänitys)
  • Kamerat ja operatöörit: Klaus Relander, Seppo Kohvakka, Jorma Kairavuo ja Eero Lietola
  • Mixeri: Ritva Alakoski
  • Kuvatarkkailu: Kaarina Timonen ja Ari Koski
  • Kuvanauha: Kalevi Uusivuori, Boris Krüger, Pertti Mutanen ja Raimo Pehkonen
  • Järjestäjä: Allan Lindfors
  • Kuvaussihteeri: Titta Jokinen
  • Laulujen sanoitus: Jukka Virtanen (musiikkikappale Uuno Turhapuro)
  • Laulajat / Muusikot musiikkikappaleessa Uuno Turhapuro: Monica Aspelund, Maija Hapuoja ja Irma Tapio
  • Jaakko Salon studio-orkesteri / muusikot: Armi Ikkala (viulu), Wolde Jussila (rummut), Ilpo Kallio (rummut), Emil Karppinen (sello), Heikki Laurila (kitara), Ahti Pilvi (alttoviulu), Rauno Salminen (viulu), Jaakko Salo (piano) ja Erkki Seppä (basso)
  • Negatiivinleikkaus: Leena Palmu

MusiikkiMuokkaa

Kuvauspaikat HelsingissäMuokkaa

  • Mannerheimintie 21-23 (raitiovaunu kadulla)
  • sisäpiha (Hartikainen saapuu, lähtöhuvilalle) ja porraskäytävä (Hartikainen kuuntelee oven takana), Fleminginkatu 5-9
  • Levykeskus Oy (levyliike), Fleminginkatu (Uuno ja Hartikainen levyliikkeen luona)
  • Kallvik (huvila)
  • Runeberginkatu - Viipurinkatu - Erottajankatu raitiovaunun kyydissä (Uunon ja Elisabehtin raitiovaunumatka)
  • elintarvikemyymälä, Fleminginkatu 5 (Elisabeth maitokaupassa)
  • Oy Yleisradio Ab:n tv-studio 1, Pasila (kirkko, Turhapurojen asunto, autokorjaamo, Kotkala-Hammaslärvästen asunto, rouva Väliviljan asunto, baari, tv-studio, konserttiesiintymiset, managerin toimisto, sairaala, työnjohtaja Hartikaisen huone)

Elokuvan taustaaMuokkaa

Vesa-Matti Loirin näyttelemä "Uuno Turhapuro" esiintyi ensimmäistä kertaa Spede Show -televisio-ohjelmassa vuonna 1971. Kyseisessä sketsissä Uunon nimi oli vielä "Usko", mutta se vaihtui nopeasti Uunoksi. Vuonna 1973 Turhapuro nousi Spede Shown:n vakiohahmoksi ja Spede Pasanen päätti tehdä elokuvan Uuno Turhapurosta. Uunon vaimoa näytelleen Marjatta Raidan roolinimi oli Spede Show:ssa muodossa Elisabet ja Elisabeth, joista myöhemmin mainittu vakiintui hahmon lopulliseksi nimeksi. Spede Show:n sketseissä esiintyivät vain Uuno ja Elisabeth eli Loiri ja Raita, mutta elokuvassa mainitaan ensimmäistä kertaa Uunon "hulttiokaverit autokorjaamolta" eli Spede Härski-Hartikaisena ja Simo Salminen "Lettusena", jonka nimi vakiintui myöhemmin Sörsselssöniksi.

Spede Pasanen käytti elokuvan kuvausten toteuttamisessa ensimmäistä kertaa hyväkseen edullista videotekniikkaa. Elokuvan studiokohtaukset on kuvattu mustavalkoisena kuvanauhalle, josta ne kopioitiin elokuvafilmille Lontoossa leikkausta ja elokuvateatteriesitystä varten.[1][2] Elokuva menestyi erittäin hyvin elokuvateattereissa ja se on edelleen 1970-luvun toiseksi katsotuin kotimainen elokuva. Ensimmäisellä sijalla on Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu. Turhapurosta oli tarkoitus tehdä vain yksi elokuva, mutta elokuvasarja venyi 20 elokuvan mittaiseksi. KAVI:n kokoelmissa ei valitettavasti ole elokuvan käsikirjoitusta.

TelevisioesityksetMuokkaa

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1978 TV1 1 587 000
31.12.1990 TV3 437 000
29.12.1997 MTV3 188 000
21.9.2013 MTV3
3.1.2015 MTV3
12.9.2015 MTV3 196 000
20.1.2017 MTV3
11.7.2018 Sub 59 000
15.7.2018 Sub
17.2.2019 Sub 91 000
16.7.2019 Sub 107 000
20.7.2019 Sub
15.8.2019 Sub
18.8.2019 Sub 43 000
17.1.2020 MTV3

ArvioitaMuokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo Uunon perusidean olevan tässä ensimmäisessä elokuvassa tuoreimmillaan. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Aitio, Tommi: Spede Pertti Pasasen elämä, s. 171. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2531-9.
  2. https://www.elonet.fi/fi/elokuva/117828
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa