Päiväsakko
Päiväsakko on sakko, joka lasketaan tuomitun päivätulojen perusteella. Teoriassa päiväsakko vastaa ansionmenetystä, joka seuraa yhdestä vankilapäivästä eli poissaolosta töistä. Suomessa sakko on kuitenkin paljon pienempi. Päiväsakkojärjestelmä on käytössä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Meksikossa ja Macaossa.
Suomalainen päiväsakkojärjestelmä
muokkaaKäräjäoikeus tuomitsee päiväsakkorangaistuksen, jos se pitää rikosta niin lievänä, ettei ankarampi seuraamus ole tarpeen. Sakko voidaan laissa säädetyin edellytyksin määrätä myös poliisin kirjoittamalla rangaistusvaatimuksella, jonka kihlakunnansyyttäjä vahvistaa rangaistusmääräysmenettelyssä.
Päiväsakot tuomitaan kappaleittain. Esimerkiksi kunkin päiväsakon asettuen 10 euroon, 20 päiväsakkoa tuottaa määrät kerrottaen 200 euron kokonaissakon. Mitä moitittavammasta teosta on kysymys, sitä suurempi on rangaistukseksi määrättävien päiväsakkojen lukumäärä. Lain sallima suurin päiväsakkojen lukumäärä on 120 tai, jos syyksi luettuja rikoksia on useita, yhteisenä sakkorangaistuksena 240 kpl.
Yhden päiväsakon määräytymisperusteena toimivat tuomitun ansiotulot, pääomatulot sekä eräät verovapaat tulot. Aikaisemmin vaikutti myös varallisuus. Suurituloisen henkilön päiväsakon rahamäärä on pienituloisen henkilön päiväsakon rahamäärää suurempi, koska tarkoitus on, että rangaistus koskisi henkilön suhteelliseen taloudelliseen asemaan samalla tavoin tuloista riippumatta.
Päiväsakon rahamäärä lasketaan nettotuloista. Nettotulo on se rahamäärä, joka henkilölle jää käteen, kun kuukausituloista vähennetään verot, pakolliset vakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksu. Nettotuloista vähennetään perusvähennys 255 euroa. Saatu rahamäärä jaetaan 60:llä. Jokainen alaikäinen lapsi vähentää lisäksi päiväsakon määrää 3 eurolla. Pienin päiväsakko on 6 euroa.
Ellei syytetty osaa selvittää tulojaan ja varallisuuttaan sakon määräämistä varten, sen tekee käräjäoikeus. Mikäli henkilö hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä antaa viranomaiselle sakon määräämistä varten tuloistaan, elatusvelvollisuudestaan tai muusta maksukykyynsä vaikuttavasta seikasta olennaisesti totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon, hän syyllistyy sakkovilppiin, josta voidaan rikoslain mukaan tuomita sakkoon, tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Ellei sakkoa makseta vapaaehtoisesti, se siirretään ulosottoon pakolla täytäntöönpantavaksi. Jos sakkoa ei sittenkään saada ulosmitattua, käräjäoikeus voi muuntaa sen vankeudeksi, jolloin yksi vankeuspäivä vastaa kolmea päiväsakkoa. Tätä sakon muuntorangaistusta voidaan nykyään kuitenkin soveltaa vain tuomioistuimen määräämiin sakkoihin. Aiemmin myös poliisin rangaistusmääräysmenettelyssä määräämiin sakkoihin sovellettiin aika ajoin samaa prosessia.
Päiväsakkojärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1921.[1]
Suomen ylinopeussakkojärjestelmä on saanut huomiota ulkomaillakin.[2] Washington Times on kutsunut Reima Kuislan sakkotapausta sodaksi vaurautta vastaan mutta muistuttaa järjestelmän olevan paikallaan varmistamaan, ettei rikkaille synny etuoikeutta olla välittämättä pienisakkoisista laeista.[3]
Lähteet
muokkaa- oikeus.fi
- Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 2 a luvun 2 §:n ja 16 luvun 6 §:n muuttamisesta 6.1.2008
- BBC News 14.1.2002
Viitteet
muokkaa- ↑ Laki rikoslain 2 luvun 4, 5 ja 16 §:n sekä 28 luvun 1 §:n muuttamisesta toisin kuuluvaksi, Suomen asetuskokoelma 130/1921; laki tuli voimaan 1. heinäkuuta 1921.
- ↑ http://www.hs.fi/autot/a1425610611081
- ↑ Chasmar, Jessica: War on wealth: Finland issues millionaire $60K speeding ticket Washington Times. 5.3.2015. Viitattu 13.1.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa