Sven Tuuva
Sven Tuuva on Edvin Laineen ohjaama suomalainen historiallinen sotaelokuva vuodelta 1958.[1] Se perustuu Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon ”Sven Dufva”. Elokuvan syntyä siivitti Laineen aiemmin ohjaaman Tuntemattoman sotilaan suurmenestys[2]. Elokuvan käsikirjoittamiseen osallistui Tuntemattoman sotilaan kirjoittanut kirjailija Väinö Linna, ja Sven Tuuvaa näyttelee Veikko Sinisalo, joka oli mukana myös Tuntemattoman sotilaassa.
| Sven Tuuva | |
|---|---|
 Elokuvan juliste, Osmo K. Oksanen |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja |
Väinö Linna Juha Nevalainen |
| Perustuu | J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon "Sven Dufva" |
| Tuottaja | T.J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja |
Osmo Harkimo Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Veikko Sinisalo Edvin Laine Fanni Halonen Salme Karppinen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 19. joulukuuta 1958 |
| Kesto | 136 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan tapahtumat ovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan ajoilta, ja se kertoo iäkkään kersantin yksinkertaisesta pojasta Sven Tuuvasta, jolla on kova halu armeijaan, vaikka on täysi säheltäjä. Elokuvan lopussa hän tekee Koljonvirran taistelussa suuren sankariteon ja saa kaaduttuaan kaksinkertaiset kunnialaukaukset. Juonta on laajennettu huomattavasti Runebergin runosta, ja siihen on lisätty paljon uusia hahmoja ja tapahtumia, kuten Svenin onneton romanssi. Elokuvassa Sven on kotoisin Ristiinasta ja puhuu Savon murretta, vaikka runossa ei tällaista mainita.
Näyttelijät muokkaa
|
|
Julkaisu muokkaa
Sven Tuuvan ensi-ilta oli Helsingin Rexissä ja Tuulensuussa 19. joulukuuta 1958. Ensimmäisen kerran se esitettiin televisiossa Tv1:llä 1964. Se esitettiin 107 minuuttiin lyhennettynä Ruotsissa keväällä 1959, ja se edusti Suomea vuoden 1959 Berliinin elokuvajuhlilla.[3] Elokuva julkaistiin DVD:nä vuonna 2007.[4]
Arviot muokkaa
Aikalaiskriitikoilla oli elokuvan suhteen suuret odotukset, ja siksi pettymys oli suuri. Huomiota kiinnitettiin erityisesti keskeisen päähenkilön ylinäyteltyyn yksinkertaisuuteen. Monet muut osatekijät saivat kyllä kiitosta.[5]
Erässä myöhemmässä TV-maailman kritiikissä on todettu, että vaikka elokuvassa on onnistuneita jaksoja, varsinkin loppukohtauksissa Koljonvirran sillalla, sankarirunoelman yhdistäminen realismiin ei tuottanut onnistunutta tulosta, vaan syntyi komeasti lavastettu sotilasfarssi, jonka päähenkilön ilmeily on kovin teatraalista.[2] Arto Pajukallio on todennut Helsingin Sanomien arviossa myös Sinisalon teatraalisuuden, mutta pitää roolisuoritusta kuitenkin vahvana. Kerronta tavoittaa paikoin ilmaisullista puhuttelevuutta. Kiitosta Pajukallio antaa myös elokuvan tekniselle osaamiselle.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ikimuistoinen, Yle.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b AL: Sven Tuuva. Päivän elokuvia, Tv-maailma 42/2012,, s. 13.
- ↑ Sven Tuuva Elonet. Taustaa. Viitattu 3.11.2012.
- ↑ Elokuvaopas.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sven Tuuva Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 3.11.2012.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.11.2012, s. D 7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sven Tuuva Elonet.