Sotaelokuva

Sotaelokuva on elokuva, joka kertoo sodasta ja sen tapahtumista. Se voi olla dokumentti tai fiktiivinen elokuva. Usein yhdysvaltalaisten sotaelokuvien tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan tai Vietnamin sotaan. Esimerkkinä elokuvat Pelastakaa sotamies Ryan, Yksi silta liikaa, Full Metal Jacket, Ilmestyskirja. Nyt, Veteen piirretty viiva ja Taistelutoverit-sarja. Sotaelokuvat ovat yleensä toimintaelokuvia realistisempia.

The Battle of the Somme (1916)

Historia

Vuosina 1910–1911 Tanskassa valmistui kolme mykkäelokuvaa, joiden aiheena oli vuonna 1864 käyty toinen Saksan–Tanskan sota.

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916 julkaistiin huomiota herättänyt brittiläinen täyspitkä dokumenttielokuva Sommen taistelusta nimeltä The Battle of the Somme. Se julkaistiin taistelun ollessa vielä kesken. Elokuva valittiin vuonna 2006 osaksi Unescon Maailman muisti -ohjelmaa. Vuoden 1917 tammikuussa Saksan armeijan yleisesikunta perusti viraston nimeltä Bild- und Filmamt (BUFA). Sen tehtäviin kuului rintamilla kuvattujen elokuvien tuottaminen. BUFA:n ensimmäinen suurtuotanto oli Bei unseren Helden an der Somme, jonka ensi-ilta oli tammikuussa 1917. Se oli saksalainen versio dokumenttielokuvasta, jonka aiheena oli Sommen taistelu. Ensimmäinen maailmansota oli suurten elokuvakuvayhtiöiden tuottamien fiktiivisten elokuvien aiheena 1920-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1925 julkaistiin King Vidorin romanttinen sotadraama Suuri paraati ja vuonna 1927 Oscar-palkinnon voittanut William A. Wellmanin Siivet. Ne olivat vielä mykkäelokuvia.

Toisen maailmansodan aikana sotaelokuvat olivat yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden yleisin lajityyppi ja osa psykologista sodankäyntiä. Elokuvateollisuuden ja valtion yhteistyötä koordinoi Office of War Information. Sen johtajan mukaan ”helpoin tapa ujuttaa propagandaideoita melkein kaikkien ihmisten mieliin on antaa niiden kulkea viihde-elokuvan kaltaisen median läpi. Silloin ihmiset eivät tajua, että heille syötetään propagandaa.”

Toisen maailmansodan jälkeen aina 1960-luvulle Yhdysvaltain armeija kuvattiin lähes aina positiivisessa sävyssä. Vaikka sodan jälkeen elokuvateollisuus ei ollut valtion kontrollissa, armeija suosi niitä elokuvia, jotka puolustusministeriön Motion Picture Production Office hyväksyi. Tämä tapahtui tarjoamalla miehiä, kalustoa ja kuvauspaikkoja soveliaille elokuville. Harvoja sotaan kriittisesti suhtautuneita elokuvia olivat esimerkiksi Montezuma (Halls of Montezuma, 1951) ja Robert Aldrichin Helvetti 1944 (Attack!, 1956). Brittielokuvassa kriittisesti sotaan alettiin suhtautua jo 1950-luvulla, esimerkkinä menestynyt Kwai-joen silta (1957).

Korean sota ei ole ollut suosittu elokuvan aihe. Hollywoodissa siitä tehtiin 55 elokuvaa, jotka noudattivat pääasiassa aiempia kaavoja. Niitä varten jopa kaivettiin arkistoista vanhoja käsikirjoituksia, jotka sovitettiin uuteen tilanteeseen.

Nykyaikana Irakin sota on ollut aiheena monissa sotaelokuvissa, kuten The Hurt Lockerissa ja Green Zonessa.

Suomalainen sotaelokuva Tuntematon Sotilas vuodelta 1955 on maan kaikkien aikojen katsotuin elokuva. Elokuvan uudelleen filmatisoinnit vuosilta 1985 ja 2017 ovat myös keränneet erittäin paljon katsojia.

Kirjallisuutta

• Lassila, Katri: ”Veljeys ja toivo – sodasta elokuvissa”. Filmihullu 1/2016.
• Sotaelokuvan teemanumero, Filmihullu 5/2003.
• Välimäki, Susanna: Miten sota soi? Sotaelokuva, ääni ja musiikki. Tampere University Press, 2008.
• Binns, Daniel: The Hollywood War Film : Critical Observations from World War I to Iraq. Bristol : Intellect, 2017. ISBN 978-1-78320-754-1.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotaelokuva Wikimedia Commonsissa