Matti Ranin
Matti Helge Ranin (21. marraskuuta 1926 Tampere[1] – 24. marraskuuta 2013 Helsinki[2][3]) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatterineuvoksen arvonimi vuonna 2001[4].
| Matti Ranin | |
|---|---|
 Matti Ranin vuonna 1950 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Helge Ranin |
| Syntynyt |
21. marraskuuta 1926 Tampere, Suomi |
| Kuollut |
24. marraskuuta 2013 (87 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Irja Ranin (o.s. Hämeranta) (1950–1995) Vuokko Ranin (o.s. Rautio) (2000–2013) |
| Lapset |
|
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1946–2013 |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
Parhaan miessivuosan Jussi |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
UraMuokkaa
Hän toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasperteatteria, lapsille suunnattua nukketeatteria, joka esiintyi sekä television lastenohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukketeatterista.[5] Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.
Ensimmäisen elokuvaroolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolmekymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksivuotiaana elokuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpakari Laineen elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969).[1] Television puolella Ranin esiintyi viime vuosikymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisiosarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).[6]lähde tarkemmin?[7][8][vanhentunut linkki]
Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälkiäänityksen uranuurtajana, sillä hän teki jälkiäänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lastenelokuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elokuvienkin suomenkieliset ääninauhat. Hän on ohjannut muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan vuonna 1982 valmistuneen toisen suomenkielisen version sekä vuonna 1990 Pieni merenneito -elokuvan ensimmäisen suomalaisen jälkiäänityksen.[9][10]
Muu elämäMuokkaa
Matti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä.
Ranin asui lapsuutensa ensin Tampereella ja vuodesta 1934 alkaen Porissa, jossa hänen isänsä Helge oli teatterinjohtajana ja äitinsä näyttelijänä.[11][12] Vuonna 1940 perhe muutti Kotkaan, jossa Raninin vanhemmat johtivat sinne perustettua maakuntateatteria.[11] He asuivat tukkukaupantalossa Kotkansaarella.[13] Kotkassa asuessaan Ranin lauloi Kotkan lyseon poikakuorossa.[13] Maailmansodan aikana Ranin toimi sotilaslähettinä jo 13-vuotiaana, ja Kotkassa hän liittyi myöhemmin kavereidensa kanssa sotilaspoikajärjestöön, joka hoiti ilmapuolustukseen kuuluvaa valvontaa Kotkan edustalla olevalla Pirkourin saarella. Vuoden 1944 keväällä Ranin kutsuttiin viimeisten joukossa armeijaan.[13][12]
Vuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa, josta avioliitosta heillä on neljä poikaa: Markku (1951), Matti Olavi (1952) (näyttelijänä Helsingin Kaupunginteatterissa), Mikko (1955) ja Martti (1958).
Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustusarkkitehti Vuokko Laakson kanssa.[14] Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkkiniemessä.[3]
Matti Ranin on haudattu Hietaniemen hautausmaan Uurnalehtoon (5-05-0048) Raninin sukuhautaan, jossa viimeinen lepopaikka on myös seuraavilla Raninin sukulaisilla: Helge Ranin, Saara Ranin, Irja Ranin ja Kerttu Hämeranta.
FilmografiaMuokkaa
ElokuvatMuokkaa
TelevisiosarjatMuokkaa
| Vuosi | Sarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1964–1969 | Teatterituokio | useita rooleja |
| 1966 | Elävät kuvat | |
| 1966–1969 | Hanski | useita rooleja |
| 1967 | Kuinkas nyt suu pannaan | |
| 1967–1968 | Kuten haluatte | |
| Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja | yliluutnantti Lukas | |
| 1969 | Siitä vaan sano | |
| 1969–1970lähde? | Lauantai-ilta MTV:ssä | taistelevat Virtaset |
| 1976 | Heikkopeikko | |
| 1981 | Iris Klewe | kenraali Stjernefelt |
| 1988 | Rikas ja kunniallinen | Eero Kuula |
| 1990 | Mustapartainen mies | verojohtaja |
| 1994–1995 | Blondi tuli taloon | Herman Hurmala |
| 1996 | Pimeän hehku | Kauko Honkavaara |
| Nortia | Laine | |
| 1996–1998 | Ihmeidentekijät | Pentti Karvala |
| 1997 | Blondi tuli taloon – sattui kerran kesällä | Herman Hurmala |
| 2000–2002 | Parhaat vuodet | Pentti Karvala |
| 2004–2009 | Kotikatu | Kaarlo ”Kalle” Kares |
| 2011 | Taivaan tulet | Kuisma |
ÄäninäyttelijänäMuokkaa
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.
PalkintojaMuokkaa
- Jussi-palkinto (1962), paras miessivuosa elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu
- Pro Finlandia (1988)
- Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 1993[15]
- Kirkkotaiteen Engel-palkinto (2000)
- Teatterineuvoksen arvonimi (2001)
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Matti Ranin Elonet. Viitattu 29.9.2012.
- ↑ Nissinen, Kari: Näyttelijä Matti Ranin kuollut (Kulttuuri) Yle Uutiset. 24.11.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ a b Nieminen, Arja: Matti Raninin koskettava haastattelu: Liian väsynyt näyttämölle Iltalehti. 13.4.2013. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ Matti Ranin teatterineuvokseksi. Turun Sanomat, 24.11.2001, s. 24.
- ↑ Himberg, Petra: Kasper-nukke Tallinnassa (päivitetty 2.4.2012) Yle Elävä arkisto. 22.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 30.3.2011.
- ↑ Ilta Sanomat Plus 2009
- ↑ Tyyntä ja aurinkoa vanhuudenpäivillä Vantaan Lauri. 27.1.2005.
- ↑ Taivaan tulet Kuvauspäiväkirja 2009 Yleisradio Oy.
- ↑ Lumikki Suomeksi, sivu 1 KenNetti. Viitattu 30.3.2017.
- ↑ Ihalainen, Jokke: Pieni merenneito Film-o-holic. 1.1.1998. Viitattu 30.3.2017.
- ↑ a b Suku Ranin Biografiasampo. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ a b Matti Raninin viimeinen haastattelu. Seura, 25.11.2013. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ a b c Matti Ranin − Kotkassa nuoruutensa viettänyt teatterineuvos . Viitattu 6.1.2020.
- ↑ IL: Näyttelijä Matti Raninin leski on kuollut MTV 29.6.2015. Viitattu 21.9.2016.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (PDF). Viitattu 27.2.2016.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Vohveleita ja tillinvarsia (Teos, 2006) ISBN 951-851-064-4
- Käsi otsalla!: näyttelijän maailma niin kuin hän sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla (Teos, 2004) ISBN 951-851-008-3
