Avaa päävalikko

...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva)

suomalainen elokuva

...ja Helena soittaa on Lasse Pöystin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1951. Elokuva on Pöystin esikoisohjaus.[1] Elokuva pohjautuu Aino Räsäsen romaaniin ... ja Helena soittaa (1950) ja on toinen Helena-elokuva.

...ja Helena soittaa
Ja Helena soittaa -elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Lasse Pöysti
Käsikirjoittaja Lasse Pöysti
Perustuu Aino Räsäsen romaaniin ... ja Helena soittaa, 1950
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Einar Englund
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja August Lindström
Lasse Pöysti
Pääosat Irma Seikkula
Leena Häkinen
Erkki Viljos
Jussi Jurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi Oy
Ensi-ilta 1951
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Kolmiodraamassa maatilan poika Arttu (Jussi Jurkka) lähtee sotaan vapaaehtoisena. Kun hänen paluunsa viivästyy, hänen morsiamensa Elina (Leena Häkinen) lupautuu haavoittuneena palanneelle rovastin pojalle Karille (Leif Wager). Kun Arttu palaa, myös hänen äitinsä puuttuu sotkun selvittämiseen.[1]

NäyttelijätMuokkaa

 Irma Seikkula  … Helena Junkkeri  
 Leena Häkinen  … Elina Tupanen  
 Erkki Viljos  … Jari Junkkeri  
 Jussi Jurkka  … Arttu Eero Junkkeri  
 Sirkka-Liisa Wilén  … Mirjam  
 Leif Wager  … Kari Karstela  
 Gunnel Hanén  … Eeva Junkkeri-Mäkelä  
 Matti Ranin  … Jyrki  
 Mai-Brit Heljo  … Kirsti  
 Heikki Savolainen  … Pehtori Martti Mäkelä  
 Leena Rahikka  … Päivi  
 Sirkka Saarnio  … Päivi pienenä  
 Rakel Laakso  … Hanna Tupala  
 Emmi Jurkka  … Liina, Kallen morsian  
 Reino Valkama  … kanttori Johannes Tupanen  
 Vilho Siivola  … Kalle  
 Wilho Ilmari  … rovasti Karstela  
 Sven Relander  … merikapteeni Korpela  
 Irma Wickström  … keittäjä  
 Anton Soini  … asemapäällikkö Jantuinen  
 Elvi Saarnio  … sikapiika  
 Esko Töyri  … Ateneumin opettaja  

VastaanottoMuokkaa

Aikalaisarvioissa Lasse Pöysti sai ensi elokuvansa ohjaajana varsin myönteisen vastaanoton. Esimerkiksi Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoitti: ”Lasse Pöysti rikastuttaa – niin uskaltaa sanoa – jo tällä ensimmäisellä ohjaustyöllään kotimaista elokuvaa.” Samalla linjalla on Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat), joka kiittää elokuvaa tyylikkääksi. Elokuvan heikkoudet löytyivät Aino Räsäsen tarinasta, jota esimerkiksi Ville Repo (Uusi Suomi) piti pintapuolisena, kepeänä ja hajanaisena. Näyttelijät eivät saaneet erityisemmin kehuja, mutta sen sijaan kuvaaja Esko Töyri ja säveltäjä Einar Englund saivat.[2]

Tv-kriitikko Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) pitää filmiä neljästä Helena-elokuvasta parhaana.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 13.5.2011, s. D 9.
  2. ...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 20.4.2014
  3. Pajukallio, Arto: ...ja Helena soittaa. Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 16/2014, s. 15.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.