Rakel Laakso

suomalainen näyttelijä

Rakel Regina Emilia Laakso (o.s. Kivekäs, myös Raakel Laakso, 2. huhtikuuta 1904 Helsinki9. maaliskuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän näytteli elokuvissa varsinkin 1950-luvulla. Hän teki merkittävän teatteriuran 1923–1970 muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa. Hän näytteli kesäisin Pyynikin kesäteatterissa.

Laakso opiskeli Teatterikoulussa ja työskenteli Oulun työväenteatterissa kauden 1923–1924. Seuraavalla kaudella 1924–1925 hän toimi Turun Työväen Teatterissa, kausina 1925–1928 Viipurissa, kausina 1928–1930 Helsingin kansanteatterissa ja kaudella 1931–1932 Kotkassa. Vuonna 1927 hän avioitui Uuno Laakson kanssa ja sai Risto-nimisen pojan. Aviomies toivoi vaimonsa jäävän kotiäidiksi, joten hän jätti näyttämöt 29-vuotiaana. Myöhemmin perhe muutti aviomiehen kotiseudulle Hollolan Paimelaan.[1]

Rakel Laakso palasi 1940-luvun puolimaissa teatteriin ja toimi vakituisena näyttelijänä Suomen työväenteatterissa 1947–1953 ja Tampereen Työväen Teatterissa 1953–1969. Kansannaisten tulkitsijana hän esitti vuosina 1943–1962 kolmisenkymmentä filmiroolia, joista tunnetuin on Oprin (1954) nimiosa. Elokuvauran jälkeen Laakso näytteli vuosina 1962–1970 Kaijan äitiä televisiosarjassa Heikki ja Kaija. Laaksolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1958. Hän sai kolme Jussi-palkintoa, 1950 elokuvan Maija löytää sävelen naissivuosasta, 1955 elokuvan Opri naispääosasta ja 1959 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Punainen viiva.[1]

Laakson hauta on Malmin hautausmaalla Helsingissä.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Rakel Laakso Elonetissä
  2. Malmin hautausmaa. Kuuluisia vainajia (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 1.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.