Punainen viiva (elokuva)

Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin perustuva Matti Kassilan ohjaama elokuva

Punainen viiva on Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1959. Se perustuu Ilmari Kiannon romaaniin Punainen viiva (1909).

Punainen viiva
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Perustuu Ilmari Kiannon romaaniin Punainen viiva (1909)
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Ossi Skurnik
Lavastaja Ensio Suominen
Pääosat Holger Salin
Liisa Nevalainen
Pertti Tanner
Jukka Eklund
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi Oy
Ensi-ilta 4. syyskuuta 1959
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva palkittiin viidellä Jussi-palkinnolla.[1] Punainen viiva edusti Suomea myös Moskovan ensimmäisillä kansainvälisillä elokuvajuhlilla elokuussa 1959, mutta vastaanotto oli viileä.[2]

JuoniMuokkaa

Elokuva ajoittuu Suomen historian kriittisiin kohtiin, vuoteen 1906, jolloin uusi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden takaava laki säädettiin, ja vuoteen 1907, jolloin kansa lähti ensi kerran äänestämään eduskuntavaaleissa, vetämään punaisen viivan. Päähenkilöitä ovat Romppaisen pariskunta Topi ja Riika, jotka asuvat viiden lapsensa kanssa korpimökissä. Tieto vaaleista ja toivo muutoksesta tuo uskoa tulevaisuuteen köyhän perheen jouluna.[3]

NäyttelijätMuokkaa

 Holger Salin  Topias Topiaanpoika Romppanen, Topi  
 Liisa Nevalainen  Fretriika Euphrosyne Romppanen, Riika  
 Pertti Tanner  Sake  
 Jukka Eklund  Vesteri  
 Marianne Eronen  Petti  
 Terhi Virtanen  Iita Linta Maria  
 Tiina Jokela  Pirjeri  
 Jussi Jurkka  agitaattori Puntarpää  
 Rakel Laakso  suutarin Kunilla  
 Tarmo Manni  musta mies kirkontornissa / Simana Arhippaini  
 Pentti Irjala  suutari Raappana  
 Tyyne Haarla  Kuppari-Kaisa  
 Toivo Mäkelä  Kettuvaaran Jussi  
 Matti Oravisto  nuori pappi  
 Leo Jokela  3. jätkä  
 Martti Kainulainen  1. jätkä  
 Matti Aulos  rovasti Nuurperi  
 Artturi Laakso  Isä Jumala  
 Kaarlo Wilska  raatari-Kalle  
 Kauko Kokkonen  2. jätkä  
 Anton Soini  kokousvieras / ukko pirtissä  
 Varma Lahtinen  kokousvieras  
 Mauno Hyvönen  vaalilautakunnan puheenjohtaja  
 Matti Lehtelä  konstaapeli Pirhonen  

 Veikko Linna  itramahainen herra  
 Toivo Lahti  itramahainen herra  
 Eila Pehkonen  hieno nainen  
 Elsa Turakainen  hieno nainen  
 Mirjam Himberg  hieno nainen  
 Kaarlo Juurela  jätkä kirkonmäellä  
 Pertti Palo  jätkä kirkonmäellä  
 Tapio Hämäläinen  jätkä kirkonmäellä  
 Laila Rihte  kokousvieras  
 Mauri Jaakkola  kokousvieras  
 Vilho Ruuskanen  kokousvieras  
 Kerttu Hämeranta  kokousvieras  
 Paavo Hukkinen  kokousvieras  
 Iris-Lilja Lassila  kokousvieras  
 Eino Noponen  kokousvieras  
 Lauri Lammela  kokousvieras  
 Jorma Nerkko  kokousvieras  
 Matti Dahlberg  kokousvieras  
 Evald Terho  mies tuvassa  
 Irja Kuusla  akka pirtissä  
 Hannes Veivo  vaalivirkailija  
 Kunto Karapää  vaalilautakunnan jäsen  
 Tuukka Soitso  vaalilautakunnan jäsen  
 Kalle Rouni  vaalilautakunnan jäsen  
 Aino Lohikoski  Kettuvaaran Tiina  

TuotantoMuokkaa

Elokuvan ohjaajana piti alkujaan olla Roland af Hällström, jolle Urpo Lauri oli tehnyt valmiin käsikirjoituksen. Af Hällström oli aiemmin ohjannut menestyksekkäästi klassikkokirjojen sovitukset Putkinotko (1954) ja Ryysyrannan Jooseppi (1955). Af Hällströmin yllättävä kuolema helmikuussa 1956 kuitenkin keskeytti työt alkuunsa. Ohjaustyön otti syksyllä 1958 vastuulleen Kassila, joka teki myös uuden käsikirjoituksen.[2]

Tuottaja Mauno Mäkelää arvelutti elokuvan kalleus ja tuotantokustannuksia pyrittiin karsimaan monin tavoin, mutta hinnaksi tuli silti yli 25 miljoonaa markkaa. Punainen viiva kuvattiin pääosin Helsingin Herttoniemessä, jonne Korpiloukon tila lavastettiin. Elokuvasta tuli 20 minuuttia liian pitkä, joten useita kohtauksia jouduttiin leikkaamaan. Tuotantoyhtiön kallein elokuva tuotti runsaista katsojamääristä huolimatta tappiota noin 1,7 miljoonaa markkaa.[2]

Karhukohtausten kuvauksissa käytettiin kesyä Pipsa-karhua. Loppukohtauksessa karhua esitti kuitenkin lavastaja Ensio Suominen.[2]

VastaanottoMuokkaa

Elokuvan saamat lehdistöarviot olivat yleisesti myönteisiä, mutta moitittavaakin löytyi. Useimmat arvostelijat pitivät varsinkin agitaattorikohtausta vaikuttavana.[4] Erään suomalaisen kriitikon mielestä elokuva on varsin kirjallinen, eikä se siten taiteellisesti yllä alkuperäisteoksen tasolle. Parhaana antina hän pitää Jussi Jurkan roolityötä kiiluvasilmäisenä agitaattorina.[3]

PalkinnotMuokkaa

Elokuva sai vuonna 1959 Jussi-palkinnot seuraavissa sarjoissa:[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Punainen viiva (elokuva) Elonetissä Esitykset, viitattu 7.4.2012
  2. a b c d Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 10.12.2012
  3. a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 14–15/2012 sivu 25
  4. Lehdistöarvio Elonet.fi. Viitattu 10.12.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa