Avaa päävalikko
Osmo Lindeman kotistudiossaan vuonna 1972.

Osmo Uolevi Lindeman (16. toukokuuta 1929 Helsinki15. helmikuuta 1987 Vantaa) oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.

Lindeman vaikutti myös jazz- ja tanssimusiikkona, soittimenaan piano. Hän aloitti sävellystuotantonsa kamarimusiikki- ja orkesterisäveltäjänä, mutta tuli tunnetuksi erityisesti elektronisen musiikin uranuurtajana. Hän sävelsi myös paljon musiikkia elokuviin, muun muassa Komisario Palmu -elokuviin, joista toisen musiikki palkittiin Jussilla.[1]

Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin johdolla ja Münchenissä Carl Orffin johdolla ja perehtyi elektroniseen musiikkiin muun muassa Varsovassa sekä Illinois'n ja Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1972 hän voitti kansainvälisen nykymusiikkiseuran ISCM:n (International Society for Contemporary Music) sävellyskilpailun ensimmäisen palkinnon teoksella Ritual. Elektronisen musiikin sävellystyön hän teki kotiinsa rakentamassaan studiossa. Lindeman toimi Sibelius-Akatemian teoreettisten aineiden lehtorina vuosina 1961–1983 ja kirjoitti teoksen Elektroninen musiikki.

SävellyksiäMuokkaa

OrkesterilleMuokkaa

  • Sinfonia nro 1, Inornata (1959)
  • Sinfonia nro 2 (1964)
  • Variabile (1967)

Soolosoittimelle ja orkesterilleMuokkaa

  • Pianokonsertto (1963)
  • Pianokonsertto nro 2 (1965)

Muita orkesteriteoksiaMuokkaa

  • Musik für Kammerorchester (1966)
  • Konzert für Kammerorchester (1966)

KamarimusiikkiaMuokkaa

  • Jousitrio (1958)
  • Partita per percussione (1963)
  • Sarja vaskipuhaltimille (Canon, Fuga & Passacaglia 1964)
  • Due espressioni - vibrafonille ja marimballe (1965)
  • Jousikvartetto (1966)

Elektronista musiikkiaMuokkaa

  • Kinetic Forms (1969)
  • Mechanical Music for Stereophonic Tape (1969)
  • Tropicana (1970)
  • Midas (1970)
  • Ritual (1972)
  • Spectacle (1974)

ElokuvamusiikkiaMuokkaa

Lisäksi kuunnelmamusiikkia

JulkaisujaMuokkaa

  • Elektronisen musiikin teknologia (1974). Helsinki: Sibelius-Akatemia.
  • Johdatus musiikin teoriaan (1976). Otava.
  • Elektroninen musiikki (1980). Otava.

LähteetMuokkaa

  1. Pajukallio, Arto: Lapsikin ymmärtää Palmua. Helsingin Sanomat 1.11.2011, s. D 5.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Juva, Anu (2008). Hollywood-syndromi, jazzia ja dodekafoniaa. Elokuvamusiikin funktioanalyysi neljässä 1950- ja 1960-luvun vaihteen suomalaisessa elokuvassa. Musiikkitieteen väitöskirja. Åbo Akademi University Press.
  • Helistö, P. , Pohjola, E. Urho, E. (1973). Musiikki eilen ja tänään 1. Helsinki: Musiikki Fazer
  • Riikonen, Hannu (1978). Osmo Lindemanin elektromusiikkituotannosta. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston musiikkitieteen laitos

Aiheesta muuallaMuokkaa