Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

suomalainen musiikkialan korkeakoulu
(Ohjattu sivulta Sibelius-Akatemia)

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA[1]) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotasoinen oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian logo.svg
Sibelius-akatemia.jpg
Perustettu 1882
Tyyppi Julkinen
Dekaani Kaarlo Hildén
Opiskelijoita 1 400
Sijainti Helsinki, Suomi (60°10′18″N, 024°55′56″E)
Osoite Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16
R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9
N-talo: Nervanderinkatu 13
T-talo: Töölönkatu 28
Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C
Sivusto www.uniarts.fi
Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa, Etu-Töölössä

Sibelius-Akatemiassa voi opiskella kymmenessä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 400. Vuosittain otetaan sisään noin 150–170 opiskelijaa. Yliopisto toimii Helsingissä ja Kuopiossa, lisäksi sillä on kurssikeskus Kallio-Kuninkala Järvenpäässä sekä täydennyskoulutuskeskus Seinäjoella. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Töölön­lahden­kadulla, R-talo Pohjoisella Rauta­tie­kadulla (eduskunnan käytössä vuoteen 2017 asti), N-talo Nervanderinkadulla ja T-talo Töölön­kadulla.[2] Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä oli myös P-talo Pitäjän­mäellä.

Sibelius-Akatemiaa johtaa vuodesta 2017 dekaani Kaarlo Hildén.[3]

Sisällysluettelo

HistoriaaMuokkaa

Martin Wegelius perusti Sibelius-Akatemian Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta.[4] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[5] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939.[4] Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 18851889 ja myös opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa.[4]

 
Sibelius-Akatemian tunnus ennen Taideyliopiston perustamista.

Valtion korkeakoulu Sibelius-Akatemiasta tuli 1980. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö ja vuonna 1991 Seinäjoen koulutusyksikkö. Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[4] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.

Oppilaitoksen johtajatMuokkaa

Johtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.

Osastot ja oppiaineetMuokkaa

Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[6]

Osasto Oppiaineet
Klassisen musiikin osasto klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[7]
sävellys ja musiikinteoria
musiikin johtaminen
kirkkomusiikki
jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa)
Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto musiikkiteknologia
jazzmusiikki
kansanmusiikki
musiikkikasvatus
taidehallinto (vain maisterikoulutus)
Nordic Master in Global Music (vain maisterikoulutus)
jatkokoulutus (MuTri-tohtorikoulussa)

MuutaMuokkaa

KonserttitaloMuokkaa

Sibelius-Akatemian konserttitalo Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[8] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on korkeatasoisesti varustetut tietokonemusiikki- ja äänitysstudiot sekä jonkin verran Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.

Suomen eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa vuosina 2015–2017 Eduskuntatalon peruskorjauksen ajan.[9]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.1.2014.
  2. Sibelius-Akatemia, käyntiosoitteet Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
  3. a b Sibelius-Akatemian dekaaniksi nimitettiin Kaarlo Hildén Helsingin Sanomat. 2.2.2017. Viitattu 18.3.2017.
  4. a b c d Sibelius-Akatemia, historia Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
  5. Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
  6. http://www.siba.fi/how-to-apply/degrees-and-programmes Sibelius-Akatemia
  7. sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
  8. R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
  9. Tausta: Eduskunnan kuudes kokoontumispaikka Helsingin Sanomat. 12.1.2015. Viitattu 9.9.2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Fabian Dahlström: Sibelius-Akatemia 1882–1982 (Sibelius-Akatemia, 1982) ISBN 951-859-162-8 (nid.)
  • Reijo Pajamo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi (Sibelius-Akatemia, 2007) ISBN 952-5531-29-5 (nid.)

Aiheesta muuallaMuokkaa