Avaa päävalikko

Erkki Ilmari Rautio (s. 5. lokakuuta 1931 Helsinki) on suomalainen sellotaiteilija. Hän on opiskellut sellonsoittoa Helsingissä Yrjö Selinin, Roomassa vuonna 1955 Enrico Mainardin ja Pariisissa vuonna 1956 Pierre Fournierin johdolla. Hän on kansainvälisesti tunnettu ja menestyneimpiä suomalaisia instrumentalisteja maailmalla, ja toimiessaan Sibelius-Akatemian professorina hän on vaikuttanut merkittävästi suomalaisen sellotaiteen kehitykseen.[1]

Rautio on toiminut 1957–1959 Helsingin kaupunginorkesterin sellonsoittajana ja 1959–1965 Oulun musiikkiopiston sellonsoiton opettajana. Hän hoiti 1965–1994 sellonsoiton professuuria Sibelius-Akatemiassa ja oli akatemian rehtori 1990–1993.

Erkki Rautio on pitänyt konsertteja ja mestarikursseja kotimaassa ja ulkomailla. Klassisen musiikin ohella hän on esittänyt kantaesityksiä. Hän on toiminut kansainvälisten kilpailujen tuomaristossa. Hän on levyttänyt yhdessä Izumi Tatenon kanssa duo-levyjä.

Hänen puolisonsa on Heidi Rautio o.s. Mörike. Hänen poikiaan ovat taidemaalari Heinrich Ilmari Rautio ja pianisti Martti Rautio. Hänen veljiään olivat säveltäjä Matti Rautio ja viulisti ja kapellimestari Paavo Rautio.

Palkinnot ja tunnustuksetMuokkaa

  • Pro Finlandia -palkinto 1968
  • Harriet Cohen Award -tunnustus parhaasta selloresitaalista 1968
  • valtionpalkinto 1990

LähteetMuokkaa

  1. Raimo Sariola: Rautio, Erkki (1931–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.